Minja76

Mahtavaa Miiisu, Äiti11 ja JCK!!! Onnea ja tarrasukkia!! Antaa toivoa meille muille.

Zemppiä muille huomenna testaaville!!

Itsellä luultavasti menossa DPO 8, eikä mitään oireita muuta kuin oon ihan ihmeellisen oudon ylipirteä.

Onnea Airi plussasta... On tää ihmeellinen tää testien maailma.

MiMi täällä on sormet ja varpaat pystyssä että nyt plussaisit ja kaikki menis hyvin.

Elowena oon mäkin kuullut että on mahdollista tulla raskaaksi vaikka syö pillereitä. Mutta kun oikeesti noin käy niin kyllä syö miestä!! Zemppiä vaan kovasti.

Pistaasi123 ihana tapa oli jolla kerroit miehellesi. Hyvä idea toi piparin leipominen.. Saas nähä miten käy.

Itse myös ajatellut vanhemmille ja veljille lähettää ultrakuvan, mutta saas nähdä koska.

Tervetuloa uusille kuumeilijoille!!

Kaverini muistutti minua sellaisesta asiasta että lapsia ei tehdä vaan niitä saadaan!! Hänellä itsellä ensin vaikeuksia raskautua sitten raskausmyrkytys jonka seurauksena vauva syntyi kaks kuukautta etuajassa kilon painoisena. Toisen jälkeen tuli ensin keskenmeno rv12, mutta sitten tärppäs kun kierto oli aivan sekaisin. Ja se raskaus meni hyvin ei mtn ongelmia, mutta vauva syntyi keisarinleikkauksella. Eli on koeteltu, mutta nyt on kaikki hyvin. Antaa ehkä vähän toivoa meille "toivottomille". JA tosiaan ois ihanaa jos omistais kristallipallon, josta näkis että kaikki tulee menemään hyvin. Itsellä kun tätä aikaa ei enää ole kauheesti ja toiveissa olisi enemmän kuin yksi lapsi. Niin sen takia välillä iskee se "paniikki". Itseasiassa mulla kyllä on tarot-kortit, pitäiskö koittaa niitten kautta "kysellä". Yksin ei vaan oo niin kiva ennustella. :/

Jaa tää tyttö lähtee nyt muuten ostaa Foolihappoa kullalle. :)

Minja76 (38v) kp 24/31-40 yk6 (km 7/14)

Onnea plussanneille erityisesti Kaziska, Carita ja Luonnonlapsi (mummokerho rulettaa)!!

Täytyy käydä ostamassa sitä foolihappoa.

Zemppiä uuteen kiertoon joutuneille ja niille jotka sitä jo kovasti odottelivat.

Vehnänalkioöljy Ystäväni neuvoi että  se nimenomaan pitää ottaa öljynä (ei kapseleina) ja tupla-annos (eli 2tl) ja aamulla ennen ruokailua tyhjään vatsaan. Hänen kolme kaveriaan tulivat sen aloittamisen jälkeen raskaaksi vaikka tilanne oli jo näyttänyt todella epätoivoiselta.

Illusia86 Hyvin sanottu: rauhaisaa mieltä naiset!! Samaa mieltä, tässä kuussa ollut tosiaan rento-olo, ei stressiä (ainakaan vielä). On ollut paljon kivaa tekemistä niin tää hössöttäminen on jäänyt syrjään.

Joulu Aikaisemmin olinkin kovinkin jouluihminen mutta viimeset kymmenen vuotta ollut fiilis vähän kadoksissa. Joulufiilis löytyy vasta jouluaattoaamuna kun syön riisipuuroa tai kun katselin veljen poikien intoa jouluaattoiltana. Viime vuonna löytyi edellisenä iltana kun koristeltiin kuusi yhdessä "anopin" kanssa. Täällä odotetaan kanssa kovasti lunta, sitten joulutunnelma vähän nousee. Leivoin sunnuntaina joulutorttuja, piti viedä työkavereille viemisiä mutta maistui niin hyville etten sit kehannu neljää torttua viedä. ;) Lahjat oon jo hommannu tai tilannu, osa pitiki lähettää Suomeen että varmasti kerkeää ajoissa.

ON viime perjantaina bongasin ensimmäisen (testasin ekaa kertaa) ovulaatio hymynaaman. Jee!! Oltiin sopivasti joka toinen päivä sillai juuri näinä "hyvinä" päivinä. Että nyt vaan odotellaan. Duunikaverin masu vaan kasvaa, on se ihana nähdä toisen onnea. Nyt ei oo ollu kovin katkera fiilis, parin viikon päästä kun/jos menkat alkaa niin voi olla toinen ääni kellossa. Nyt on ollut hyvä zen....ommmm

Saas nähä onko tää mummokerholainen mukana ens vuoden yritys päällä kirjoitteluissa. Luultavasti T.pessimisti

Ja tosiaan on vaikea välillä pysyä mukana että kuka sanoi ja mitä. Mutta kaikki oon kuitenkin lukenu ja monien kanssa on niin samoja ajatuksia. Ihana tietää etten ole yksin. Ja kaikki täällä tuntuu todella mukavilta, just verrattuna noihin muihin ihmekirjoituksiin.

