N 44

Kun olin 18, kolmekymppiset tuntuivat olevan toinen jalka haudassa ikäluokkaa. Nyt olen 43 enkä pidä esim. 70-vuotiasta äitiäni minään vanhuksena. Viisikymppiset ovat mielestäni omaa ikäluokkaani samoin kuin esim. 32-vuotias ystävänikin.

Vierailija kirjoitti:

Olen varmaan aika huono muotoilemaan ajatuksiani... Käytin rahaa ja palkkioita vertaus kuvana sille että haluan lasten tekevän asioita ihan omasta halusta... Musiikki ei ole palkkio, vaan koen että lapsi ei pidemmän päälle saa motivoiduttua siivoamisesta ilman sitä vaikka normi järjen mukaan ihmisen pitäisi pystyä siivoamaan ihan normaalilla mielialalla vaikka tekeekin sillä hetkellä vain siivoamista. En todellakaan halua lapsille mitään pahaa, olisi kiva jos joku käsittäisi mitä tarkoitan...mutta taidan olla huono ilmaisemaan itseäni...

En nyt usko, että huolesi on kauhean realistinen. Lapsesi kasvaa aikuiseksi, sai hän kuunnella siivotessaan musiikkia tai ei. Aikuiset puolestaan yleensä pystyvät tekemään sen mikä on pakko tehdä, vaikka se ei aina niin mukavalla tavalla sujuisikaan kuin normaalisti.

Se, että siivotessa kuuntelee musiikkia samalla, ei nykyään ole konsti eikä mikään, kun mitään isoja ja raskaita äänentoistolaitteistoja ei tarvita ja korvakuulokkeiden kautta musiikkia kuunnellessa se ei edes häiritse kanssaihmisiä. Joten luultavasti lapsesi joutuisi elämässään varsin harvoin tilanteeseen, jossa musiikin kuuntelu ei vain ole mahdollista ja siivota on silti pakko. Minä olen joutunut sellaiseen tilanteeseen kerran, kun oli sähkökatkos ja puhelinkin oli vielä sitä "älytöntä" mallia, joihin ei paljon musiikkia latailtu. Meille oli tulossa vieraita, joten siivoamisen aloittamista ei voinut siirtää sähkökatkoksen ajaksi. Pakko myöntää, että vaikka siivottua tuli, ei se heti lähtenyt käyntiin kovin normaalilla mielialalla vaan sähkökatkosta harmitellessa. Harmistus ei tosin johtunut musiikin puutteesta, vaan siitä että en voinut käyttää pölynimuria.

No tuolloinkin tuli siivottua, vaikkakin nyrpeämmällä naamataululla kuin normaalisti. En ole vielä tähän päivään mennessä keksinyt mitä haittaa siitä oli, että silloin yhden kerran joskus 90-luvulla oikeasti siivoaminen vitutti. Joskus sitä elämässä ottaa päähän eikä aina kaikki mukavakaan ole kovin kivaa. Silti hommat tulee hoidettua eikä kukaan kuole tai vahingoitu. Pääasia minulle on kuitenkin se, että voittopuolisesti siivoaminen ei ole mikään kauhea paskahomma, kun voi sitä musiikkia kuunnella samalla ja saada siitä vauhtia ja virtaa tekemiseen.

Teillä tuskin luovutaan astianpesukoneesta vain siksi, että jos se joskus mene rikki, käsin tiskaaminen harmittaa. Pyykinpesukonekin voi mennä rikki, ja sekös vasta harmittaakin jos ei tosi pikaisesti saa uutta ja pitää nyrkkipyykätä riepunsa seuraavaa työpäivää varten. Tuskin kuitenkaan varaudutte etukäteen tällaiseen luopumalla pyykinpesukoneesta? Eli mitä haittaa siitä on, jos joskus tällaisten elämän takaiskujen takia joidenkin kotihommien teko harmittaa enemmän kuin yleensä, eikä menekään ihan neutraalien mielialojen vallitessa? Kaatuuko maailma siitä, jos siivoaminen ei aina ole niin kivaa kuin normaalisti, jos se joskus onkin jopa vaikka inhottavaa? Eikö parempi kuitenkin ole, jos siitä yleisesti ottaen saa tehtyä itselleen mahdollisimman miellyttävää puuhaa?

