Mifuuu

Päiviä vaan

Aika hiljaista tämä elo täällä palstalla :/

Täällä viikoja taitaa olla nyt 24+5 (?) ei jotenkin tän toisen kohdalla millää meinaa muistaa missä mennään. :D 4vk olisi vielä töitä ja sitten jäänen kotiin kun jatkoa ei ole tiedossa. 

Meidän ei pitänyt tarvita vauvalle tavaroita kun kaikkea tosiaan on, mutta sitten löysin fb:n paikalliskirpparilta turvakaukalon, jollaisen olisin jo esikoiselle halunnut, niin päätinpä sen sitten varata ja huomenna olen menossa sitä hakemaan :D pitäisi vaan entinen saada nyt kaupaksi. Gracon viispistevyö mallia tämä uusi, kun entinen on se kolmipistevyö mallinen. Päähän pisto tämäkin, mutta ainakin mieli on virkeä, kun jännityksellä odotan huomista noutoa.

Mulla ensi viikolla tulossa keskiraskauden lääkärineuvola, jossa todennäköisesti ultrataan vain koska lääkäri niin haluaa, synnytystapa-arviota meidän alueella ei uudelleen synnyttäjälle rutiinisti tehdä joten sitä ei ole odotettavissa ellei muksu kasva jättiläiseksi tai ole väärinpäin lopussa. Mahdollista loppuraskauden ultra on kuitenkin halutessaan saada, uskoisin, koska meillä se Gynen lääkäri tk:ssa töissä :)

Hb:ta olen seurannut töissä ajoittain ja nyt viikko sitten se oli 117. Väsyttää kovasti ja sainkin lääkäriltä luvan aloittaa raudan syömisen jos tahdon vaikkei suositus ihan noin "hyvään" arvoon kajoakaan vielä. En ole vielä (laiskuuttani) aloittanut, vaíkka neuvolasta paketin hainkin. Täytynee aloittaa  lähiaikoina, ettei mene olo huonommaksi. Edellisessä raskaudessa sain rautakuurin näihin aikoihin, kun Hb oli 112. (Lähtötaso siis 140).

Vauva on kova liikkumaan ja toissailtana touhusi niin hurjasti etten meinannut kyetä nukkumaan. Mieskin tuumasi, että taitaa olla yksiössä jollain bileet, kun vatsa oli hänen kylkeään vasten ja mukutti isukkiakin mennen tullen :D Esikoisen touhuaminen ei muistini mukaan koskaan häirinnyt nukkumista enkä siihen yölläkään koskaan herännyt.

Heipparallaa!

Täällä kans alkaa olla vähintään talvitakki ongelmaa. Kohta ei sovi enää oma mitenkään kiinni eikä millään viittis hankkia uutta suurempaa. Missään kauhtuneessa laina-vermeessäkään ei kyllä huvittais montaa kuukautta näyttäytyä vaikken muuten nyt nii tyyli-vimmanen olekaan. 

Selkää kolottaa täälläkin, tukivyön sain jo monta viikkoa sitten fyssarilta mutten ole vielä kertaakaan käyttänyt vaikka näköjään ois kannattanu jo. Esikoista odottaessa käytin aika paljon jostain rv 26-> loppuun asti, jos joutu paljon seisoma työtä tekee.

Viime viikon neuvolassa kaikki muuten oikein hyvin, mutta kehotti pitämään päiväkirjaa supisteluista, joita on ollut pidemmän aikaa jo (nyt RV 22+4) eikä liity suoranaisesti edes rasitukseen vaan ilmenee myös levossa. Välillä niitä kivuttomia harkkasupistuksia ja sit välillä jomottaa menkkamaisesti alavatsalla (ei tule aaltoina vaan on "tauotonta" kipuilua. Kohdunsuu on ollu muutaman viikon sormelle auki (kuulemma uudelleen synnyttäjälle normaalia ?!) Näiden vuoksi seuraava neuvolakäynti on sitten lääkärille, että tarkastaa tilanteen. (Tämä lääkäri siis on työkaverini ja HÄN odottaa innoissaan, että pääsee ultraamaan, josko näkisi kumpi tulossa kun minä kerroin, ettei haluttu Rak-UÄ:ssä kysyä :D Toivottavasti ei möläytä ääneen sitten.. :P )

Vauveli on eloisa ja liikkuu paljon, välillä tekee jo, kipeää kun oikein punnertaa vatsaa tai kylkeä vasten itseään.

Meillä esikoinen, 2v, on ollut mummolassa hoidossa nyt talven ajan (kunnallisessa ei koskaan) kun olen ollut töissä ja kun jään kotiin niin esikoinenkin jää, koska mummolla alkaa keväällä sesonki-työ kesän ja syksyn ajaksi ja asumme maalla (30km lähimpään hoitopaikkaan) niin eipä tule lähdettyä viemään hoitoon...

