Mupu

Moikka kaikille kuumeilijoille! Itselläni nyt yk 11 menossa ja päätin hakea teistä tukea omaan ahdistukseen. Niin monta kuukautta on jo mennyt toivoa elätellen ja nyt vaan koko homma ärsyttää ja itketyttää jatkuvasti. Luin tätä keskustelua ja koin vähän helpotusta, kun selvisi että muilla saattaa olla yhtä vaikeaa tämän asian kanssa. Toivon, että voin myös jotenkin tsempata niitä muitakin, joilla on mennyt kauan tässä "projektissa".

Olemme mieheni kanssa sopineet, että menemme konsultoimaan lääkäriä tammikuussa asiasta jos (tai enemmänkin kun) vauvaa ei näy. Olemme molemmat 30-kymppisiä ja perusterveitä. Kiertoni on aina ollut säännöllinen 27-30 päivää ja olen ollut ilman pillereitä varmaan noin kolme vuotta. Gyne kauhisteli tätä ja manasi, että vika on varmaan minussa, jos ei kerta ehkäisyä olla käytetty vuosiin. Huoh. Onhan niitä muitakin tapoja varmistaa, ettei raskaaksi tule. Mutta joo.

Nyt kp 23/28. Olen ihan varma, etten ole raskaana! Ei ole mitään oireita (ei edes kuviteltuja). Mutta silti toki on se pieni ajatus takaraivossa, että ehkä nyt sittenkin nappaa. Tässä kierrossa en tikuttanut ovulaatiota, koska tikut olivat loppuneet, mutta tunnistin silti oireista, että ovis tapahtui. Edes pieni onnistuminen tässä kuussa! 

Olisi kiva kuulla, jos on muita, jotka ovat yrittäneet kauan ilman tuloksia. Onko täällä moni, joka olisi käynyt jo lääkärissä testeissä? Ne ovat mulla ja kumppanilla varmaan edessä...

Tsemppiä kaikille jo tässä vaiheessa!