Mirette

Vierailija kirjoitti:

On tämä maa erikoinen. Ja kun tietää tasan, että ei se muissakaan erityislapsiperheissä ole tilanne sen parempi, niin kyllä herää kysymys, että mihin ne rahat menevät. Nuorille? Sijoitupaikoille? Minne??

No kuule niitten omiin taskuihin. Korruptio tässä(kin) paskalandiassa kuule ihan voimissaan.

Mä oon neljä kertaa hänet tavannut irl, viimeisimmän kerran juteltiin pikasesti v. 2021 Sellossa. Voin sanoa että hänellä ei oo minkäänlaista suojeluvaistoa itseään kohtaan ja on muutenkin kiltisti sanottuna outolintu. Luonne on mitä on ja siksi en ollut koskaan kovinkaan läheinen hänen kaa.

Pelkään pahoin että se tullaan löytämään kuolleena siitä syystä että on päätynyt väärän liftaajan kyytiin.

kahdeksannen luokan kevätjuhlissa ja viidennen luokan itsenäisyyspäiväjuhlissa olin suoraan sanottuna rääsyissä samalla ko muut olivat juhlamekoissa. kyllä hävetti.

sit joskus oon menny jossai juhlamekossa rentoihin illanistujaisiin jossa kaikki muut olivat jossain t-paita/farkut- combolla. samoiten oon joskus ollu baarissa sellaisessa juhlamekossa samaan aikaan ko muilla oli perus baarirytkyt päällä...

Koulu- ja nettikiusaaminen, epävakaat pari- ja ihmissuhteet, kaltoinkohtelu auktoriteettien tiimoilta. Tässä omat syyni miksi masennuin. Jo 10-vuotiaana ollu im-ajatuksia, lasten kuuluu leikkiä ja nauttia elämästä, eikä stressata koulunkäynnistä ja miettiä milloin tästä maailmasta lähtisi. 

Ite olen 90-luvulla syntynyt, mutta kiitos vanhempieni ja kavereiden 70-luku on tullut tutuksi. Rock-, punk- ja discomusiikki oli hyvää, samoiten niitten vaatetyylit. Erkki Junkkarista ruusuisineen hopeamaljoineen tai niitä ruskeankeltaisia kukkakuvioita en kaipaa.

Kaverini kämppä on myös aidosti retroa, rakennettu 70-luvulla, oransseineen kaakeleineen ja ruskeineen pistokkeineen. (No sopii ko nakutettu ko pukeutuukin niihin 70-luvun mekkoihin.) Sentään seinät maalattu myöhemmin valkoiseksi.

Pikku Kakkosesta tuli Matti ja Miisu ja mummani sanoi että tätä näytettiin silloin ko äiteeni oli pieni, äitee oli siis 70-luvun lapsi ja vähän teini kans, hänen ansiosta Abbat jne. tuli mulle tutuksi jo pienenä.