Moon81
Seuratut keskustelut
Kommentit
Kiitos lämpimästä vastaanotosta. :) Ihan en tarkasti ole perillä kaikkien kuulumisista, mutta vaikuttaa että ne fiilikset itse kullakin liikkuvat aika laidasta laitaan. Itse olen aika rauhallisin mielin. Vaikka aikanaan kuvittelin äitiyden tulevan jo paljon aikaisemmin elämässä, en silti koe että olisin nyt jotenkin liian myöhässä tämän asian kanssa. Valoisalla mielellä siis tämän vuoden loppuun. Ajattelin että jos maalis - huhtikuuhun mennessä ei tapahdu mitään niin voisi käydä ihan varmuudeksi tsekkaamassa että kaikki on hyvin. Vaikka sitten siellä yksityisellä. Toistaiseksi kuitenkin asiaan liittyy lähinnä positiivisia asioita, mitä nyt miestä saanut kotona valistaa, siitä että raskaaksi ei voi tulla ihan koska vain. ;) Tainnut hänelläkin mennä kouluvalistukset hyvin perille.
Hieman surua tuo kaksi ystävääni jotka ovat saaneet keskenmenon lyhyen ajan sisällä. Jotenkin se koskettaa vielä enemmän nyt kun itsellekkin asia on lähellä. Joten jos nyt tämän yrittämisajan yrittäisi olla liikaa murehtimatta, sillä kuten Aliisa kommentoi niin niitä murheita varmaan riittää myös sen plussan jälkeen.
Tällä hetkellä taas yritetään löytää sitä ovulaatiota. Hieman kroppassa tuntuu että lähellä ollaan, mutta kuten aikaisemmin todettu, hormonaalista ehkäisyä käytetty niin pitkään että saa nähdä millaiseksi tuo kierron pituus tässä muodostuu. Ja aikansa saa varmasti opetella tunnistamaan niitä merkkejä omassa kropassa. Kp on siis 12/28??
Hei!
Päätin uskaltaan itsekkin kirjoittaa tänne, sillä jonkin aikaa olen seurannut teidän kuulumisianne. Eli pitkään ollut jo haave omasta lapsesta. Elämä meni kuitenkin "vähän" uusiksi reilu 5 vuotta sitten ja haaveet sai laittaa hetkeksi hyllylle. Nyt kuitenkin kaikki palaset kohdallaan ja ehkäisy jätetiin pois reilu kk sitten. Yksi kk yrittämistä siis takana ja toinen kierto aluilla. Suhteellisen levollisella mielellä siis ollaan, vaikka takaraivossa onkin pientä huolta siitä että mitenköhän kaikki kohdallamme menee. Lähipiirissä on ollut paljon haasteita asian kanssa joten ehkä se vähän herättää turhaankin pelkoa. Kiertoa nyt siis seurataan. Takana on hyvin pitkä pätkä hormonaalista ehkäisyä, joten luomu kierrosta ei ole oikein vielä käsitystä. Ovulaatiotestejä tein jo viime kierrolla ja plussakin sieltä näytti löytyvän. Nyt siis katsellaan pari kierrossa josko se oma kierron pituus sieltä löytyisi ja kroppa toimisi muutenkin normaalista. Suunnitelmista tekee vähän haastaa myös se että olen leikkausjonossa pieneen operaatioon. Asia ei siis liity mitenkään raskaaksi tulemiseen, mutta olisi kiva saada hoidettua pois alta mahdollisimman nopeasti. Ikää on kuitenkin sen verran, että jos leikkausaika menee 6kk päähän niin yrittämäminen jatkuu. Mikäli tärppää niin sitten vain pitää hyväksyä se että leikkaus siirtyy eteenpäin. Näillä mietteillä jatkan siis teidän juttujen lukemista ja toivotan kaikille kovasti onnea yritykseen. Vielä vähän untuvikko näissä asioissa joten paljon on opittavaa joten ehkä täältä tarttuu myös vähän tietoa matkaan. :D
Täällä tuntuu tunnelma hieman melankolinen ja täysin ymmrrettävästi. T&V, Megan ja Blondcherry voimia, jaksamista ja positiivisia ajatuskia. Helppoja nämä asiat eivät ole varmasti kenellekkään. Itsellä tässä odottelen kuukautisia. Tänään on kp26 ja viimekuun kierto oli juuri tämän mittainen. Eli siis joka kerta vessaan menessä on hieman levoton olo. Vielä en kuitenkaan herättele toiveita, sillä tämä on vasta toinen luonnollinen kierto ja ns. normaalin kierron pituudesta ei ole mitään käsitystä. 26 tuntuisi melko lyhyeltä joten yritän nyt pari kolme päivää malttaa odottaa aika levollisin mielin ja ennen kaikkea yritän pitää sen toiveikkuuden vähän aisoissa. Yritystä on kuitenkin takana se kaksi kiertoa joten alkutaipaleella ollaan moniin muihin verrattuna. Onhan nämä silti isoja asioita ja pyörii mielessä paljon. Ehkä nyt kuitenkin viime viikkoina ei ole ihan 24/7 pyörinyt mielessä vaan arki on rullannut omalla painollaan. Haaveita ja unelmia on vaikea kuitenkaan sulkea oven taakse tai jättää huomioimatta ja ehkä se on niin hyvä niin. Sen toiveikkuuden rinnalla on kuitenkin niitä peikkoja. Olenko odottanut liian pitkään, toimiiko kroppassa kaikki normaalisti, kuinka pitkään minun pitää odottaa vai onko odottaminen turhaa. Mutta yritän pitää sitä positiivista virettä tässä asiassa ja renotuden yrittämisessä. Aina se ei kuitenkaan ole helppoa. Tsemppiä kaikille. Ihana saada avautua edes jossain kunnolla. Toki muutama läheinen ystävä tietää tästä asiasta, mutta en koe että heidänkään kanssa asiasta voisin tai haluaisin kovin paljon keskustella.