Kamppeita on lähes kaikki valmiina esikoiselta, paitsi jos tulokas on tyttö niin sitten pääsee hankkimaan tyttömäisempiä vaatteita :) ihan pienet vaatteet on aika neutraaleja, ruskeaa valkoista vihreää.. mutta sitten alkaa muuttua poikamaisemmiksi. ja toki sesonki vaatteet ei tule täsmäämään koon kannalta kun nyt on kesävauva ja edellinen oli talvivauva.

Nimiä oon pyöritelly omassa mielessä mutta mies ei ole pukahtanut aiheesta niin en ole avannut suutani minäkään. Katsellaan sitten kun syntyy että "miltä näyttää" :D

Mifuuu ja Ipatti 22+4

Täälläkin tänään rakenne-Uä tehty :) Kaikki oikein mallillaan, edelleen vajaan viikon oletettua isompi on (viikot kyllä täsmää alkuperäiseen tasan tarkkaan että on vaan sitten vissiin ripeämpi kasvamaan). Sukupuolta ei kuultu mutta meidän pyynnöstä kätilö kirjoitti sen paperi-lapulle, joka suljettiin kirjekuoreen siltä varalta että halutaan kuitenkin ennen synnytystä vilkaista :D Kätilö nauroi että "olettepas te hauskoja", kun sanoin vielä, että anna se isän taskuun, ettei minulle iske kiusaus vilkaista kotimatkalla (kirjekuori saatiin vasta kotona, joten taiteltu lappu matkusti isän taskussa). Ekassa raskaudessa olin siis aivan varma että poika tulee, uässäkin niin luvattiin ja poikahan sieltä syntyi. Taaskin minulla on oma varmuuteni sukupuolesta, joten ajattelin, että koetaan nyt tämä jännitys (ainakin lähes) loppuun asti.

Ipana ei ollut ollenkaan kuvauksellisella tuulella, piti koko ajan käsiä kasvojensa edessä ja kätilöllä oli kova urakka saada kunnollinen kuva kasvoista. Reppana ei tahtonut että häntä häiritään :D Sanoinkin, että tullut molempiin pappoihinsa, kun ei pidä kuvauksesta :D

Nimiä ei olla mietitty -ainakaa yhdessä. Edellisessä raskaudessa mieleeni putkahti nimi pojalle jo heti alkuvaiheessa mieleen ja loppujen lopuksi päädyimmekin siihen, kun mikään muu ei tuntunut yhtä sopivalta :) Tällä kertaa ei ole samanlaista "etiäistä", etunimiä olen miettinyt, mutta toinen nimi tuottaa hankaluuksia. Ajattelin tällä kertaa pitää suuni kiinni (mahdollisimman pitkään) että kuulisin miehen ajatukset ensin. Hän kun ei oikein ajatuksiaan kertoile ennen kuin on aivan pakko..

Toinen ongelma mikä meillä tulee eteen on KUMMIT. Kauhean vaikea valinta tulee olemaan. Esikoisella on 3 kummia (ei yhtäkään pariskuntaa), ja 3:a ajattelin tälle seuraavallekin tasapuolisuuden nimissä. Toiveissa, kun olisi vielä JOSKUS kolmaskin lapsi saada... (kunhan tämä kakkonen nyt ensin saataisiin maailmaan ja vähän kasvamaan :D )

Missä kaikki luuraa o_O

Nostettava ennen kun painutaan unholaan!

Täällä 20+1, melko hyvä olla. Supistelee välillä, kivuttomasti yleensä, herkästi rasituksessa. Melko erilainen on kyllä tämä kakkosen odotus ollut ekaan verraten. Lomailin tuossa jouluntienoolla 3vk ja nyt 2.1. palasin töihin. Väsymys jatkuu vaihtelevasti edelleen, MISSÄ ON SE ENERGINEN keskiraskaus?? Perjantaina olisi rakenne UÄ, sitä odotellessa, sukupuolta ei siis varmaan kysytä.

Liikkeet on vallan vilkkaita, milloin mistäkin aikaa päivästä (olen tuntenut jos rv13 alkaen). Päällepäinkin muutaman kerran tuntunut itselle, mies ei ole edes kokeillut.

Hankintoja ei juurikaan tartte tehdä, kaikki on valmiina (osa tavaroista matkaa lainassa tällä hetkellä, mutta palautunee tarpeen tullessa kotiin). Äitiyspakkauksen vaihtumista odottelen, josko uusi olisi parempi kuin nykyinen, jollei niin sitten en ota. Esikoiselta otin ja tykkäsin valtaosin (2011).

