
mrs_indica
Seuratut keskustelut
Kommentit
No jopas jotain! Minä olen parturi-kampaajana tehnyt töitä jopa keikkaluontoisesti kotikäynteinä, kun oon ollut hoitovapaalla ja päätoimisesti kotiäitinä. Asun kyllä niin pienellä paikkakunnalla, että eipä täällä peräkylillä tohtisi mitään päivänvaloa kestämätöntä elinkeinoa harjottaa, eikä juuri edes salaista romanssia viritellä. :D Piirit on pienet, juorut leviää päivässä läpi koko kylän ja kaikki tuntee toisensa. Täällä päin riittää silmätikuksi joutumiseen jo kyllä jos on vähän erikoisen väriseksi värjätyt hiukset.
Poliisisarjoissa päähenkilö on keski-ikäinen miespoliisi, joka laiminlyö vaimoaan ja lapsiaan, koska on työnarkomaani. Aina kun hän olisi vihdoin suomassa pienen hetken aikaansa perheelleen, hänen kännykkänsä soi ja hänet hälytetään töihin. Johon tyyppi siis säntää oitis, vaikka olisi juuri ollut valmistautumassa petipuuhiin vaimonsa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Oudointa tässä on se, että tuijottavat naamaa. Tiskien ja perheen tuijotuksen vielä ymmärtäisi.
Niimpä! Meilläkin joskus minun appiukko (60 v) käy ihan meidän kotona tuijottamassa mun tiskejä ja perhettä. Mutta ymmärrän kyll.
Olen tosin tottunut kaikenlaiseen tuijotukseen ajan mittaan. Punk- metalli- goottityylisenä naisena eläminen pienessä maalaispitäjässä opettaa.
voihan vammaisella olla mielenterveysongelmia ja jopa päihdeongelmia ihan siinä kuin ei-vammaisellakin. Muistuu mieleen yks kehitysvammaisten muodostama punkbändi, jonka joku jäsen viihtyy baareissa tosi hyvin.
Grillaa kuin Tomi Björk! "Jes, elikkä tänää me grillataa surf and turf -meiningil, vartait erilaisil dressingeil, sit hummerii tommosel chimichuri-voilla, pikku herkku-twistil."
Pikku herkku twistillä? Ja sitten lopuksi Tomi Bjärkillä on naisen pää! :(