Mölli-09

Aamuvirkkusena jäin kannettava sylissäni sänkyyn, kun neiti meni katsomaan lastenohjelmia. Tää onkin paljon kätevämpää kuin aina istua tuolla nurkassa jumissa. Harmi kun vasta nyt tajusin...



Toivottavasti mä en ole ainut, joka enää pystyy nauttimaan raskaudesta. Mulle tää on jotenkin ihana "tila". Esikoistakin odotin täysillä loppuun asti, eikä paljon haitannut vaikka meni sen pari viikkoa yli. Eilen oltiin taas yhdillä synttäreillä, ja omaan tapaani pukeuduin melko tiukkaan paitaan. On niin ihana esitellä masua :-)

Ärsyttää vaan, kun lähes tuntemattomat ihmiset (no olen heitä tavannut ennenkin saman perheen kutsuilla) rupeavat kyselemään että kumpi on tulossa... Ihan kun mun pitäis se tietää. Ja toiseksi, mitä se kuuluu niille edes, kun ei säkällä tarvi koskaan nähdäkään koko lasta, eikä ole sukua heille. Olen mä omalle äidilleni ja miehen vanhemmille sekä parille läheiselle ystävälle kertonut veikkauksen vauvan sukupuolesta, mutta eipä se onneksi ole käynnistänyt mitään haalimisefektiä. Syntymään asti odotellaan varmaa tietoa. Kun ei sillä sinänsä ole mitään väliä. Meille toivotaan tervettä pientä ihmisenalkua.



Juhlavaatteista. Mä olen ajatellut ensikesän juhlat mennä mun mekoilla, joissa on sellanen joustin tossa rintojen kohdalla ja siitä sit sopivan väljää mekkoa alas. Olkaimet on ohuet ja toisessa mekossa solmittavat, toisessa napeilla. Asian tiimoilta täytyy, kunhan vauva on syntynyt ja rinnat sopeutunut, käydä ostamassa imetysliivit, jotka käy mekkojen alle. Noissa mitä mulla on, on aika leveet olkaimet. Voi olla etten raaski ostaa mitään erityisoä vaatteita, kun kuitenkin kaapista löytyy melko uutta ja sopivaa muutenkin. Toisinaan voi sopia myös ihan imetyspaita ja siistit housut tai hame. Riippuu tilaisuudesta.



Meinattiin lähteä tänäänkin sukuloimaan. Mummoni varmasti on odotellut pieniä vieraita suklaamunien kera. Samalla reissulla saisin autoa vähän siivottua. Pitäis imuroida ja vähän muuten siistiä sisältä talven tomuja. Nyt kun vielä jaksaa. Ja ennen kuin vauva tulee. Ei tarvi ihan sottaiseen autoon tulla. Täytyy kuitenkin ottaa sen verran löysästi, että jaksaa ajaa tunnin takasin kotiinkin. Eilen ainakin sujui automatkat hyvin, oli tyttökin kiltisti. Nyt kun liikutaan kaksistaan, kun mies on töissä.

Ollaankin tässä mietitty, että miten se isyysloma sitten kannattaisi pitää. Tuolla mun miekkosella kun olis kesäksi ihan reippaasti töitä tarjolla. Ja en usko että rahaa on liikaa, etenkin kun ite olen kotona ja tunnetusti lapsiin kyllä palaa pätäkkää. Toisaalta, jos menee yhtään kuten esikon kanssa, ekat pari kuukautta menis vauvalla nukkuen, syöden ja vaippoja sotkien. Tällöin pärjäisin varmaan enemmän iteksenikin kotona lasten kanssa. Jos sitten olis mieskin kotona, kun vauva on sen ikäinen, että isästä on apua, kun ei tississä enää roiku niin tiiviisti ja rupee seurustelemaan enempi. Olipa hankalasti taas selitetty...



Oma olo on hyvä. Vähän pidempään olis voinut nukkua, mutta kai tässä pärjää. täytyykin mummolle soittaa, josko tekee ruokaa meillekin (kamalaa passauksen vaatimista..), niin päästään heti lastenohjelmien jälkeen lähtemään. Päästään sitten kotiinkin ajoissa. Vauveli se potkii kovasti ja usein tuntuu vihlontaa ja painetta ihan tuolla alavatsalla, kai se vauveli siellä lantiossa pyörittelee sitä päätään. Eilen illalla nyrkkeili niin kovin, että alaselässä tuntui nopeita pikku iskuja. Eilen kyllä huomasin taas ison mahani. Jotenkin tuo esikoinen pyöri aina lähellä ja sai sitten mahasta osumaa kun minä kääntyilin. Jupisi sitten tuimasti masulle (vauvalle) että "mitäs siinä oikein tönit, tule ulos sieltä riehumaan..." Vaan onneksi ei vauva ihan niin vakavasti ottanut kutsua. saa nyt vielä kasvaa vatsan uumenissa. Vielä joitakin viikkoja olis jäljellä. Kesääkin odotellessa.

