MicMac

Jos duunissa voi pahoin, kannattaa minusta keskittyä tärkeimpään: omaan elämään ja omaan itseen. Suomeksi sanottuna ala etsiä itsellesi uutta duunia. On ihan sama, onko nykyinen työkaveri narsisti vai ei, sinä et voi duunissasi hyvin.

Ota vastuu elämästäsi, tutki mahdollisuudet ja tartu tilaisuuteen vaihtaa duunikuviota.

Onnea matkaan!

Meille riittää läppäri.

Kotona lähinnä maksellaan laskut ja pörräillään just esim. täällä AV-palstalla. Ei tarvii kovin huippu prosessoria tai pelihiirtä :)

Melike

Marju

Milatsa (tai Milatza tjsp, en ole nähnyt kirjoitettuna), annettu kyllä Suomen ulkopuolella mutta osin suomalaiselle lapselle

Miasta: miksi yksi i?

Se lausutaan kuitenkin pitkänä även på svenska. Eli minulle nuo yhden iin versiot ovat aina korneja, matkitaan ruotsinkielistä kirjoitusasua ja siten hoetaan sitä "yhdellä iillä".

O my.

Minä pyrin kohdistamaan huomion aina positiiviseen, olipa tyttö tai poika. Pyydän myös oppilaita nimeämään hyvää itsessään ja muissa.

Se on aika vaikeaa monelle, sukupuolesta riippumatta. Kaveria on helpompi kehua kuin  itseä.

Opetan perusasteella. Jatko-opintoihin lähinnä kyselen onko suuntana amis vai lukio ja suhteessa siihen kommentoin oppilaan vahvuuksia ja mahdollisia riskejä. Esim. ns. laiskasti pärjääville (jotka oppivat asian kuulemalla ja koulun ulkopuolelta, mutta eivät oikeastaan paljon lue kirjaa tai tee läksyjä tunnin ulkopuolella) kerron, että lukiossa kannattaa ottaa napakka ote heti alusta, niin pysyy kärryillä hienosti.

Lisäksi kerron kaikille, että ei tarvitse tietää tai luulla tietävänsä elämää kymmeniksi vuosiksi eteenpäin. Riittää, kun tekee mielekkään lähitulevaisuuden ja jokaisen päivän.

Isoin ongelma omien oppilaitten kohdalla on se, että perheissä edelleen on osin vallalla lukion ihailu ja amiksen aliarviointi. Eli olipa tyttö tai poika, niin moni perhe puskisi lukioon vaikka se ei ehkä oppilaan profiiliin istuisi.