Milk and Honey

[quote author="Jensku" time="11.08.2015 klo 16:30"]

Eli mietityttää synnytys ja haluan kuulla muiden kokemuksia. Moni näyttää liittyvän kipuun :D

1) Kauanko kesti kaiken kaikkiaan? Entä ponnistusvaihe?

Ensimäinen synnytys kesti kaikkinensa 6h, sairaalassa kerkesin olla 3h. Ponnistusvaihe kesti 10min.

Toinen synnytys kesti kaikkinensa 4h, sairaalassa kerkesin olla 3h. ponnistusvaihe kesti 20min.

2) Alatiesynnytys vai sektio?

2x alatiesynnytys

3) Tarvittiinko tikkejä? Sattuiko niiden laitto?

Ensimäisessä synnytyksessä tuli useampi tikki. Puudutettiin, mutta silti laittaminen sattui. 

toisessa synnytyksessä ei tullut mitään.

4) Repesikö (alatiesynnyttäneille)? Kuinka pahasti? Oliko kuinka kova kipu?

En kummassakaan synnytyksessä.

5) Viillettiinkö välilihaa? Sattuiko se kuinka paljon?

Ensimäisessä synnytyksessä leikattiin väliliha. Leikkaus ei sattunut, mutta haavan paraneminen kesti ja arven kipuilu seksin yhteydessä kesti hieman n. 2 vuotta. Pienet repeämät kuulemmat paranevat nopeammin. 

6) Mikä oli synnytyksen kivuliain vaihe?

Ehdottomasti avautumisvaihe molemmissa synnytyksissä. Itse ponnistuskin sattui (ehkä jopa enemmän), mutta se kestää niin vähän aikaa ja sen kestää kun tietää, että kipu loppuu HETI, kun vauva on ulkona.

7) Käytitkö kivunlievitystä?

Ensimäisessä synnytyksessä sain epiduraalin, mutta se ei auttanut enääponnistusvaiheessa.

Toisessa synnytyksessä kätilön ammattitaidottomuuden vuoksi en saanut kivunlievitystä. ponnistusvaiheessa tökki neulalla kohdunsuulle puudutetta, ihan turhaan..

8) Onko jotain vinkkejä ensisynnyttäjälle, eniten jännittää toi kipu D:

Kaikkia sattuu, toisia enemmän ja toisia vähemmän. Kipua on turhaa pelätä, koska yleensä siihen saa hyvin kivunlievitystä. Ja sen kestää, tsemppiä :)

[/quote]

LA 5.4. jos kaikki menee hyvin.

Testin tein sinä päivänä, kun kuukautisten olisi pitänyt alkaa, vaikkakin olin jo viikkoa ennen varma raskaudesta koska rinnat ja vatsa olivat niin kipeät. Ilman ehkäisyä oltu vajaa vuosi. Neuvolan sekä ultran varasin muutaman päivän testin teon jälkeen, koska täällä pk-seudulla ei aina noita vapaita aikoja löydy. 5+4 heräsin sänky veressä ja kirkasta verta tuli paljon. Päivystävään sairaalaan kun soitin meinasivat, että keskenmeno ja ei tartte tehdä mitään. Viikolla soitin omaan sairaalaan ja totesivat, että voi olla ihan normaaliakin.. odottele np- ultraa..

Vatsakipuja on ollut ja tänään sitten pääsin omalle terveysasemalle lääkäriin ja ultraan. Lähinnä tsekkaamaan, että onko sinne jäänyt raskausmateriaalia, kun oloni on niin huono. Kohdussa olikin 2 asukkia. Vauva, joka voi hyvin ja syke näkyi hyvin, sekä kasvain. Tuo kasvain kuulemma voi aiheuttaa runsastakin verenvuotoa ja sitä seurataan raskausaikana, miten kasvaa jne.. Laittoi äitiyspolille lähetteen, että gynekologi voi ottaa tarkemmin kantaa.

Minä 34v, mies 36v, lapset 10v ja 14v. Raskaus nro 5.

Mies oli 26-vuotias kun rupesimme seurustelemaan ja nyt 36-vuotiaana on valmis isäksi. 

Mies sai tahtonsa läpi ja tänään kävin hakemassa lähetteen raskauden keskeytykseen. Viikko 11 alkoi nyt. Sydän itkee verta, mutta minkäs teet.. Lääkäri oli kyllä oikein mukava ja asiallinen Kreikkalainen mies. Ja mieltä jopa hieman piristi, kun sanoi ettei mieheni ole mies vaan kakara, joka ei osaa ottaa vastuuta. Ja että hän ei ymmärrä miehiä, jotka painostavat aborttiin.



Viikkoja on sen verran paljon, että leikkaus-salin kautta mennään. Ajanvarauksesta ei vastattu tänään, joten huomenna soitan uudestaan. Lääkkeellistä keskeytystä en olisi missään tapauksessa ottanut, sillä reilu vuosi sitten tehty keskeytys oli todella raskas niin fyysisesti kuin henkisestikkin. Vauva syntyi lopulta kotona, omille käsilleni ja sitä en unohda koskaan. Istuin vessassa ties kuinka kauan ja tuijotin vain vauvaa. Pieni se oli, mutta jo tunnistettavissa. En ole siitä vielä toipunut henkisesti, joten sydämmen haavat revitään niin pahasti auki, etten tiedä tulenko tästä ikinä toipumaan.



Minulla oli jo ennestään hyvin raskas taakka harteilla ja nyt se kasvaa saman verran lisää, luultavasti otan töistä sairauslomaa pari viikkoa, ja yritän nauttia kesästä lasteni kanssa ja saada päätä edes jonkin verran kuntoon. Työpaikalla kun kaikki tietää raskaudesta, niin on vaikea mennä takaisin töihin ja sanoa ettei enää mitään lasta ole. Sielä kyllä tilanne tiedetään eli varmasti osataan suhtautua ihan asiallisesti, mutta ihmiset silti kyselevät enkä ole vielä valmis asiasta puhumaan.



Ultraan tässä joudutaan ja en tiedä miten siitä selviän, kun tietää että vatsassa on jo ihmisen näköinen vauva. Mies saa luvan tulla mukaan ja katsoa kuinka hänen lapsensa sielä vatsassa pyörii. Olen ehkä hieman sekaisin, mutta ajattelin pyytää silti muistoksi pari ultra kuvaa, joita voin sitten katsella ja muistella mitä olen mennyt tekemään.



Mutta teille kaikille muille toivon oikein onnellista odotusta ja toivon, että saatte terveet joululahjat.

eli takana 2 synnytystä ja molemmilla kerroilla palautunut takaisin. Esikoisesta palautuminen vei kaksi vuotta, kuopuksesta n. 3kk. Ja kun ahkerasti treenaan lantiopohjalihaksia niin nykyään on tiukempi kuin ennen raskauksia.