MicMac

Kyllä ne myöhästelijät on nykyisessä elämäntilanteessa jääneet somemoikkailun varaan ihan kokonaan ja tietysti moikataan jos törmätään. Mutta kun itsellä ei ole rajatonta aikaa kerralla, niin turha mennä jonnekin töllistelemään että mahtaako toinen tulla vai ei ja jos tulee, niin ehditäänkö se aiottu homma tehdä.

Sitäkin kokeilin, että vaikka jos piti syödä yhdessä niin menen ja tilaan, mutta aika pöllö homma sekin on että minä kiskon jälkkärikahvia kun toinen vasta tilailee.

Niinpä nykyään näen vain semmoisia, keidan kanssa homma sujuu. Rakkaita on myös ne myöhästelijät, mutta ei vaan toimi tapaaminen.

Kokeile nämä:

Lincoln Detective

The Power of the Dog

Glitch (olikohan tämä nyt siellä...)

Tässä on nyt vähän kummallinen lähtöasetelma. Kommentoin siksi myös ohi ap:n alkuperäisen kysymyksen.

1) Psykologia sitoo vaitiolovelvollisuus. Toisaalta jos herää lastensuojelullinen huoli, hänen täytyy tehdä lastensuojeluilmoitus.

2) Onko sinulla ap siis jo varattuna aika koulupsykologille? Jos on, niin tiedätkö aiheen? "Normaali" käytäntö on nimittäin, se, että koulupsykologille ohjataan oppimisvaikeuksien yhteydessä ja tapaamisella tehdään testejä ja semmoinen aika yleistason haastattelu. Tavallista on, että myös huoltajaa haastatellaan ja ovat osan tai koko ajan paikalla. Koulupsykologin tapaaminen ei juuri koskaan ole sellainen terapiaistunto kuin vaikka telkkarin terapeuttikäynnit. Joskus, mutta todella harvoin, koulupsykologi voi tavata nuorta esim. akuutissa kriisissä (esim. vanhempi surmattu tms.) mutta tähän on kyllä sitten erikseen henkilöt. Koulupsykologit tahkoavat hiki hatussa lukivaikeusdiagnooseja, jonkin verran hahmotushäiriödiagnooseja ehkä.

3) ADHS-diagnoosia et koulupsykologilta saa. En halua masentaa, mutta olet hankalassa iässä diagnosoinnin suhteen. Luultavasti prosessi etenee neuropsykologin kautta.  Jos epäilet ADHD:ta, ota selvää arjen tukitoimista ja yritä ottaa niitä käyttöön. Keskustele opettajien kanssa avoimesti, heillä on keinoja joita voidaan ottaa arkeen. Jos asut vanhempien kanssa, heille olisi tärkeää saada tietoa myös. Siis: VOIT OTTAA SELVÄÄ ASIOISTA JA KOKEILLA SINULLE SOPIVIA KEINOJA JO TÄNÄÄN! Googlaa vaikka Erja Sandström tai Anita Puustjärvi sekä autismiliitto.

4) Jos sinulla on oppimisen pulmia, niin virallinen lukihäiriödiagnoosi antaa oikeuden esim. tehdä muille kirjallisen kokeen suullisena tai käyttää pidempi aika kokeeseen. 

Tsemppiä!   

On helppoa ja ei ole helppoa: koko Lontoo on julkisten saavutettavissa, mutta toisaalta koko julkisten verkosto ei koskaan toimi juuri sillä virallisella tavalla (koska tietyöt, pommiuhka, mielenosoitus, sähkönsyöttöhäiriö, you get the point). Eli kun ei ota liian tiukkaa aikataulua ja pitää käsillä kartan poikkeamien varalta niin iisi piisi.

Minä kävisin ainakin näissä:

- Hyde Park

- Buckinghamin palatsi

- British Museum (josta valitsisin etukäteen 3-5 must juttua ja loppuja jaksamisen mukaan)

- Tate Gallery

- kaksikerrosbussilla reissaamista

- High Tea jossakin fiinimmässä ravintolassa (siis skonsseja ja kurkkuleipiä ynnä teetä, mutta se vaan on jotenkin niin... miss Marplea ja Pokka pitää ja pitää vaan kokea... ei se ole rahan väärtiä mutta suosittelen!)

- pubissa lounaalla tai illalla tuopilla tai molemmat ja monta kertaa

- hautausmailla on ihana tunnelma, menkää jos helle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muista, että ensin tarvitset työpaikan. Ilman työpaikkaa et löydä mistään asuntoa. Sinun täytyy varautua käymään työhaastatteluissa eli siitä voi tulla pitkä ja kallis prosessi. Ei ulkomaille noin vaan 'lähdetä'. Toimeentulon ja asunnon hankkiminen on monimutkainen juttu.

Ihmisillä on liian ruusuinen kuva ulkomaille muuttamisesta, koska he ajattelevat firmojen ulkomaankomennukselle lähtijöitä. He todella vaan lähtevät. Firma maksaa muuton, jopa pakkaavat ja purkavat muuttokuorman. Hyvä asunto /talo hankitaan jne.

Ominpäin lähteminen onkin sitten täysin eri asia! On aika karua puuhaa... kallista, byrokraattista ja hermoja raastavaa.

NIIN TÄMÄ!

Ja firman lähettämilläkin on aika monta hoidettavaa. 

Toisessa maassa pankkitili, siellä kelpaava henkkari, selvittäminen tarvitaanko todistus A että asia B hoituu vai onko sittenkin että ensin C ja sitten muut. Kaikki voi olla sähköistä, mikään ei ole sähköistä, kaikki hoituu, mikään ei hoidu... Aikaa, rahaa, hermoja vaatii.

Joskus miljoona vuotta sitten kaasulasku oli yhdessä maassa se autuaaksi tekevä - kaasulaskulla vain pelaamaan tuhat palvelua. Se jotenkin muka todisti asumisen ja sen missä asuu enemmän kuin mikään muu. en vieläkään käsitä :)