Vierailija kirjoitti:

Niin kuin sanoin, ette ymmärrä mitä tarkoitan... Minä poistun, anteeksi kun erehdyin kirjoittamaan tänne...

No minä myönnän, etten ymmärrä mitä tarkoitat. Mutta kertoisitko kuitenkin, että mitä oleellista haittaa siitä on, jos musiikkia saa soittaa siivotessa? Varmaan paremmin ymmärtäisin vaateen musiikittomasta siivoamisesta, jos kertoisit mitä haittaa olet huomannut siitä lapsellesi olevan. Itselleni kun sillä on tosiaan vain positiivinen vaikutus.

Mies 29v kirjoitti:

En minä sitä tarkoittanut että mies päättää kaikesta kun puhuin omien sääntöjen sanelemisesta, vaan sitä että mies ei olisi altavastaajan asemassa ja ei joutuisi viemään elämäänsä naisen haluamaan suuntaan. Miehen vaatimuslista kun ei kasva niistä ensimmäisistä treffeistä miksikään, mutta naisen vaatimuslista kasvaa. Miehelle riittää että on säännöllisesti läheisyyttä, seksiä ja henkistä yhdessäoloa vaikka sitten laitteiden välityksellä. Kai senkin voi nähdä riistävänä vaatimuksena, että ei halua muuttaa tuota asetelmaa vaan 'jämähtää' siihen seurustelun 'alkuvaiheeseen', mutta toisaalta se ei myöskään millään lailla kahlitse tai rajoita naisen muuta elämää, kun taas vaatimus yhteen muuttamisesta, lapsista, kaverien jättämisestä, erilaisen työn tai koulutuksen hankkimisesta, ulkomaan matkoista yms. kyllä rajoittaa miehen elämää aika helvetisti. Naiselle kun miehen pitää ikään kuin sopia osaksi suurempaa unelmaa ja miehelle se unelma on se nainen itse, joka ei vaadi ekstraa ja lisäarvoa tueksi.

Molemminpuolisena rajoituksena miesten toivomassa kuviossa olisi vain se, että suhde ei kuitenkaan jäisi avoimeksi eli toisiin päin katseleminen ei tulisi kysymykseen.

En minä varsinaisesti tuomitse tuota naistenkaan ajattelutapaa; naisellakin on vain yksi elämä ja hän haluaa muokata sitä mieleisekseen, mutta jonkinlainen intressikonflikti tässä on.

 

-Mies 29v + 1v-

Okei, tuot nyt tässä esiin sellaisen seikan, että miehet eivät haluaisi naimisiin siksi, että eivät vain halua sitoutua elämään kenenkään kanssa taikka tekemään jälkikasvua. Tällöinhän vika ei ole naisissa, eikä ainakaan feminismissä, kuten kuitenkin aloituksen artikkelin mukaan oli.

Sukupuolten välisen tasa-arvon ja feminismin lisääntyminen nimenomaan parantaa naisten mahdollisuuksia elää yksin, tulla toimeen yksin ja jopa tehdä lapsia yksin ja kyetä elättämään heidät yksin halutessaan. Tämä luonnollisestikin lisää naisten halukkuutta elää tuollaisessa sinun ehdottamassasi suhteessa, jossa jaetaan seksi ja läheisyys saman henkilön kanssa, mutta ei muuteta koskaan yhteen tai mennä naimisiin. Luulisi siis, että te nuoret miehet toivottaisitte feminismin tervetulleeksi, mutta sen sijaan tunnuttekin kovasti pelkäävän ja paheksuvan sitä.

Ennen vanhaan, siis silloin kun feminismi ei vielä ollut pilannut kaikkea, ei tuollainen suhde olisi niin vain onnistunutkaan, koska naisten työllistymismahdollisuudet olivat huomattavasti rajoitetummat kuin nykyään, eikä heillä välttämättä ollut edes juridista oikeutta omistaa itse mitään. Luotettavan ehkäisyn puutteessa ei seksiäkään harrastettu tuosta vaan vailla pelkoa raskaudesta ja toisaalta, raskaus taas viimeistään sitoi naisen kotiin lapsiaan kaitsemaan. Kuka hänet sitten olisikaan elättänyt, paitsi mies? Toisaalta nainen, joka synnytti lapsen avioliiton ulkopuolella, menetti maineensa ja hänen mahdollisuutensa saada työtä ja elättää itse itsensä heikkenivät entisestään.

