MicMac

Onnistuu hyvin!

Ruoissa kannattaa suosia sellaisia, jotka voi tarjoilla omissa astioissaan. Rasvainen ruoka nimittäin saattaa ottaa makua kertiksestä. jos lepää siinä kauan. Esimerkkejä:

- graavilohi vakuumissa, jossa valmis kullanvärinen pahvialusta

- Valion kolmiopalan mallisia juustoja omalta mustalta alustaltaan (toisaalta eipä yksi juustojen alla oleva kunnon tarjotinkaan nyt ole hankala pesaista)

- Lidlin katkaravut ympyrässä

Ollaan joskus katettu kenttäolosuhdejoulu ja hyvin meni ja hyvältä maistui!

Mene lukioon. Sitten kun lukio alkaa olla voiton puolella, voit puntaroida edelleen.

Hyvä hitsari työllistyy kyllä, mutta kaikilla ei kroppa kestä duunia. Hitsaajaksi pääset sitten lukion jälkeenkin, jos haluat. Se on hyvä ammatti.

Sotilaan voit unohtaa.

Lääkis kannattaa pitää yhtenä vaihtoehtona, kun lukion jälkeen fundeeraat.

Onko lapsi kotona?

Onko teiltä pitkä matka kotoa sairaalaan, joudutteko olemaan siellä paljon?

Ymmärtääkö lapsi sairauden?

Olen syntynyt -72.  Sanoisin, että olen aina ollut ns. hyväosainen.

Me asuimme kivalla paikalla, oma ranta jne.

Matkustimme (muistan 80-luvulta alkaen) jonkin verran, tavallisena vuotena kävimme hiihtolomalla etelässä, mahdollisesti syksyllä toisen kerran. Kanaria, Marokko, sen tyyppisiä paikkoja. Thaimaassa ei käyty, eikä Karibialla. Jouluna ja pääsiäisenä olimme yleensä Lapissa, laskettelukeskuksessa mutta hiihdimme myös murtomaahiihtoa (onpas vanhanoloinen sana!) Kotimaassa emme matkailleet, lähinnä vain veneilimme.

Meillä oli paljon leluja, siskolla poni, joulukalentereita jne.

Mutta ei meillä osteltu hulluna esim. merkkitavaroita, elektroniikkaa tai ylipäätään mitään ihan vain ostamisen ilosta. Säästämiseen kasvatettiin  ja kannustettiin. Jostain Seppälästä ostettiin vaatteita, etelänmatkoilta usein nahkatakit. Rintaliivit on kyllä ihan lapsesta asti ostettu erikoisliikkeestä. Merkkifarkut tms ei ole koskaan ollut itselleni tärkeitä.

Lapsena en kyllä kelaillut minkä verran on rahaa itsellä ja minkä verran muilla. Jossain vaiheessa sitten alkoi tajuta, että omassa perheessä on enemmän kuin monessa muussa. Siis esim. kun siskolla oli poni, niin kun joku kertoi että haluaisi oman ponin, niin alkoi käsittää että se ei ole taloudellisesti mahdollista kaikille. Tai kielikurssit, oma vene jne. Mutta kavereita minulla on ollut ja on erilaisista taloudellisista ympyröistä, enkä mittaa ihmisen arvoa omaisuuden avulla.

Tämä on vähän vaikea asia, ainakin tällaiselle maallikolle.

Kyllä minusta lopettamisen varaakin olisi. Toisaalta voisi sulauttaa nykyään erillisiä aloja toisiinsa ja toisaalta voisi kylmästi sulkea pikkuyksiköitä.

Minkään kielen osalta en lopettaisi koko maasta; joskus tulee yllättäviä muutoksia (esim. slovakin osaajia tarvittiin yhdessä vaiheessa yhtäkkiä, kun Euroopassa kuohahti ja Suomeen tupsahti slovakinkielisiä).

Muutama, vähän lonkalta heitetty:

- historianopettajien koulutus osittain jäihin 10 vuodeksi niin, että aina vuorollaan opinahjoihin tulee nollavuosikurssit (hissanopettajia valmistunut aivan liikaa jo vuosia; tekevät sitten sivuaineita ja aiemmissa tutkintokuvioissa lisureita. Moni kouluttautuu opoksi / reksiksi...)

- taiteen koulutukseen realismitarkistus. Kirjallisuus osana kieltenopintoja OK, musiikilla oma sijansa tässä konservatorioiden maassa (soitonopettajilla on töitä ainakin osa-aikaisesti kohtalaisesti) ja musiikilla nyt elääkin moni. Mutta sitten korkeakulttuurisempi elokuva/tanssi/performanssi/ babylonialaisten eläimiinsekaantujien rituaalimekkojen kudontatekniikoiden sensuroinnin päälliköiden korumieltymykset -tyyppinen HARRASTUKSENOMAINEN, kiva puuhailu - Konehan näitä nyt tuntuu aina rahoittavan jonkin  verran, muut vähänlaisesti. Näihin sellainen mekanismi, että ihmiset ymmärtää että duunia ei tule opiskelemalla.