Suosittelen tuota "Mitä älytöntä miehesi on synnytyksessä sanonut" -ketjua! Aivan mahtavia juttuja :D (osa tietty hölmöjäkin toki) piristi monta iltaa hihitellä ja välillä nauraa käkättää hysteerisenä. :)

Joko ootte synnytystä pohtineet mitenkä? Itseä jännittää että onko miten erilainen kuin eka ja milloin osaa lähteä (viimeksi veivasi ees taas alkoi ja loppui ja olin sairaalassa puolitoista vuorokautta ennen kuin suostuivat puhkaisemaan kalvot, minkä jälkeen sitten käynnistyikin nopeasti. Kesto kalvojen puhkaisusta laskettuna 1.vaihe 10h ja ponnistus 40min). Tuota ennen olin vielä kotona kärvistellyt 3vrk vaihtelevien supitusten kanssa. Syntyi 41+1(?)

Pelkällä ilokaasulla ja yhdellä petidiini-piikillä kärvistelin klo14-20, minkä jälkeen kätilöjen painostuksesta otin epiduraalin, kun avautuminen ei edennyt toivotulla tavalla (oli kyllä taivas niiden kipujen jälkeen!) Onko kellään tietoa, että pitäisikö epiduraalin viedä myös ponnistus kipu pois??? Minulla vei supistus- ja avautumiskivun, mutta ponnistuskipua ei, tuntui että röörit repeää vaikka yrittivät puudutella välilihaakin..

Mifuuu 20+1 & vipeltäjä

Voi ei, pahoittelut Blackpanther <:´( harmillista, mutta tosiaan, parempi nyt kuin keväällä jotain pahempaa. Voimia <3 <3

Täällä melko tasaista menoa. Oli neuvolassa 13.12. se Laaja terveystarkastus, jossa isän piti olla mukana. En nyt osaa sanoa mitä erikoista siinä oli normaaliin verrattuna, kun meillä se oli pika-versio kun jouduttiin olemaan 2v:n kanssa siellä kun hänen neuvola oli ensin (minun siis siirtyi muutamaan otteeseen erinäisistä neuvolasta riippuvista syistä :/ ) Pari kyselyä täytettiin ja parisuhteesta kyseli. RR, sykkeet ym ok. HB:n unohti katsoa niin kävin sitten eilen töissä mittauttamassa varuilta niin oli ihme kyllä edelleen 136, kun ekassa jouduin rautakuurille jo näihin aikoihin. Painoa alusta tullut kai noin 2kg (ed. raskaudesta tuli 16kg ja jäi 5kg ylimääräistä)

Liikkeitä tuntuu päivittäin. Vatsakin näkyy (paljon enemmän kuin ekalla kerralla tässä vaiheessa..) Suurin osa tutuista ja sukulaisista alkaa jo olla tietoisia uutisesta.

Viikonloppuna juhlittiin tosiaan esikoisen 2v synttäreitä perhepiirissä ja samana päivänä onnistuin potkaisemaan vas. jalan 4. varpaan sen verran pahasti että siinä on todennäköisesti murtuma :D eilen kävin vasta työpaikalla  sitä näyttämässä kun ei se ole pahassa asennossa, niin eipä sille lääkäri suuria mahtaisi. Sairaanhoitaja-kollega sitten teippasi sen viereiseen varpaaseen, josko helpottaisi kipua. Oli hänkin samaa mieltä, että röntgen kuvan voi otattaa jos tahtoo mutta eipä siitä suurta iloa toimenpiteiden kannalta ole, joten en sitten sitä vielä hinkunut. Katsellaan, josko tuo tuosta parantuisi. (Eipä mulla ole vielä koskaan mitään murtunutkaan, joten kerta se ois ensimmäinen :D )

Joulua odotellaan kovasti, ei vaan yhtään tiedetä missä se vietetään?! :O (mummoloilla väliä 35km, oma koti toisesta mummolasta 5km päässä) yleensä oltu vähän molemmissa mummoloissa, mutta tänä jouluna mies on töissä niin, että ehtii kotiin klo 15:30 ja joulupäivänä joutuu lähtemään ajamaan töihin jo klo 11. :( (Itse olen vuoden loppuun lomalla ja tammikuussa takaisin töihin.) Kummassakin mummolassa tahdottaisiin ehtiä olla, mutta mieli halajaisi myös oman kodin joulu kokea ensi kertaa (vuoden alussa ostettiin oma talo/metsätila maalta). Hiljaa mielessäni olen pohtinut onnistuisko saada kaikki saman katon alle tänne meille...? Ei ole miehen kanssa vielä ehditty pohtia asiaa yhdessä. Miehellä iso perhe (vanhemmat, 3 lasta puolisoineen ja tällä hetkellä lapsenlapsia 5, tulossa 2), minun perheeni koostuu toistaiseksi vain vanhemmistani ja yhdestä veljestä, ja jouluna kotipaikallani on myös nyt jo melko pahasti dementoitunut mummoni. Ahdistaa ajatella, että minun perheeni joutuisi viettämään joulua aattona ilman ainoaa lapsenlastaan. :( Mutta ehkä kaikki järjestyy parhain päin, kun malttaa mielensä.. Miten muiden joulusuunnitelmat?