Mölli-09

Pitkästä aikaa!



En sitten päässyt kirjautumaan uudistuksen jälkeen sisään ja nyt ihan tossa eilen sitten laitoin palautteena ylläpitoon viestiä tästä ja nyt homma toimii. Jipii!



Olen kyllä käynyt lueskelemassa mitä muille kuuluu.

Meidänkin Tinttu (ei siis mölliina enää) on jo 5vko ja 2pvää. Vaikka joskus tuntuu että ois ollu jo kauemmin täällä meidän ilonamme.

Ristiäisiä vietetään ensi viikoon sunnuntaina ja nimikin on vihdoin saatu valmiiksi. Ehti kyllä muuttua moneen kertaan matkalla.



Kivoja nimiä olette te muutkin antaneet lapsille :-)



Vielä kun muistan, piti kommentoida ricelle sitä jo kauan sitten tapahtunutta tapaturmaa. Mulla kävi esikon kanssa samoin, kaksikin kertaa. Siitä hiukan viisastuneena olen ollut äärimmäisen varovainen Tinttusen kanssa. Tuntuu olevan yhtä vilkas alusta asti kuten siskonsakin.



Meillä on mennyt ihan hyvin. Välillä on ollut iltaisin huutoa, mutta sain homman kuriin, kun aloin antaa tytölle cuplatonia ennen iltaruokailua. Silleen hän rupes käymään aiemmin nukkumaankin, ei enää tartte kukkua yli puolen yön, ellen ite halua :-)

Joskus ollaan oltu kyläilemässä myöhään asti, ja tällöin onkin sitten kiukuteltu ennen unta kun kotiin on päästy.



Maitoa tulee vaikka naapurinkin tarpeisiin... Olen pakastanu pienissä erissä, sitä vaan rupee olee jo paljon... Mietinkin, että kauanko mahtaa maito säilyä käyttökelpoisena pakastimessa. Tällä menolla tuskin tulee tarvetta käyttää ainakaan muutamaan kuukauteen.



Isäkin on hyvin tohkeissaan lapsestaan. Mielellään hoitaa vauvaa, etenkin nyt kun on vähän oppinut, eikä tarvi joka vaipanvaihtoon taustavoimia. Ei ole kuulemma kaduttanut, vaikka vielä 1,5v sitten oli sitä mieltä, ettei halua lapsia 10 vuoteen.. Miehet..

Mulle taas on ollu outoa, kun ei tarvikaan ihan kaikkea tehdä yksin. Esikon kanssa olin alusta asti omillani.



Esikoinen oli alkuun tosi ylpeä pikkusiskostaan, on kyllä edelleen, mutta välillä mustasukkaisuus vei voiton... Suoraan sanoen olin aivan kusessa tyttöjen kanssa kotona kun mies oli töissä. Kumpikin vaati huomiota samaan aikaan ja huusivat sitten kilpaa enkä tienny kumpaa ois pitäny ensin "auttaa". No, siitä on onneksi päästy yli, kai se oli sellasta alkukankeutta itsellenikin.



Täällä siis kaikki suht ok. Päivä kerrallaan. Ja elokuussa aloitetaan Tintun kanssa muskari :-) Siitä sitä vasta jännää tuleekin, kun ei tiedä miten näin pieni mahtaa siellä jaksaa ja pärjätä.



Ehkäpä ilmaannun taas linjoille, nyt kun pääsen taas mukaan keskusteluun :-) (kun vielä sais viestin läpi...)

Korasa taisi miettiä Jonne-nimeä, ei huono, aika sellanen neutraali. Ihan hyvä.



Miimiä ajattelin, että mikähän teidän esikon nimi on, tuliko tuo Emil (vai miten se nyt oli..) jotenkin siitä, vai keksittekö ihan muualta? Kiitos muuten tsempistä... Tuntuu se silti karulta, että vauva on kuukaudessa kasvanut vaivaiset 200g... Jos se nyt sitten ottaa spurtin loppua kohden. En vaan tiedä millä se kasvaisi, kun ei äipälle oikein ruoka maistu. Rupee itelläkin olee työläs olo, kun ei sitten niin mitään tee mieli syödäkseen. Ei edes roskaruokaa.



Ja Rice, kyselit J:llä alkavia nimiä... Meidän kissa on JUSTUS, ja olenkin harmitellut noin upean nimen antamista kissalle, kun olisin voinut sen antaa lapselleni... Tosin näillä näkymin on jälleen neiti tulossa, joten eipä oo sitten ihan hukkaan menny meillä tuokaan nimi. Sit tietty on Jerry tai Jere, tai kenties Jasper tai Jesper. No siinä niitä nyt alkuun. Kannattaa käydä vaikka kirjastossa kattelee nimikirjoja. Sieltä saattaisi löytyä jotain erikoisempaakin.



