miekkavalas

Minä sain tehdä koulussa ryhmätyöt yksin 12-vuotiaasta lähtien, ja samoin esitelmät esitin ainoastaan opettajalle välitunnin aikana. Joidenkin mielestä tämä saattaa olla jotakin paapomista tai lellimistä, mutta mä en ihan oikeasti olisi varmaan selvinnyt peruskoulun läpi ilman tuota, olen todella kiitollinen että koulussa oli opettajia jotka ymmärsivät. Kirjoitin lopulta ylioppilaaksi E:n papereilla. 

Vierailija kirjoitti:

Once upon a time. Ensimmäinen kausi oli ihanan satumainen, lässähti kamalaa vauhtia kun juoni alkoi joka kaudessa olla sama. Viimeistä kautta en jaksanut edes katsoa

OITNB. Luovutin kun päähenkilö alkoi myydä käytettyjä pikkuhousuja ja hänestä tuli joku ihmeen pikkuhousukuningatar

The 100. Teinisarja juu, mutta alkuun oikein viihdyttävä. Tästäkään en jaksanut katsoa viimeistä kautta, alkoi kyllästyttää jatkuva sotiminen ilman mitään syytä

Zoo. Ensimmäinen kausi loistava, loput aivan surkeita

Lost. Pari ekaa kautta olivat hyviä, mutta loppua kohden homma alkoi mennä vähän hämäräksi

Two and a half men. Tosi hauska alkuun mutta juoni alkoi toistaa itseään, lopussa oli pelkkää pilven polttoa ja surkeaa "huumoria"

Orange is the new black meni kyllä niin naurettavaksi siinä kohtaa kun tuli muka joku vallankaappaus ja mitä lie, voi luoja.

Mua on ärsyttänyt se tila joka on ensimmäisessä kerroksessa matkalla Herkkuun, joka on AINA 'remontissa' kun rakentelevat siihen jotain uutta näytöstä taas. Tulee aina jotenkin kulahtanut ja tylsä olo siitä, hetken seisotetaan jotain pääsiäiskamaa ja sitten taas remppaliinat pystyyn ja uusi ständi kuukaudeksi. Stockmannilta odottaisi sellaista fiinimpää henkeä, haluan mennä sinne nauttimaan siististä ja hillitystä tunnelmasta, en mistään ADHD-säätämisestä.

Nostan tämän vanhan ketjun, koska näin ukon eilen ja järkytyin todella pahasti. Hänellä on nyt mennyt kasvot pahempaan kuntoon, pitkiä riekaleita roikkuu siellä täällä, en uskaltanut enempää katsoa kun säikähdin niin pahasti. Onko muut nähneet tätä tyyppiä viime aikoina? 

No minä olen kotoisin Lappeenrannasta, ja äitini jaksaa aina taivastella sitä miten iso ja hankala kaupunki Helsinki on. Viime viikolla kävin saattamassa hänet lentokentälle, ei ollut koskaan ennen käynyt, ja alkoi järkyttävä toitotus siitä miten EEEEIHÄN TÄÄLLÄ MAALAINEN LÖYDÄ MIHINKÄÄN, APUA MIHIN PITÄÄ MENNÄ, KAAAAUHEAN ISO KENTTÄ!!!! Jotenkin ärsyttävää tuo, itse koittanut vaan sanoa että ei tämä Helsinki nyt niin ihmeellinen ole, maailmassa on todella paljon isompia kaupunkeja. Silti se itsepäinen inttäminen siitä että kun on PIKKUKAAPUNTISTA (mielestäni lpr ei ole edes mikään tuppukylä, pienehkö kaupunki joo mutta...) toistuu vuodesta toiseen.