Suklaata ja muita herkkuja tekis mieli. Mutta en uskalla paljon syödä, ettei nouse nuo sokeriarvot kattoon. Vaikkei mulla niin kovin vakava tilanne olekaan. On ne arvot kyllä nykysin himpun korkeempia, kuin silloin kun aloitin ne mittaukset. Liekö sitten raskauden edetessä pahenemaan päin tuo raskausdiabetes... Katsoo mitä ne siellä kontrollissa sanoo. Ruokavaliolla tässä on "hoidettu", vaikkakin en kyllä ole muuten sitä muuttanut, kun koettanut syödä säännöllisesti. Ja aamusin ja iltaisin enemmän puuroa. Lämmin ruoka ei ole meinannut maistua lainkaan. Pinaattilettuja olen itseeni ahtanut päivisin kun yksin olen ollut kotona. Väkinäistä on ollut jopa lempiruokien kanssa. Liekö kuuluu tähän vaiheeseen.

Joillakin tuntuu supistukset olevan kiusana. Tsemppiä ja jaksamista.



Joku kyseli synnytyksen vaiheista. Mulle avautumisvaihe oli työläämpi, ponnistusvaihe meni nopeesti, vaan joku 20min. Avautuminen otti 10h. Mulla esikko siis käynnistettiin ja ensin meni 10h, että mitään alkoi tapahtua. Ja totta puhuen se aika oli kaikkein työläintä koko hommassa.



Ristiäisten tarjoiluista. Meillä oli viimeksi ihan liikaakin tarjottavaa, kaikenlaista kakkua ja torttu vielä voikkarin ja täyskärin lisäksi. Tällä kertaa ajattelin tyytyä ihan voikkariin ja täyskäriin sekä niiden lisäksi sitten jotain keksejä ja ehkä vielä kuivakakku. Meille kuitenkin tulossa aika vähän vieraita. Eikä oikein kukaan edes pitkän matkan takaa.



Meillä ei pääsiäisessä ole mitään erityistä koskaan ollut. Tipuja, pupuja ja munia. Tästähän se kevät yleensä alkaa, toivottavasti nytkin. Rupee sitten vauvan tulo olemaan lähempänä. Ensi viikolla mulla onkin se kontrolliaika polille, joten ehkä silloin näkee, onko jotakin tiettyä odotettavissa.



Nyt, hyvää pääsiäistä kaikille mahakkaille :-)



Möllimasu rv33+2

piti vielä lisätä noista sairaalavaatteista.. Aion varoille ottaa omankin vaatekerran mukaan, sillä viimeksi alkoi ärsyttää ne sairaalan kaavut. Vaikkakin, niissä on se helppous, ettei tarvi ite edes pestä, saati kantaa niitä edestakasin. Ja jossain vaatteissahan sitä kotiinkin on tultava, päättää sitten lähtiessään mitkä on ok. Ja vauva saa olla sairaalassa ihan sairaalan vaatteissa. Ainakin tuo esikko pykäsi useesti sellaset vellit housuun, et sai heivata suoraan pyykkikoriin vaatteita. Kanna niitä nyt sitten kotiin, haisevia vaatteita. Jotkut kivat kotiintulovaatteet, varmaan vähän sään mukaan... en oikein vielä tiedä. Ja kun ei sitä väriäkään vielä tiedä. Jos pakkais molempia (kun meillä on) ja sais mies sitten tuoda sinne sairaalaan. Tai sitten vaan niinkuin viimeksikin, että neutraalit potkarit (vaalea pohja ja jotain haaleita kuvioita) mukaan, niin käy kummallekin.

Ei tod mikään mun lenpiohjelma, mutta pyöriköön kun on telkku auki.



Kamalasti jo tullut kirjoituksia, vaikka on vasta tiistai. Hyvä hyvä!