Täällä aletaan nyt valmistautua yöpuulle, mutta ehkäpä jatkamme huomenna :)



Möllitys taas..

Kammettuani ylös lääkärin aiheuttamasta tilasta, täällä taas.

Mä koko viikonlopun mietin, että miten voi vauva olla kasvanut noin vähän noin pitkässä ajassa. Ja edelleen kannatan ajatusta lääkärin osaamattomuudesta. Voi tietysti olla, että edellisellä kerralla on antanut arvion yläkanttiin ja nyt sitten alakanttiin sen verran, että kaikki kuitenkin on hyvin. Mieskin tossa jo vitsaili hoitovirheestä, jos jokin nyt sitten menee pieleen noiden arvioiden takia ja kun lääkäri ei mitenkään onnistunut selittämään vauvan hyvin hidasta kasvua, vaikka oikein vaadin selitystä asialle. Mulla kun on alusta asti ollut suuri epämieltymys juuri tuota lääkäriä kohtaan. Enkä oikeesti haluais sille mennä enää ikinä.



Olipa ihana synnytys tarina Callawaylla. Ihan kyyneleet herahti silmiin. Eikä sillä, ettei muut tarinat olisi ollut liikuttavia, kiitokset kaikille.



Pakko käydä kurkkimassa, kuka kirjoitti... Haah, leppis06.. Käsittämättömän hyvä tuo "juokse kuin peura"-juttu! Nauroin ihan kippurassa. Löysin helposti tilanteen koomisuuden, mulla kun on 4v tyttö, jolta herkästi tulee samankaltaista. Etenkin just noihin eläimiin liittyen on ollut kaikenlaista... Elefanttiinkin jo kerran minua vertasi... Ihania nuo lapset :-)



Täällä ei mitään uutta. Vannoutuneesti aion kuljettaa lastani vatsan uumenissa vielä pitkään.

Illalla tossa touhuttiin miehen kanssa. Olipa vaikea löytää asentoa, jossa johonkin ei satu tai tunnu oudolta. Mieskin sanoi, että tuntuu kyllä "erilaiselta", kuin olisin pahasti turvoksissa. Touhujen jälkeen vauva jotenkin painoi päällään alas päin, niin että vihloi ihan perhanasti. Koko lantion seutu oli herkkä vihlomaan ja sainkin kukkua pari tuntia, että sain unta. Oikeesti välillä pelkäsin (kun se tällä hetkellä tuntuu eniten pelolta), että napero työntää niin kovasti alas, että tulee pian vedet ulos. Mutta ei nyt sentään.



Mietin tässä muuten, että onkohan ihan normaalia, että uloste on oranssihtavaa, sanoin pissa useinmiten? On ollu tässä pari viikkoa, ja nyt rupesi mietityttämään. Ei pissassa ole ainakaan sokereita tai valkuaista neuvolassa ollut... Täytyy varmaan ottaa rautalisää taas, jos vaikka mustuisi hiukan kakka. Edelleen on muuten valkovuodossa ollut paksumpaa keltaista limaa mukana... Joku viisaampi mulle sanoi, että se voi hyvinkin olla sitä limatulppaa, ei siinä aina tarvi olla mukana mitään raitoja tms.



Muutkin tuntuvat olevan kyllästyneitä ihmisten kommentteihin. Sama täällä. Ja minä myös lopetin uimahallissa käynnin senkin takia, että siellä aina joku mummeli kyseli että onko vielä pitkä aika ja monesko lapsi ja joko on oireita... Plaah. Tuntui aika tyhmältä, kun tossa pari kk ennen laskettua aikaa yksikin mummeli totesi, että "taitaa olla sinulla jo synnytys lähellä, jännittääkö yhtään" tai jotain tollasta... Tokasin siihen vaan, että on vielä reilu 2kk jäljellä, ettei vielä jaksa jännittää. Iloissaanhan sekin vaan oli, mutta silti... Kiva kuullu tossa vaiheessa olevansa poksahtamaisillaan olevan näköinen, kun vielä on reippaasti aikaa kasvatella masua.

Pihalle kun meen, niin joka kerta on joku naapuri kyselemässä, että 'joko'... Tai sit et "johan sulla on iso masu, jaksatko vielä kantaa".. Pakkohan se on.. Ja sit sitä ne kyselee, et miten esikko suhtautuu, odottaako pikkusisarusta kovasti ym. Sekottavat samalla tytön päätä.



