MicMac

Vierailija kirjoitti:

ongelma p-a ihmisillä onkin usein se, että joku kehtasi käskeä tai pyytää heitä tekemään jotain).

Joo, ainakin minulla nimenomaan tuontyyppinen toiminta saa reagoimaan a-p:sti. Eli minusta sen toisen oma homma on ratkaista jokin asia ja kun ongelma heitetään minulle, niin minua vituttaa. Tyypillisesti en kommentoi lainkaan, kun pyydetään ja sitten jätän tekemättä. Pyrin siihen, ettei jatkossa kysytä.

Minä siis en halua, että minulta kysytään, koska en pidä kieltäytymisestä. Haluan että ihmiset arastelevat pyytää ja teen tilanteista kiusallisia myös heille, jotta jatkossa eivät kysy.

Tämä ei koske läheskään kaikkea apua. Esim. muuttoapuna olen mielelläni.

Tämä on minusta hyvä aihe. En ole asiantuntija, mutta minusta minulla on toimintamalleja, jotka voisi luokitella passiivis-aggressiivisiksi. En silti pidä niitä missään tapauksessa huonoimpana mahdollisena valintanani kussakin tilanteessa.

Pääsääntöisesti toimin p-a:sti silloin, kun en saa ääntäni kuuluviin jossakin asiassa, mutta en voi myöskään kokonaan vältellä tilannetta. Eli minun näkökulmastani joku käyttää valtaa minuun, velvoittaa/odottaa/edellyttää ilman erillistä sopimista asiaa johon mielestäni tarvittaisiin minunkin mielipiteeni.

En siis ole passiivis-aggressiivinen, jos esimies käskee tehdä jotakin, se on ihan OK ja työsopparin  mukaista. Enkä ole passiivis-aggressiivinen, jos alkaa tympiä vaikka tiskausurakka, johon olen lupautunut.

MUTTA sitten olen, jos vaikkapa minulle ujutetaan vastuu jonkun toisen lapsista sopimatta asiasta, tyyppiesimerkki että joku häipyy asioilleen ja kersa on yhtäkkiä siinä meidän porukan kanssa ilman aikuista. Tai joku lupautuu tekemään jonkin asian, mutta olettaakin minun auttavan siinä VAIKKA olisin itse hoitanut asian aiemmin ilman tämän henkilön apua. Esimerkiksi kamojen roudaus tai ruokaan liittyvät järjestelyt.

Erityisesti minua vituttaa näennäinen kysyminen esim. kuskaamisesta niin, että se autettava on kuulolla. Eli A, joka on tuttuni, on selkeästi jo luvannut apuani B:lle ja asia tuodaan tietooni kummankin ollessa kuulolla.

Epämääräinen huoneluku = jokin mihinkään käyttöön sopimaton käytävä tms. Esim. 4-5 h niin siellä on ne 4 huonetta ja jossain rappujen alla ihme loukko, joka on sitten se "-5".

Peruskuntoinen = asunnossa on majaillut puolalainen ryyppäävä hitsaajaporukka tai vaihtoehtoisesti kämppä on täynnä psykedeelisiä 70-luvun kuoseja.

Persoonallinen = 1) ikäloppu ukko on hurahtanut johonkin misukkaan, ja ovat jääneet ukon ja ekan vaimonsa sisustamaan kämppään, jota on stailattu sen nuorikkobimbon makuun. On siis kaikki kallis kasaria ja kaikki uusi tyylitöntä kitsiä. 2) Jokin järjetön ratkaisu. Jyväskylässä joskus aikanaan hirsitalo, jossa KEITTIÖN yhteydessä kulmamallinen poreamme. Taloa markkinoitiin persoonallisena (en tiedä oliko kyseinen tapaus samalla myös 1 kaltainen).

Kompakti = suihku vessanpöntön päällä ja samalla kun tykität edellistä ateriaa viemäristöön, yletät hyvin käännellä seuraavaa ateriaa hellalla. Sama koppi on NUOREKAS eli siellä on vaikeakulkuinen parvi, jonka alla OIVALTAVAt säilytystilat eli Ikean kangasvaatekaappeja.

Työtä pelkäämättömälle = läpeensä lahonnut paska jo vuodesta -76.

Tavallisesti ehkäisy hoidetaan automaattisesti, miksihän tämän naisen kohdalla ei ole toimittu näin? 

On melko todennäköistä, että siellä on vehdattu omien kesken; esim. down-henkilöillä hormonit kyllä hyrrää.

Kehitysvammainen ei ole minusta koskaan kognitiivisilta ominaisuuksiltaan riittävä vanhemmaksi. Lapsen tarpeista täytyy minusta aina huolehtia ensisijaisesti jonkun muun. Parhaassa tapauksessa voivat olla kuitenkin yhteydessä tiiviisti.

Juridinen huoltajuus on minusta oltava ei-kehitysvammaisella henkilöllä.

On hyvä, että kulutat vähemmän kuin tienaat. Muista kuitenkin myös nauttia tuloistasi,se on ihan ansaittua!

Jos tulisi paha tilanne, niin töiden loppumisen takia tullut rahakuvion muutos myös pienentää menoja. Tämä olisi plussaa tilanteessasi.

Pahin on varmaan sairaus: silloin voi olla vaikka mitä kuluja, mutta tulot saattavat romahtaa. Onneksi niihinkin tilanteisiin on monia apukanavia. Toivottavasti et joudu niitä opiskelemaan.

Haluaisin antaa sinulle myös yhden vinkin, jota ehkä jo sovellatkin. Nimittäin, nyt kun tienaat niin pidä huoli siitä, että sinulla on aina valmiina hyvät talvikengät, talvitakki, mahdolliset silmälasit ajan tasalla jne.

Kun ei ole pakko ostaa ja voi väljemmästä budjetista valita, pystyy melko varmasti tekemään hinta-laatu-suhteeltaan parempia hankintoja.