MinkaMaaria
Seuratut keskustelut
Kommentit
Moikka!
Taas uusi (sekopäinen) kuumeilija ilmoittautuu. En kestä enää tätä voin-puhua-vain-mieheni-kanssa-vaihetta. Yk 1 ja kaikki on niin uutta ja jännittävää!
Jotenkin mun ajatukset lähti viime syksynä vauvaraiteille, ja mies vähän ihmetteli, että joko nyt? En osannut enää pysyä hiljaa aiheesta (koska en osannut enää ajatella mitään muuta), ja mieskin lämpeni sitten yllättävän nopeasti. Pillerit jäi pois syksyllä, kumi oli vähän aikaa ja nyt eka kierto ilman. Ovispäivät... toivottavasti oli viikonloppuna, koska me ollaan etäsuhteessa eikä nähdä taas pariin viikkoon. Etäsuhde ja vauvakuume on aika piinaava yhdistelmä! Helmiannan kanssa jaan tuon ahdistuksen, jos ei ole joka päivä seksiä. Meillä kun on vaan viikonloput käytössä niin silloin täytyy harrastaa koko viikon edestä ja toivoa, ettei ovis ole torstaina... Nyt nähtiin siis kahtena vkl, kp:t 8-10 ja 15-17. Ovisoireita ei vaan ole tässä kierrossa ollut, vaikka yleensä on.
Oon lukenut näitä keskusteluja jo pidemmän aikaa, mutta en ois uskonut että näin nopeesti pääsen itsekin yrittämään. Vaikka joskus ajattelin että rennosti vaan, tulee jos tulee, niin nyt kun päästiin alkuun, suunnittelen jo ovistikkujen hankintaa. Vaikea uskoa, että parhaassa tapauksessa raskaus on jo voinut alkaa. Mies tietysti on varma siitä, kun ei ole lukenut aiheesta, itsellä taas hirmu epävarma olo kun tietää miten harvalla onnistuu heti. Kärsimättömänä odottelen kierron loppumista, tiedätte varmaan kaikki tän fiiliksen...
Toivottavasti helmikuussa saadaan monta plussaa, on niin rohkaisevaa kuulla muiden onnistumisista!
MinkaMaaria (26v) kp 19/28-33 yk1
Onnea Lefemme! Kun ite jännittää tätä ekaa yrityskertaa näin paljon, voin vaan kuvitella sun tunteet tossa vaiheessa. Toivon niin parasta sulle!
Relaaminen on älyttömän vaikeaa! Kierrot on epäsäännölliset, ovis voi olla vasta huomennakin... ai mutta jos ne siittiöt elää niin eihän se haittaa. Hengitellään :D Tietysti sitä pelkää että jos ei onnistu, mutta jos stressi estää oviksen (?), sitten ei ainakaan onnistu. Nyt jotain muuta ajateltavaa!
Tää palsta auttaa tosi paljon, oon ollu niin yksin tän asian kanssa. Mies kun on niin luottavainen, ettei oikein ymmärrä mun levottomuutta. En tajua miten se voi elellä vaan ihan muissa ajatuksissa, vaikka onkin yhtä innoissaan. Ehkä se on sitä kun naisella ne asiat tapahtuu omassa kehossa, se on itsessä ja niin lähellä. Kiitos tuesta!