
morttivertti
Seuratut keskustelut
Kommentit
Mieluummin lievä ylipaino, koska alipainon kanssa katoaisi vaivalla hankittua lihasta. Voisin sitten rauhassa treenata lisää ja sopivassa vaiheessa dieetata rasvaa pois.
Alipainoisena olin hintelä ja sairas. En halua olla sitä enää koskaan.
Toki tässä tulee esiin yksilölliset erot: toisille on helppoa saada painoa lisää, ja toisille on helpompaa laihduttaa. Ehkä siksi lievä ylipaino ei haittaisi minua, koska pääsisin siitä eroon heti halutessani.
Vanhoja sukupuita tutkiessani huomasin, että ennen todellakin oli yleistä antaa nuorena menehtyneen lapsen nimi seuraavalle samaa sukupuolta olevalle lapselle. Tosin silloin lapsiluvut olivat suuria ja lapsikuolleisuus myös, eli tämä saattoi vaikuttaa asenteisiin.
Ymmärrän miksi tällainen nimeäminen voi jostakusta tuntua omituiselta, mutta toisaalta se voi olla vanhemmille myös lohdullista. Tärkeintä on, että lasta rakastetaan omana itsenään.
Oletko laskenut kuinka paljon yhdessä asuminen vaikuttaa muihin kuluihin? Luultavasti asumiskustannukset kuitenkin ovat yhdessä asuessa pienemmät henkeä kohden, eli yhteisasuminen ei välttämättä vie sinua tappiolle. Toki voisitte sopia, että tietyt ruoat ostetaan yhteiseen käyttöön, ja ne joita vain toinen kaipaa, ostaa kumpikin omilla rahoillaan.
Vessoja säännöllisesti käyttävänä henkilönä pahastuisin kovasti, jos niitä varattaisiin imetyskopeiksi. Huivien kanssa askartelu vaatisi ylimääräisiä käsiä, ja yleensä imetysliivit/paidat tarjoaa itsessään näkösuojaa. Pulloruokinta voi haitata imetystä, eikä kaikki vauvat osaa syödä pullosta.
Luullakseni täällä on 1-2 fanaattista imetyksen vastustajaa, jo(i)lla on omituisia käsityksiä "suonikkaista utareista" jne. On aiemminkin riehunut imetysketjuissa julkisesta suihinotosta yms. vaahdoten. Naisen rinta ei ole rivon näköinen, eikä vauvan syömisäänet sen hirveämpiä kuin muunkaan ikäisten.
Onneksi suurimmalla osalla on järki tallella täällä 💕
Uskon, että ihminen voi muuttua, ja että useimmat meistä muuttuvatkin koko ajan hitaasti. Tietysti tietyt piirteet pysyvät samankaltaisina, mutta kokonaisuutena me muutumme jatkuvasti. Miettikää minkälaisia olette olleet lapsina, teini-ikäisinä, nuorina aikuisina, keski-ikäisinä... Minä ainakin olen ollut paljon lyhytpinnaisempi, aggressiivisempi ja toisaalta myös ujompi kuin nykyään. Elämänkokemus on tuonut tiettyä rauhallisuutta, kykyä hyväksyä muiden (ja itsensä) epätäydellisyys, ja rohkeutta olla rauhassa oma itseni.
Toki on ihmisiä, jotka eivät muutu kovinkaan paljon, ja jotkut ominaisuudet saattavat mennä ikävämpään suuntaan. Silti uskon, että ihminen on kykenevä oppimaan ja kehittymään.