MicMac

1. Opettajan kuuluu mielestäni tervehtiä oppilaita jollakin tavalla aamulla. Voi olla nyökkäys, hymy, sanottu huomen. Ei tarvitse jokaista erikseen, mutta jos nyt vaikka aulan läpi menee ja siellä oppilaita niin muutaman metrin välein.

2. Opettajilla on perusopetukset tietyt tarkalleen määritetyt vastuuajat oppilaista:

- oppitunnin aikana opetusryhmästään

- valvontavuoron aikana (esim. ruokalavalvonta, ulkovalvonta, WC-valvonta, sisävalvonta tietyssä osassa koulurakennusta; nämä vaihtelevat sen mukaan paljonko on oppilaita ja millaisia tiloja koulussa on); opettajan on oltava määrätyllä alueella valvonnan ajan

- retkillä ym jakamaton vastuu koko ajan

Työehtosopimus määrittää, mihin aikaan valvonta voidaan määrätä. Valvonta ei aloita opettajan työpäivää.

3. Koulun järjestyssäännöt pätevät koulupäivän ajan. Ne eivät ole voimassa ennen koulupäivää eikä koulupäivän jälkeen. Opettaja ei voi käyttää ojentamis- ja rangaistusvaltaa oppilaaseen koulupäivän ulkopuolella tapahtuneista asioista. Nykyään harmaata aluetta on some; joskus koulu pui someasioita jos ne ovat osin koulussa ja osin vapaa-ajalla tapahtuvaa häröilyä.

4. Opettajilla ei pääsääntöisesti ole työaikaa. Opettajan on oltava opetukseen sovitussa paikassa/tilassa työjärjestykseen merkittynä aikana, valvontapaikassa valvonta-aikana, esimiehen osoittamissa opettajatyöpäivä/VESO/yhteistoimintatilaisuuksissa ja mahdollisissa palavereissa. Muuten opettaja aikatauluttaa duuninsa itse kuten parhaaksi näkee.

Kaikki riippuu siiitä mahdollisen endometrioosin laajuudesta ja sijainnistakin. Voi olla että suositellaan leikkausta, voi olla että ei.

Sulla saattaa toinen puoli pelata ihan OK, tai voi olla että molemmin puolin on esim. munanjohtimet käytännössä tukossa.

Kannattaa etsiä ihan faktatietoa nyt odotellessa. Siis googleta endometrioosi ja silmäile ASIAsivustoja.

Minä olen kohdannut suurta kiitollisuutta ja ihan aidon tuntuista iloitsemista, kun olen lahjoittanut jotakin.

Minä kai olen jotenkin kieroutunut, mutta minä ymmärtäisin sen Bali-osuuden puhtaasti symbolisena ja lahjoihin liittyvänä: ei ne sinne Balille halua seuraa, ne haluaa että saavat lahjaksi rahaa omaan matkaansa.

Onhan noita kymmenittäin.

Kesken opintojen työllistyneet, esim. tekniikan ja kauppatieteen puolelta näitä tunnen ja heitä on varmaan 20-30 kaikkiaan tuttavissa.

Sitten on mieleisemmän paikan saaneet. Vakiokaava on näissä se, että alunperinkin on haluttu lääkikseen, oikikseen, kauppatieteelliseen, opettajaksi tai psykaa lukemaan. Ei ole päästy ja on luettu pääaineena matematiikkaa, fysiikkaa.... Sitten avautuu portit sinne unelma-alalle ja se eka jää. Matikka ja fysiikka menettävät todella paljon opiskelija-ainesta näin. Näitä on mulla tutuissa jonkin verran, mutta tiedän että kuviona yleinen varsinkin ennen.

Elämänhallinnan menettäneet / psyykkisesti sairastuneet / sairaisiin parisuhteisiin joutuneet. Näitäkin on jokunen. 

Lasten tulokin on monelle ollut (teko)syy jättää opinnot puolitiehen.

Osalla ei ole ollut varaa opiskella. On ollut pakko etsiä duunia ja sitten ei ole ollut enää voimavaroja opiskella. Pääkaupunkiseudulla tavallista.

Sitten ohi aiheen, mutta samalla tavalla resurssien tuhlaamista: moni on opiskellut, mutta ei koskaan oikeasti työllisty opintojen avulla. On se sairasta, että tohtorit menevät hierojakoulutukseen tai valmistuvat lähihoitajiksi. Ei kerrassaan mitään vikaa hierojan tai lh:n ammateissa, mutta kyllä se panostus tyhjään tohtoriuteen on järjetöntä yhteiskunnan kannalta.