Tänään siis kävin neuvolassa. Alkoi täti vähän nipottaa, kun en ole muutamaan viikkoon mittaillut sokeriarvokäyrää. no en oo joo viittiny, kun siinä menee miltei koko päivä ihan pilalle kun täytyis syödä niin säännöllisesti ja vahtia kelloa sitä mittausta varten. Tavallisesti kun syön useammin kuin niitä mittauksia pitää tehdä, pieniä välipaloja (ei mahalaukku edes vedä enää paljon kerrallaan). Saisin olla joka tunti mittaamassa. Päätin nyt sitten heti tänään mittailla, kun en ollut ennen neuvolaa ehtinyt syödä mitään. Ok arvoja on ollut, toi välipala kyl oli yli 7, mut se onkin mulle aina se paha rasti. Tykkään kiisselit ja puurot syödä sokerilla ja hedelmistä sitä kyllä löytyy. Sallituissa rajoissa kuitenkin vielä ollaan.

Painoa tullut lähtöpainoon sellaset 5kg ja verenpaineet oli ihan ok, 104/62. Pissanäyte oli vähän niukka, kävin tyhmä vessassa kotona ennen lähtöä... Joten prot. oli +-. Hemppa oli noussu, 120 tällä kertaa. Mulla onkin ollu miltei koko ajan sen alle. Eli ollu rautakuurista hyötyä. Sf-mitta 32cm. Th tunnusteli vauvan olevan pää tuolla lantiossa eikä mitenkään kovin ylhäällä. Tainnut Mölli asettua jo sinne, eli ihmekös tuo jos vähän vihloo alavatsassa, kaveri pyörittelee päätään siellä... Eli kaikki aikas hyvin meillä. Seuraava käynti 2vkon päästä ja lääkärineuvola 3vkon päästä. Laittoi th mulle nyt lähetteen äitipolille tonne rv 36 kontrollia varten, kun mä tosiaankin oon raskausdiabeetikko, ja siihen kuuluu sellanen ultrakontrolli. Eli pääsen sittenkin kurkkimaan Möllikkää vielä ennen syntymäänsäkin.



Ristiäisiä oli mietitty. Mä viimeksi pidin tytölle ihan pienet kemut kotioloissa. Ei kauheesti yh:na kiinnostanu alkaa kantaa mitään tavaraa yhtään mihinkään. Ite kuitenkin kokkaan, sen kun osaan. Vieraita oli vaan kummit ja mummot, pari kaveria vielä lisänä.

Nyt olin ajatellu, et ois voinu tilaisuuden pitää kirkossa ja kahvit sitte kotona, mutta saas nähdä onko kirkossa yhtään vapaata. Kesällä kuitenkin juhlitaan. Jollei sopivaa päivää löydy kirkkokasteeseen, niin sitten pidetään koko hoito ihan kotona. Vieraiksi ollaan suunniteltu kummit ja mummot taas ja sitten muutama ystävä aiotaan kutsua. Kyseessä on kuitenkin lapsen eka juhla, enkä halua niitä pilata sillä, että kutsutaan koko kylä, vaikkei heillä ole mitään tekemistä koko lapsen kanssa. Mulla on aika vähän niin kovin läheisiä ystäviäkin, ettei montaa tarvi kutsua. Tärkeimpiähän on ne, jotka on vauvalle jotain tai edes tekemisissä useesti. On meillä muutamia perhetuttuja (myös perheitä), joita nähdään usein, mutta en usko että kutsutaan, kun ei oo tälle vauvalle mitään sukua ja tolleen. Eivätkä itekkään kutsuneet meitä oman lapsensa ristiäisiin.



Mitäs ootte ajatellut laulettavan ristiäisissä? Ja onko ton kaltaisissa tilaisuuksissa suotavaa, että esim lapset esittää jonkun virren? Mulla tuli tossa mieleen, että olis voinut toi meidän esikko laulaa jotakin tulevan sylikummin tyttären kanssa. En vaan tiedä mitä ja onko ideakaan ok? Oishan se jännä myöhemmin kattoo videolta kun isosisko on ollu mukana ohjelmistossa.



Nimiä ollaan mietitty sillon tällön, minä ehkä enemmän kuin mies. Yksi aika miellyttävä nimi (koko nimi) on jo olemassa, mutta kun me ei olla vielä sukupuolestakaan varmoja... Välillä aina aloitan koko nimileikin alusta ja koetan keksiä hyviä nimiä, mutta ei ole mikään vielä mennyt siitä yhdestä ohi. Saa nyt nähdä miltä se Mölli sitten näyttää, osuuko nimi lähellekään.



Just, rupee jo istunyto loppua... Täytyy vissiin mennä laittaa perheelle ruoka valmiiksi :-)



Möllimasu rv 32+6

Havaitsin, etten minäkään ole listautunut... Mutta jos joku noita laittelee niin voipi lisätä: LA 27.5.2009----Mölli-09----26/28----2----PS



Meillä on siis mulle tulossa toinen ja miehelle esikoinen.



