Millimamma

Niin ja muuten viime syksynä oli pelokas tilanne kun uskottiin syövän uusioituneen mutta leikkauksen jälkeen selvisi ettei onneksi ollutkaan...leikkaukset on kuitenkin tehty niin vaikeaalle alueelle että kohta on kyse siitä että täytyy uudestaan kouluttautua jotta pystyy jotain töitä tekemään.. sekin pelottaa tässä lasta yrittäessä kun kuitenkin olen kotiäiti sitten 5 v eikä työpaikkaa mihin palata koska olin yrittäjä eikä sitä yritystä enää ole..

Repale täytyy sanoo että ihan hymy tuli naamaan (vaikka päivä ei oo sille muuten aiheuttanu) kun luin tuon...niin hauskasti oli kirjoitettu ja näin tilanteen ihan edessäni..en vielä ny kunnolla kaikkia täällä "tunne" mutta ekaa lasta jännitätte eikö? Voin sanoo että mun mies ei ollut ehkä ihan valmis kun aloiteltiin ekan lapsen yritystä koska olin aika jyrkkä asiassa et nyt YRITETÄÄN koska mulla on VAUVAKUUUUUUME isolla V:llä....en ottanu ehkä edes kunnolla huomioon hänen jännäilyä asiasta ja nyt jälkeenpäin niiin mun mies on todennut että "hyvä että painostit mua" koska hän uskoo ettei koskaan ois sanonu olevansa valmis isyyteen, silleen tietoisesti...mutta ei kyllä nyt meiän kolmee pienokaista mihinkään vaihtais... ;) Meiän suhde on siis mennyt niin että asuttiin noin 700 km päässä toisistaan kun tavattiin ja HUOM mieheni otti minuun yhteyttä ja alkoi toden teolla mua "tavoittelemaan"..me juteltiin puhelimessa ja ekat "treffit" oli 9 päivän asuminen toisen kämpässä (lähdin mulle tuntemattomaan kaupunkiin silloin eli Ouluun) ja sit reissttiin 1 ½ vuotta edes takaisin....mutta jo siellä "ekoilla" pitkillä treffeillä otin selvää hänen tulevaisuuden lapsitoiveistaan, naimisiinmenoajatuksistaan jne.....taisin jopa jutella mitä hän on mieltä lasten nimistä (suomen vain ruotsinkieliset siis) ja jos lapset menis suomen- vai ruotsinkieliseen kouluun (heh) Tais mun päämäärätietoinen luonne tulla jo silloin esiin vai mitä? =D No näin on mennyt meiän suhde sit muutenkin kaiken suhteen ja kaikesta on kiittänyt jälkeenpäin... esim kihloihin menemisen painostuksesta naimisiinmenosta ja lapsista...ja tämä meidän nyt neljännen ja HUOM viimeisen lapsen toivomisesta oli kyllä noin 9 kk pehmittäminen ennen kun oltiin samalla sivulla asiast ja nyt kyllä mieheni oli yhtä pettynyt kun minäkin näissä testeissä... Onko täällä ryhmässä muuten joku joka on nyt jomman kumman syövän jälkeen  yrittämässä lasta?? Meillä siis miehellä toisaan oli syöpä meidän toisen lapsen ollessa 6 kk todettiin syöpä ja 3 leikkauksen sekä kovan hoitojakson jälkeen sisältäen sytostaatteja sekä sädehoitoa. Nuorin lapsemme on saannut sen jälkeen alkuunsa niin hyvin on siis toivoa mutta pakkasessa on varmuuden vuoksi mieheni "tavaraa" ;) Miten muuten teillä, monesko lapsi teillä on toiveessa ja montako on tulevaisuudessa toiveessa? Meille tämä neljäs on viimeinen koska on niinvaikeita raskauksia ollut ja tiedossa on että tulevakin tulee olemaan erittäin raskas jos häntä nyt saadaan...!

no täällä kävi nyt niin et kun kirjoitan että kuumeilen niin tulee plussa no nyt kirjoittelen että ootetaan menkkoja no...nyt en ainakaan joudu lähtee mihinkään tutkittavaksi koska joko nyt oli keskenmeno tai sit alko menkat (viimeks ollut siis 04/2012)..niin tai molemmat..eipä auta kun jatkaa....onneks on nää muut koska auttaa kyllä kun heitä halailee 

no täällä kävi nyt niin et kun kirjoitan että kuumeilen niin tulee plussa no nyt kirjoittelen että ootetaan menkkoja no...nyt en ainakaan joudu lähtee mihinkään tutkittavaksi koska joko nyt oli keskenmeno tai sit alko menkat (viimeks ollut siis 04/2012)..niin tai molemmat..eipä auta kun jatkaa....onneks on nää muut koska auttaa kyllä kun heitä halailee 

Tein tänään uuden testin ja en ole raskaana...ehkä aikanen keskenmeno, en tiedä, tai sitten edellisessä testissä vikaa...kuitenkin ehti jo niin iloita pienokaisesta =( Onneks on kyllä nää pienet jota voi halailla... Meillä siis miehen kaa 3 lasta, vanhin tammikuussa 2009 syntynyt tyttö, poika tuli lokakuussa 2010 ja sitten mieheni sai syövän niin tuli tauko mutta onneksi onnistui vielä onnistuineiden hoitojen jälkeen niin saimme tytön tammikuussa 2013 täyttää siis 5 päivän päästä 1!  Miehen kanssa tulee kesällä 11 v yhdessä josta kesällä 8 v naimisissa... En oikein edes laske että me yritettäis vielä joten mun kohdalla voisi vielä olla ihan kysymysmerkki....ensin odottelen menkkoja jotka varmaan tulee vasta sitten kun en enää imetä, sitten "aloitellaan" yrittämistä...Täällä asustellaan Turun lähistöllä, olen 32 v ja olen kotiäiti. Olen ollut nyt jo 5 vuotta kotona. Hoidan kaikki lapsia kotona eli päivähoidossa eivät vielä ole ja jos kaikki menee kuten toivotaan niin olen kotona siihen saakka kunnes toivottavasti seuraava vauva on ollut jo koulussa jonkun aikaa, eli ehkä vielä 10 v...pientä omaa yritystoimintaa lastenhoidon ohella mutta aktiivisesti lasten kaa mennään joka päivä jonnekin ja olen myös vapaaehtoistoiminnoissa mukana, lähinnä lapsille mutta siinä on myös eläkeläistoimintaa...noh siinä nyt vähän itsestäni...voi kuinka toivon että meille kaikille tulis nopeasti plussa joka PYSYIS ja pysyis loppuun asti kunnes kaikilla olisi nyytti sylissä!