Minä olen vaan niin hyvä
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Yksineläville eniten stressiä aiheuttavat, ironista kyllä, sosiaaliset paineet. Kun viihtyy parhaiten itsekseen, sitä alkaa itsekin miettiä, että onkohan minussa jokin vialla. Jos yksinolo olisi sosiaalisesti hyväksytty vaihtoehto ilman negatiivisia leimoja, ikisinkkuuden ongelmista suurin osa katoaisi saman tien.
Populaarikulttuurikin voisi tulla tässä vastaan ja esittää enemmän hahmoja, jotka ovat aidosti onnellisia yksin. Nythän lähtökohta on se, että yksinäinen on vain ressukka, joka ei ole mitään, jollei hän ole suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole käyttänyt Tinderiä, mutta muissa deittipalveluissa naisten tekemät aloitteet ovat olleet lähes aina tällaisia: "Mitä kuuluu?", "Moi, kuvani löytyy profiilistani.", "Moi, profiilisi näyttää kivalta. Haluatko tutustua?".
Tai sitten joku ns. flirtti, joka ei ole viesti ollenkaan.
Eli hyvin vähäsanaisesti naiset yleensä aloittavat. Älkää siis naiset myöskään tuomitko miesten vähäsanaisia aloituksia, kiitos. Tarttukaa niihin aloituksiin, joita saatte.
Sanoisin omalla nettideittikokemuksellani että tuo on jopa keskivertoa parempaa aktiivisuutta naisilta :P
Ei naiset tee tavismiehille juuri yhtään aloitteita.
Olenko liian vanhanaikainen vai mitä mutta minun mielestäni miehellä ei tee yvtään mitään, jos se ei edes aloita keskustelua naisen kanssa. Kuuluu vähän niin kuin herrasmiesten tapoihin olla itse aloitteellinen eikä passiivisena odotella naisen aloitetta. Varsinkaan jos et ole Brad Pitt, Cheek tai minä. Jos et saa aikaiseksi edes aloitetta, mitä luulet, kuinka aloitteellinen olisit suhteessa?
Vierailija kirjoitti:
No tuota, mulla on kuukautisten kolme ekaa päivää aina olleet ne pahimmat. Otan buranaa tolkuttomasti, eikä aina siitäkään ole apua. Ja se vaikutuskaan ei ala heti.
Oma mies kerran pelästyi, kun kesken pullan paiston alkoivat menkkakivut. Lääkkeen vaikutus oli ehtinyt heikentyä, mulla 800 burana auttaa noin 2-4h kipuihin (auttaa, ei poista niitä), ja lyyhistyin hellan eteen sikiöasentoon. Pelkkä sormen liikautuskin aiheuttaa kivun ollessa pahimmillaan hirveän kipuaallon läpi koko kropan. Ei tuota pysty edes sanoilla kuvailemaan, työkykyinen en ainakaan ole. Toisinaan tajunta häilyy rajamailla. Ja se väsymyksen tunne! Voisin vaikka nukkua ne ekat vuorokaudet putkeen jos kivulta saisi eikä tarvitsisi tunnin välein ravata vessassa ripuloimassa ja vaihtamassa yli vuotanutta sidettä.
Eikä mulla ole edes mitään endoa, ilmeisesti voimakas kohtu(=lihas) vain. (Selittäisikö nopeat synnytykset ja lyhyet ponnistusajat?)
Otan osaa.
Kuulostaa todella ikävältä, voin vain yerittää samaistua tuohon olotilaan.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen emotionaalisesti herkkä ja ihmisten ilkeys osuu kipeästi. Jotensakin huono panssarivalikoima josta saisin aina siihen väliin jotain vaimentamaan iskuja. Siksi on ollutkin äärimmäisen tärkeää ymmärtää, ettei ne itsensä kovettaneet ihmiset kykene käsittämään, miltä se tuntuu olla ihan auki. Eivät he muista, ovat sokeutuneet muiden herkkyydelle samalla kun ovat muuttuneet itse kiveksi. Siksi huomaan usein ajattelevani, että jos tuokin kivettynyt sydän oikeasti tuntisi kuten minä, hän ei löisi noin kovasti. Mutta ei heillä ole ollut muita vaihtoehtoja, joku on heitäkin satuttanut kun ovat tuollaisiksi tulleet. Minä en halua tulla samanlaiseksi ja siksi olen valinnut toisin.
Toisin kuin otsikossa, uskon että useinkin ihmiset tarkoittavat olla juuri niin ilkeitä kuin ovat, mutta se mitä he eivät ymmärrä, on miltä se minusta tuntuu, minusta joka en suostu kovettumaan. He pitävät sitä heikkoutena ja virheellisesti kuvittelevat itse olevansa vahvoja.
Hieno kirjoitus!
Se on juuri näin.
Tyytyväisyys itseen riippumatta ulkonäöstä on avain onneen.