Piti ihan tulla voivottelemaan tänne. Mulla kun ei mitään vaivoja ole ollut aikoihin. Tainnut sillon joskus 18 viikolla olla niitä kohdun kasvukipuja, mutta onko tässä muuta siten ollut. Joskus vauva myllännyt niin, että on ollut vähäunisia öitä. En muista että mitään sen kummempaa olis ollu.

Nyt sitten eilen mies lähti juhlimaan kaverinsa synttäreitä, ja ai juku. Mulla oli koko illan ja puol yötäkin (jatkuu vieläkin välillä) alavatsa ihan tajuttoman kipee. Ihan sellaista menkkamaista kipua. Yöllä heräilinkin vähän väliä, ja kerran jo kuvittelin kuukautisten alkavan, kunnes sen verran havahduin, että olenkin hei raskaana, että tuskin. Nousi sitten pieni panikki, että mitä jos tässä nyt jotain sattuu, kun äijäkin on jossakin ja pitäis esikon kanssakin pärjätä. Onneksi tyttö oli hyvällä tuulella ja suht kiltti. Eikä tarttenut mihinkään lähteä.



Ajattelinpa siten, että onko nää tälläset kivut nyt sitten niitä supistuksia, joita tässä vaiheessa jo voi ilmaantua? Vaikka olenkin jo yhden synnyttänyt, en oikein tiedä. Tyttö näet syntyi käynnistyksellä (rv 42+2), eikä sitä ennen ollut mitään vaivoja, kerran taisi supistaa silleen tosi kovaa (jotain 36vkolla), mutta vaan sen kerran. Jokainen raskaus tietty onkin erilainen, ja mä jo hiljaa itsekseni mietin, että ehkä tällä kertaa ei menekään niin paljon yli lasketusta. Vaikka ettei sitä vielä tiedä.

Älytöntä jomotusta ja vihlontaa tuolla alavatsalla. Jotenkin tässä ihan palaa menkat mieleen ja se, että kohta nekin taas alkaa.



Mulla on nukkuminen muuten sujunut ihan hyvin. En ole vessaankaan viitsinyt lähteä, vaikka olisin herännyt, ellei ole pitänyt tyttöä mennä uudelleen peittelemään tai muusta syystä nousta. Yleensä on vaan asennon vaihto auttanut, ja aamulla sitten onkin saanut juosta pikapikaa pissalle. Useesti olenkin nukkunut ihan sen seitsemänkin tuntia putkeen, toisinaan sitten taas tyttö on käynyt nykimässä kädestä, jos on herännyt jostakin syystä ja äipän unet on jäänyt pienempiin pätkiin.



Ei ollut minunkaan mieleen se 2009 vuden äippäpakkaus. Se makuupussikin oli jotenkin tylsä. Tuo 2008 vuoden kelpasi kyllä minulle hyvin.



Kyllä se vaan on synnytys pyörinyt mielessä ilman noita vaivojakin. Taitaa kuulua tähän vaiheeseen. Aikas hyvillä mielin mennään, ei oo mitään traumoja jäänyt. Ja musta tuntuu, että vauvakin on ihan pää alespäin. Neuvola mulla on pitkästä aikaa tiistaina. Täytyy sitten palata kuulumisien kera.



Totta tosiaan, sain sen odotetun sormuksen! Ja vielä ihan sellaisen, kun olen "aina halunnut". Ehkä me joskus päästään vihillekin asti :-)



Mua vähän jänskättää. Olen nimittäin menossa tänään sellaisille kutsuille, jossa on aikas paljon vanhoja kavereita kouluajoilta. Niistä ehkä kaksi tietää että olen raskaana. Saas nähdä mitä mahtaa porukat meinata... Mulla kun on tuo mahakin aivan tuhottoman iso. Viime viikolla multa pariin kertaan kysyttiin, että onko vauva jo kohta tulossa.. Olipa kiva kertoa, että pari kuukautta olis vielä odoteltavaa... Oli siinä vähän ihmetystä.



Ihmettelin tässä eilen, kun multa ei ole tihkunut yhtään maitoa vielä. Mahtaako olla meijerit kuitenkin kunnossa? Tytön aikaan muistan kyllä, että jo joskus 25vkolla oli yöpaita useesti tahroilla.



No juu, nyt on lastenohjelmat loppu ja rauhani siinä samalla. Palailenpa taas uusien kuulumisien kera ensi viikolla.



Möllimasu rv 32+4