Feminismin ansiota on se, että enää naisten ei tarvitse pelätä maineensa ja tulevaisuudentoiveidensa menettämistä, jos elävät yksin ja saavat lapsia. Feminismin ansiota on myös se, että esiaviollista seksiä, jota te miehet kovasti tunnutte haluavan, ei enää pidetä sellaisena mörkönä ja syntinä, jollainen se oli vielä alle sata vuotta sitten Suomessakin. Femismistä saatte siis oikeastaan syyttää siitä, että ylipäätään voitte saada pimpsaa sitoutumatta avioliittoon. ;)

Tässäkin ketjussa on kovasti paheksuttu feminismiä, sitä, että naiset eivät enää ole naisia ja käyttäydy "sukupuolensa mukaisesti". Se että naiset alkavat "miehistyä" ja käyttäytyä maskuliinisemmin, näyttäisi ketjun miesten mukaan olevan paha asia. Kuitenkin sinun mukaasi te miehet ette haluakaan sukupuolensa mukaan käyttäytyvää naista vaan maskuliinisesti ajattelevan naisen, joka ei halua niitä asioita, joita naiset perinteisesti ovat halunneet. Juuri ne asiat, mitä naiset perinteisesti ovat toivoneet, kuten avioliitto, lapset, yhteiselämä, kumppanuus ja näihin sitoutuminen, ovat sinun mukaasi liikaa vaadittu. 

Ettekö te miehet oikeasti näe räikeää ristiriitaa tällaisissa toiveissa? Ensin te esitätte, että naisten pitäisi olla naisia ja käyttäytyä enemmän perinteisten sukupuoliroolien mukaan. Kuitenkin juuri ne perinteisen sukupuoliroolin mukaiset toiveet on liikaa pyydetty ja tästä muodostuu intressikonflikti. Mikä ihmeen logiikka tässä nyt mahtaa olla taustalla, kun minä en näe tässä mitään logiikkaan viittaavaakaan?

Kokonaan toinen juttu sitten on se, että mahtaakohan tuo suhteen malli, jonka sinä kätsästi yleistit miesten toiveeksi, lopulta ollakaan kovinkaan suuren miesjoukon toive, vaan olisiko se enemmän sinun toiveesi. Suurin osa miehistähän käsittääkseni kuitenkin sitoutuu elämänsä aikana jopa useamman kerran yhteiselämään naisen kanssa, avioituu ja tekee lapsia. Sitten ostetaan se talo ja kaksi autoa ja käydään lomalla mökillä ja mallorcalla. Miten ihmeessä miehet tällaiseen suostuvat, jolleivat sitä halua? Kun iso ja paha piikkitukkainen femakko tulee ja pakottaa vai?

Vierailija kirjoitti:

Ei siivoamisen pidä olla inhottavaa, haluaisin vain että se onnistuisi neutraalilla mielialalla vaikka ei olisi joka kerta mahdollista kuunnella musiikkia.

Et halua siivoamisen olevan lapsellesi inhottavaa, mutta ilmeisesti et halua sen olevan hänestä kivaakaan, kun haluat kieltää sellaisen asian, joka voisi tehdä siivoamisesta mukavampaa.

Ihan mielenkiinnosta, millaisia siivousvälineitä teillä käytetään? Onko teillä pölynimuri ja modernit nivelletyt varrelliset mopit, vaikka tutkimusten mukaan hyvät siivousvälineet helpottavat siivousta ja tekevät siitä mukavampaa? Vai luututaanko teillä lattiat rievun kanssa kontaten kuten vanhoina hyvinä aikoina, jottei siivoamisesta vaan tulisi liian kivaa?

Pelkäätkö koskaan että lapsesi eivät opi siivoamaan neutraalilla mielialalla, jos joskus ei olekaan mahdollista käyttää hyviä siivousvälineitä? Jos et, niin miten se musiikki olisi pahempi juttu?