Tämmöistä täällä. Enkä ole minäkään vielä mihinkään palstalta katoamassa... Paitsi nyt lähden ruokakauppaan, niin ehdin ennen esikon hoidosta hakua. niin nopeasti menee nää päivät, etenkin kun nukkuu puolille päivään :-) Silleen sitä jaksaa sit illankin touhuta tytön kanssa. Illalla vielä edessä kevätjuhla valmisteluja... Toisin sanoen, taistelu siitä, mikä mekko laitetaan... :-)



Möllimasu rv 38+6

Ei taida meidän vauva olla vielä lähelläkään syntymäänsä. Joten jatketaan täälläkin tätä kärvistelyä.



Tulin äsken polilta kontrollista, ja siis ette arvaa kuinka pettynyt, tuohtunut ja mitä kaikkea vielä, olenkaan.

Edellinen kontrolli oli KUUKAUSI sitten ja meidän vauva on ultralla mitattuna kasvanut VAIN 200g siitä!!! Voitteko uskoa! Mä en käsitä... Ihan silmät suurina esitin sille lääkärille, et voiko olla mahdollista... Kyllä se kuulemma on ihan ok. Vaikka mä oon kuvitellut, että vauva kasvaisi n. 200g per VIIKKO. Viimeksi vauva oli yläkäyrillä, nyt laskenut keskikäyrällä. Ja kontrollithan on ollut RD:n takia, ja nyt sitten syy tähän kasvun hidatumiseen olisi, että olen huolehtinut hyvin itsestäni ja pitänyt sokeriarvot kurissa. Ja paskat sanon minä, kun en ole tikkuakaan ristiin laittanut asian eteen. Ei ole ollut niin suurta ongelmaa sokeriarvojen kanssa. Tuntuu ihan kummalta. Vielä oudompaa tästä tekee se, että neuvolalääkäri pari viikkoa sitten käsin arvioi vauvan jo liki 3,5 kiloiseksi. Reppana ollu alle 3kg koko ajan. plaah.



Mitään muuta se lääkäri ei sitten vaivautunut tutkimaan, mittasi vaan vauvan ultralla, ja vilkaisi sokeriarvoja. Jatketaan ihan samaan malliin neuvolan valvonnassa, kiitos hei. Voi elämän kevät.



Mä nyt päätin, ettei se lääkäri osannut mitata :-) Huvikseen vaan halusi pilata mun päivän, ja viikonlopun, ja loppuraskauden... Kuitenkin ollaan alusta asti ooteltu sellasta nelikilosta vaavia, välillä isompaakin.



No juu, sellaset oli mun kuulumiset sieltä.



Olin tässä jo vähän havaitsevinani pientä oiretta synnytyksen lähestymisestä, mutta nyt saa kyllä jäädä kaikki sellanen. Mua ei supistele, kunhan välillä jomottaa jostain. Enkä aio havaita enää mitään limaa valkovuodossa. Ja alan syömäänkin kunnolla, vaikkei aina maistuisikaan. Enkä kärsi vatsavaivoista. Mä en edes halua vauvaa syntyväksi vielä. Kasvakoon nyt ensin nelikiloiseksi.



Toivottavasti muilla on parempi päivä...



Mölliä kasvatellessa rv 38+2

Täällä ei mitään uutta tylsyyteen. Paitsi että odottelen vieraita, joka on tosi outoa, kun meillä niin harvoin ketään käy. Palstaa kävin eilenkin kärkkymässä monta kertaa, mutta hiljaista on ollut.



Tota ruokahaluttomuutta on jatkunut jo pidempään, ainakin viikon. Nyt en ole edes muistanut seurata onko vuodossa klönttejä... Täytyypä taas panostaa. Muistelin kyllä, et mulla ois joskus ollu samanmoista limavuotoa valkovuodossa ennen kuukautisten alkamista. Vähän kuin sellainen ennalta varoittava vuoto. Jos nyt sit alkais vähän jo varoitella...



Vaihteeksi suht hyvin nukuttu yö takana. En tainnut edes veskissä käydä. Kerran muistan heränneeni, mutta laiska kun olen, en vaivautunut veskiin vaan käänsin vaan kylkeä. Ja aamulla sit jalat ristissä äkkiä vessaan :-)



Eilen illalla heiluteltiin peittoja miehen kanssa, jota ollaankin kyllä silloin tällöin tehty. Voi jestas, kylläpä tällä kertaa olikin työlästä. Ite on jotenkin niin iso köntys ja vaivainen, ettei kykene liikkumaan liiemmmin. Ja mies taas omine vaivoineen huolissaan, ettei satuta minua tai vauvaa. Todettiin siihen sitten vaan, että voidaan edelleen koettaa, mutta jos ei tunnu mielekkäältä, odotellaa suosiolla "syssymmälle".



No juu, mä tuun sit huomenna kertoo polikuulumiset ja ehkä illalla vielä, jos on jotakin...



Möllimasu rv 38+1