Minja76 (38v) kp 22/31-40 yk6 (km 7/14)

Heippa vaan kaikille!

Oon seurannu palstaa ahkerasti ja itsellä myös kuumeilut menossa. Ilmeisesti kuulun "mummokerhoon" vaikkei siltä tunnu (paitsi nyt ku paniikki iskee). Olen siis 38v ja avomies 40v. ja asun ulkomailla joka tuo oman pienen lisän kaikkeen tähän. Viime vuoden joulukuussa lopetin pillerit (joita tuli syötyä melkeen 20 vuotta, järkyttävää) ja ajatus oli että vauva saa tulla jos on tullakseen. Joka kuukausi pieni pettymys kun menkat kuitenkin alkoi. Toukokuussa aloin vähän kattelee et milloin olis ne otolliset päivät. Kesäkuussa olikin tärpännyt ja raskaustestiä ihmetellessä että onko se nyt plussa vai ei? Pari viikkoa (oletettujen menkkojen alkamisen jälkeen) alkoikin vuoto ja siinä vaiheessa tajusin että keskenmenohan se siinä. Olin keväällä lukenut keskenmenoista ja silloin jotenkin tiesin että tulen saamaan KM:n. Viikko meniki ihan sumussa eläen ja oma avomies oli aivan mahtava. Tarvitsin tukea ja sitä myös sain. Syksy on menny vähän sekavissa olotiloissa. Kesti vissiin 6 viikkoa että menkat alkoi uudelleen. Gyne määräs Chlomifenia, jotta tärppäis. Ekan oviksen olinkin Suomessa käymässä, joten se meni siinä. Viime kuuhun olinkin tähdännyt kaikki toiveet ja ei siltikään tärpännyt. Tuntui että tuliko stressattua liikaa, koska menkat (jotka normaalisti alkoi aina kellontarkasti) oli viikon myöhässä. Yhden ystävän neuvosta olen elokuusta lähtien ottanut vehnänalkioöljyä aamuisin ennen ruokailua 1 (vajaan) ruokalusikallisen. Hänen kolme ystävää joilla ollut erittäin epätoivoinen tilanne ovat tulleet sen jälkeen raskaaksi. Saas nähdä miten käy, mutta iho ja hiukset ovat todella hyvässä kunnossa.

Tänään myös minulla yksi hyvä työkaveri kertoi julkisesti että on raskaana. Tiesin heidän yrityksistä koska kesällä juteltiin asiasta kun kerroin että olin juuri saanut KM:n. He ovat yrittäneet viime vuoden elokuusta lähtien, todellakin suon heille tämän onnen mutta silti... tuntuu pahalta. Ja varsinkin tänään kun työkaverit toitottelivat että sä olet seuraava ja että tik tak kello käy pitäis olla jo pullat uunissa-tyyliin. Hyvä etten alkanu itkee, jos joku ois nähny kuin p..ska olo mulla oli ja ois kysyny onko kaikki ok? Oisin varmaan vollottanut. Myöhemmin raskaana oleva duunikamu tuli sanoo et mun ei pidä ottaa mitään stressiä näitten muiden kommenteista. Mut ei ne kivalta tuntunu. Meillä oli kyllä hänen kanssaan kiva salaseura pitkin syksyä kun kyseltiin että mikäs olo ja mikä meno. Ja hänelle varmasti tulen ekana kertomaan plussauksesta. Mä olin kans eka aatellu etten kerro kellekkään KM:sta mutta sitten pakkohan oli äitille kertoa sekä parille hyvälle ystävälle. Kyllä se vähän olotilaa helpotti, vaikka kommentit olikin että "kyllä se sieltä tulee" ja "parempi nyt tulla ulos kuin myöhemmin" jne.

Minä ja mun avomies ollaan oltu yhdessä 2½ vuotta. Sitä ennen olin melkeen kymmenen vuotta sinkku, epätoivoisesti etsin sitä oikeaa Suomesta. Mutta kun päätin muuttaa elämäni ulkomaille niin johan tärppäs. Tuntuu vain että miksi mulla kestää kaikki niin kauan? Muilla ystävillä on ollut heti edellisen poikaystävän jälkeen uusi kierroksessa. Ja todella moni on tullut HETI raskaaksi pillereiden lopettamisen jälkeen. Reilu kolme vuotta sitten päätin luovuttaa munasolujani koska varmuutta siitä että ikinä koskaan löytäisin kumppania vierelleni ei ollut. Halusin auttaa pareja joilla on vaikeuksia lapsen saannin kanssa. (Sellaisia pareja löytyy myös pari tuttavapiiristä) Hoitojen jälkeen olin tuottanut 7 munasolua joista viisi saatiin kerättyä. En ole vielä selvittänyt tuliko niistä koskaan mitään.

Täällä on niin monella samanlaisia fiiliksiä ja fiksuja ajatuksia. Olen yksinäni taistellut omien tunteiden kanssa, helpotti kirjoittaa ja lukea etten ole yksin näiden tunteiden kanssa. Kiitos! :)

Minja76 Kp 7/31-40 km 7/14 yk 6