Minä olen vaan niin hyvä

Vierailija kirjoitti:

Ensin otetaan suomesta maksuton koulutus (ja opintotuet yms. kelpaavat tietysti) mutta sitten muutetaan ulkomaille, kun suomi on niin pska maa. Sitten kuitenkin tullaan takaisin suomeen, kun apua tarvitaan ja kaikki tietenkin muiden rahoilla.

Sinun rahoillasiko me täällä elämme?

Vierailija kirjoitti:

Ai onko Sokoksellakin läpinäkyvät ovet wc-kopeissa?

Viihdytetään nyt trollia.

Ei ole, mutta ei niistä Oodin vessojen ovistakaan mitään näe onneksi läpi kuin jonkun epämääräisen hahmon. Ja toisekseen, ketään ei kiinnosta, oikeasti. Kannattaa mennä terapiaan, jos tällainen asia noin paljon ahdistaa.

Tervetuloa 2000-luvulle:)

Sama juttu on ollut jo pitkään keskustan Sokoksella. Miksi pidät sitä pelottavana asiana?

Vierailija kirjoitti:

Luen kirjaa parhaillaan ja olen samalla lukenut muutamia kirja-arvosteluja. Yllättäin, toisin kuin monille muille, itselleni kirja ei niinkään avaudu kertomuksena Kevinistä, vaan ennenkaikkea kuvauksena hänen äidistään Evasta, joka suoraan sanoen on aika kieroon kasvanut ja jollakin tasolla häiriöinen itsekin. Itsekäs ja kylmä nainen, joka näkee itsensä ylivertaisena ja erityislaatuisena ja suhtautuu muihin ylimielisesti. Pitkällisen vatvomisen jälkeen hän tekee vastentahtoisen päätöksen tulla raskaaksi.  Kevin pilaa hänen elämänsä sinä päivänä, kun hän saa kuulla raskaustestin olevan positiivinen. Siitä hetkestä lähtien Kevin on äitinsä silmissä paha. Synnytyksen pitkittyessä Eva katsoo, että pitkittymisen syy on hänen halunsa pitää vauva syntymättömänä, pois, halu harata vastaan. Kun hän viimein taipuu ja pyytää kivunlievitystä (jota ei enää saa), on sekin Kevinin syy. Vauva on syntymällään saanut hänet tuntemaan niin kovaa kipua, että hän tuntee itsensä epäonnistuneeksi. Kun Kevin syntyy, hän vieroksuu äitinsä rintaa ja kurottuu isäänsä kohti ja äiti vihaa vastasyntynyttä lastaan entistä enemmän.

Äidin ja lapsen vuorovaikutussuhde on hedelmöittymisestä alkaen sairas.

Kertooko kirja siis oikeasti Kevinin vai hänen äitinsä tarinan? Kirja on todella monitasoinen, ja monien arvostelijoiden haukkuma "jaarittelu" on iminun mielestäni kirjan tärkeintä antia. Odotan mielenkiinnolla kirjan loppuratkaisua.

Minun mielestäni Kevinissä on alunperinkin jotakin vikaa, koska se käytös on liian laskelmoivaa normaaliksi lapseksi. Isää palvotaan ja ihaillaan joka käänteessä, mutta äitiä kohdellaan täysin epäinhimillisesti. 

Hieno elokuva joka tapauksessa, jos tykkää vähän rankemmista aiheista.

Vierailija kirjoitti:

Ei minulla ole koskaan tuollaista tunnetta tullut. Aina olen saanut hyvää palvelua nopeasti.

Taitaa ainoastaan Porvoossa olla asiakaspalvelu noin huonoissa kantimissa.