Minttu85

Meillä myös ensimmöinen ultra takana :) Siellä se pikkuinen potki ja heilutteli käsillä, kunnes tuli päikkäriaika :D Mahtava tunne oli kyllä nähdä, että on siellä oikeasti joku. Ja sillä jokulla on kaikki aivan hyvin. Tänään mennään omien vanhempieni luo kertomaan uutiset ja viikonlopun aikana tai sitten alkuviikosta myös miehen perheelle. Hieman jännittää!

Täällä parisuhdetta ei ole takana kuin 8 kuukautta, yhteen muutettiin tammikuun lopulla. Ja suhteen tila taitaa olla samanmoinen kuin Tatziilla. Jotenkin ei tunnu yhteiselo sitten kuitenkaan sujuvan ja viime aikoina olen aika monesti jo miettinyt, onko tämä nyt sitten kuitenkaan sitä mitä haluan. Toki siis haluan, että isukki on lapsensa elämässä mukana, mutta onko oikea ratkaisu pysyä vain vaavin takia parisuhteessa, jossa ei itse tunne olevansa onnellinen? Meillä tuo nykyinen asunto on jo nyt niin täynnä miehen käyttämättömiä urheiluvehkeitä, ettei sinne saa vauvan tavaroita mahtumaan millään. Täsä olen jo muutamaan kertaan maininnut, että meillä on kaksi vaihtoehtoa, joko muuttaa isompaan tai hankkiutua eroon kaikesta ylimääräisestä. Mitään ei tapahdu verukkeella "onhan tässä vielä aikaa". Niinpä niin.. Onhan sitä.

Alkaa nousta taas patti ottaan, eli pakko lopettaa aiheesta kirjoittaminen :D Meillä tosiaan ensimmäiseen ultraan meno on ensi viikolla, tänään pitää mennä verikokeisiin. Piikkikammoiselle siis erittäin epämiellyttävä päivä. Ällöttävä olo yllättää aina välillä, mutta silti vain neljä kertaa on tähän mennessä joutunut pönttöä halaamaan! Päätä on särkenyt nyt neljänä viimeisenä päivänä ihan julmetusti, mutta se voi johtua myös aurinkoisesta ilmasta, kun hanki heijastaa valon silmiin. Migreenialtis kun olen, niin välillä tuntuu että töitäkin pitäisi tehdä aurinkolasit päässä. Väsymys on edelleen läsnä, menen jo puoli yhdeksältä nukkumaan :D

Tänään 10+5, niin se aika rientää :)

Unohtui tuossa aikaisemmassa viestissä mainita, että meillä herra ei ole itse töissä, joten voisi vallan mainiosti hoitaa nuo asiat itsekin. Siksi siis ottaa pannuun, kun minä töiden jälkeen väsyneenä joutaisin hänen mielestään vielä leikkimään kokkia ja siivoojaakin :)

Meillä oli viime viikolla neuvolassa lääkärin tarkistus ja päästiin tosiaan kuuntelemaan pikkuisen sydämen sykettä. Joutuihan se lääkäri jokusen tovin etsimään (ja varoittelikin jo, ettei näin varhaisessa vaiheessa monesti edes kuulu), mutta kun lopulta alkoi kuulua niin olihan se huikea tunne :) Jotenkin muuttui todellisemmaksi koko raskaus. Ensi viikolla sitten labraan verinäytteisiin ja huhtikuun alussa päästään ekaan ultraan, millään ei malttaisi odottaa!

Mulla tosiaan tuo jatkuva ällötys on vähentynyt, enää kuvottavia tuntoja tulee silloin tällöin. Joka päivä kuitenkin taas, mutta ei niin pahasti kuin aiemmin. Väsymys on kuitenkin ihan kamalaa. Taas tuntuu, etten viikonloppuna tehnyt muuta kuin nukuin, mutta silti tuntuu, että ihan liian vähän. Ja täällä myös ollaan tilanteessa, jossa miehen ymmärtämättömyys ottaa pattiin suunnattomasti. Ja vaikka kuinka olen yrittänyt sanoa, että johtuu siitä pikkuisesta elämästä, joka mun sisällä kasvaa, niin ei usko/ymmärrä. Olettaa vaan, että edelleenkin iloisena ja aurinkoisena kodinhengettärenä töiden jälkeen vielä laittaisin ruoan pöytään ja pitäisin kodin tiptop-kunnossa. Valitettavasti mies kun ehti tällaiseen tottua. Omaakin tyhmyyttä toki että opetin liian hyvälle..

Pahat olot alkaa laantumaan, ei siis okseta ihan jatkuvalla syötöllä ja ilmeisesti turvotuskin vähenee. Mahduin tänään mun lempifarkkuihin! :) Hieman kyllä kiristää, mutta ei pahasti..

Meillä ensimmäinen ultra on vasta 4.4, mutta ensi viikolla on lääkärin tarkastus, ja neuvolan täti vähän lupaili, että voitaisiin kuulostella sydänääniä. Varhaisultraan haluttaisi kyllä mennä, mutta sen verran pihi olen rahankäytön suhteen, että yritän malttaa tuonne huhtikuulle asti. Meillä on nimittäin yksi ainoa paikka, joka niitä tekee (Terveystalo) ja hinta on sen mukainen. Ennemmin laitan nekin rahat kärryrahastoon :D

Onnea ja tervetuloa uusille!

Minttu85 8+1