MicMac

Olen katsellut sarjasta vähän 1. tuotantokautta ja vähän tätä parhaillaan esitettävää. Mietityttää seuraavat:

- Mitä deiteille kerrotaan ohjelmasta? Onko heillä mahdollisuutta vaikuttaa siihen, mitä heistä televisiossa sanotaan?

Ei ole minusta kovin hyvä diili, jos saat tuotantoyhtiön kustantamana muutaman kympin harrasteen ilmaiseksi (vaikkapa sen sisätilabeachvolley-systeemin) ja vastineeksi joudut sietämään jotakin iljettävää pelleä (Bile-Dan), joka ei edes ymmärrä olla iloinen seurastasi, vaan päästelee vastenmielisestä taikinanaamastaan erilaisia aivopieruja ja arvostelee sinua kameroiden edessä.

- Mitä osallistujat hakevat näistä tuotannoista? 

Ei se ainakaan seksi tai rakkaus voi olla. Ammatiksi astikaan ei kai voi ajatella - vai voiko? Onko siinä jokin idea, millä saisi oikean uran alkuun noiden avulla? 

Tavallaan on ollut ihan hauska tirkistellä sarjaa vähän, mutta huomaan että itselle ei tule siitä hyvä olo. Ehkä sarja palvelee kuitenkin mainostilana niille palveluntarjoajille, onhan siinä nähty ampumarataa, beach volleyta, maailmanpyörää jne. Mutta ne "pääroolin" vetäjät... jotenkin tulee surullinen olo.

Amanda vaikuttaa normaaliälyiseltä ja osaa käyttäytyä ihmisten kanssa. Muista on tullut sellainen olo, että onkohan ihan tilanteen tasalla kaikilta osin. Se lippismies on varmaan siviilissä "normaali" ja pitkästä pikkupojasta varmaan kanssa ihan ihminen kasvaa.

Juha on minusta jollakin tavalla hirmu hauska, mutta säälittää kun ei oikein deittimarkkinaa ole.

Ihan ensin, rauhoitu ap ja rauhoita tilanne. Minulla olisi muutama ehdotus:

1. Sopikaa tarkka aika, joka varataan läksyille. Se riittää. Jos jää tekemättä niin sitten jää. Ehdottomasti maksimi 1 tunti, minusta puolisen tuntiakin voisi olla hyvä.

- tehkää kotiin kalenteri läksyistä ja vaikka jokaiselle aineelle lappu (niin monta lappua kuin on kertoja viikossa). Auta sinä niin että jokaiselle päivälle on ne sen päivän läksylaput valmiiksi nipuissa. 

- nipussa on yleensä seuraavan päivän aineet (joskus voi laittaa jo edelliselle päivälle, jos tulee liian rankkoja). Päättäkää järjestys ja sitten läksyt tehdään siinä järjestyksessä.

2. Tehkää läksypesä, joka vastaa lapsen toiveita. Se voi olla tietty nurkkaus tai pöydän kulma, hiljainen tai radion lähellä, lapsi voi istua lattialla tai tuolilla. Tähän läksypaikkaan pitää sitten varata ne läksylaput, kalenteri, lukkari, kirjoitusvälineet. 

3. Sopikaa, mihin aikaan päivästä se sovittu läksyaika tehdään. Esim. välipalan jälkeen. Voi jakaa kahteen osaankin.

4. Kun olette tehneet näin muutaman viikon ajan, mielellään niin että siinä on ollut muutamat kokeetkin, niin teillä on kertynyt tärkeää tietoa:

- ehtiikö lapsi tehdä läksyt sovitussa ajassa

- missä asennossa työ sujuu, missä ei

- auttaako radio/musiikki, vai haittaako

- mikä on jakso jonka jaksaa tehdä (esim. meneekö 40 minuuttia vai onko parempi 2 tai 3 kertaa 15 min)

Jos tuntuu vielä hankalalta, niin olkaa yhteydessä opettajaan. Kertokaa nämä havaintonne. 

ÄLÄ HERMOSTU, ÄLÄ PAINOSTA.

Kyse voi olla oppimisen ongelmasta, väsymyksestä, kiusaamisesta. Siitäkin, että joku kavereista on vain yksinkertaisesti parempi.

Esim. TIA-kohtaus, muu aivoverenkiertohäiriöön viittaava, epilepsiakohtaus, tajuttomuus, sydänoireet.

En tiedä onko tämä nyt mikään rituaali, enkä tiedä onko yleistä ja tekeekö kotimaassaan, mutta näin toimi taannoin korealainen kämppis:

- pesi hiukset oliiviöljyllä ja suolalla; kuivat hiukset ja päänahan kauttaaltaan hieroi öljyllä, antoi olla ja sitten hieroi karkealla suolalla. Huuhteli lämpimällä vedellä ja laittoi lhuuhteluiden välillä sitruunaa, appelsiinia tai vihreää teetä. Lopuksi huuhteli jääkylmällä vedellä. Pesi ehkä noin 10 päivän välein.

- huulille siveli hunajaa ja paneli niihin kaurahiutaleita. Hieroi huulia toisiinsa. Huuhteli lopuksi, luultavasti ihan vain vedellä

- silmillä piti milloin mitäkin kasvista, kurkkuja, kesäkurpitsaa - mutta mustikoita vain kerran kun värjääntyi hirviömäiseksi!

Ei juuri meikannut, paineli usein kasvoja silkkiliinalla tai kasvopaperilla jos kiilteli

Kynsilakka oli yleensä melko erikoisen väristä ja sitä oli monta kymmentä kerrosta niin, että keskiosa oli vähän paksumpi. Varpaankynnet olivat pitkät. Ei poistanut lakkaa usein, vaan tavallisesti laittoi vanhan päälle uutta. Alusta alkaen lakkaaminen kesti useamman tunnin. Laittoi eri värejä kerroksittain. Pullot eivät olleet suomalaisia / täällä tavallisia merkkejä, mutta eivät minusta korealaisiakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2628 kirjoitti:

Makunsa kullakin.

Minusta taas säälittävää ja naurettavaa on

- trendikkäät keski-ikäiset

- pukeutumisneuvojan höynäyttämät, joilla on monella sadalla ei-omantyylistä vaatetta

- korkeat korot arjessa

- meikki urheillessa ja ulkoillessa

- voimakkaat hajuvedet

En ymmärrä miten tämä liittyy aloitukseen.

ap

Liittyy sikäli, että meillä itse kullakin on omat mieltymyksemme ja "kriteerit". Sinä listaat aloituksessa omia kriteereitäsi, minä kommentissani omiani. 

Minulle esimerkiksi karvoituksen jättäminen sellaiseksi kuin se on, on ihan tietoinen valinta. Samoin se, että en koskaan osta jotain Prisman tavistunikoita ym. En halua noudattaa kaavamaisesti mielestäni turhia/tyhmiä/haitallisia kotkotuksia.

Ja minulle esimerkiksi turhanaikainen intiimialueen raakkaaminen on juurikin sitä - en halua käyttää aikaa ja vaivaa saadakseni kynityn kalkkunan näköisen haarovälin.