MicMac

Tässä tuhansien järvien maassa kannattaisi vaan ottaa se aika ja käydä uimassa riittävän usein. Vesi on vieras elementti, siihen tottuminen vaatii aikaa.

Uitte liian harvoin omalla porukalla.

Mutta ei uinnista (kin) tarvitsisi vääntää jotain ihmeellistä suoritusta. Pitää tulla sinuiksi veden kanssa ja nauttia.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2628 kirjoitti:

Käyttäjä2628 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2628 kirjoitti:

Täällä omilla seuduilla etsivä nuorisotyö koskettaa hyvin pitkälti sellaisia nuoria, joihin pätee ainakin yksi seuraavista:

1) ylisukupolvinen syrjäytyminen suvussa eli ei perheessä ja suvussa työssäkäynnin mallia

2) päihdeongelma

3) diagnosoitu mielenterveyden ongelma, nuori ei yleensä sitoudu suositeltuihin toimenpiteisiin

4) traumaattinen tapahtuma/jakso, joka on saanut nuoren poteroon

5) muu addiktio tai epäterve sitoutuminen, joka estää normaalin elämän (esim. pelaa jatkuvasti tai vahtii ettei pientä sisarusta vahingoiteta jos perheessä päihde/mt/hyväksikäyttötaustaa)

Eli jokin muu apu tai puuttuminen olisi ensisijaista, ja etsivä nuorisotyö on vain kuin ottaisi buranaa kun tarvitsisi antibioottikuurin?

En ehkä sanoisi noinkaan sitä nimenomaista hetkeä ajatellen. Mutta sanoisin, että joko aiemmin tarjottu tuki ei ole tepsinyt tai nuori ei ole saanut tukea. Poikkeus on traumaattinen kokemuksen kohdanneet ja sellaiset päihdeongelmaiset, joilla päihteet tulleet kuvaan vasta nuorina aikuisina.

Minulle yksi keskeinen merkki on 8. luokan TET-viikko. Jos nuori ei silloin hakeudu oikeasti harjoittelemaan, niin koulussa pitäisi huolella käydä tilanne läpi. Poikkeus toki juuri paikkakunnalle muuttaneet.

Jos on ns. normaalin perheen normaali nuori, niin löytää ja haluaa löytää TET-paikan. Jos ei nuori ja perheensä ole lainkaan kartalla miten voisi etsiä jne. , niin ollaan jo melko pihalla arjen taidoissa.

Tämä sai alapeukkuja. Mutta kysykääpä omilta nuorilta, ketkä olivat omassa koulussa työharjoittelussa.

Sieltä nousee nuoria, joista varmaan käytetään ilmauksia ujo, omituinen, voi tulla jopa vammaisuuteenkin liittyvää. Eli oikeasti autismikirjolla moni ja sitten on niitä, jotka elelevät kadun varjoisella puolella.

Minä olin yläasteen tet-jaksoilla joka kerta eri yrityksessä harjoittelemassa. Hankin paikat itse, marssimalla siis suoraan yritykseen ja pomon puheille (silloin tämä tuli vielä kyseeseen). Siitä huolimatta suurin osa muista nuorista olisi kuvaillut minua omituiseksi ja ujoksi, ilkeimmät varmasti myös "vähä vammaseksi". Siinä iässä jos et ole suuna päänä suosittujen mukana tai muuten poikkeat valtavirrasta, niin aina löytyy joku ääliö riekkumaan asiasta. Eli ikätoverien mielipiteet eivät taatusti kerro mitään siitä, miten hyvä tettiläinen se joku outo tyyppi on tai miten hyvin tulee muuten pärjäämään elämässä.

Minä viittaan nyt niihin, jotka eivät saa mennyksi TET-paikkaan.

Käyttäjä2628 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2628 kirjoitti:

Täällä omilla seuduilla etsivä nuorisotyö koskettaa hyvin pitkälti sellaisia nuoria, joihin pätee ainakin yksi seuraavista:

1) ylisukupolvinen syrjäytyminen suvussa eli ei perheessä ja suvussa työssäkäynnin mallia

2) päihdeongelma

3) diagnosoitu mielenterveyden ongelma, nuori ei yleensä sitoudu suositeltuihin toimenpiteisiin

4) traumaattinen tapahtuma/jakso, joka on saanut nuoren poteroon

5) muu addiktio tai epäterve sitoutuminen, joka estää normaalin elämän (esim. pelaa jatkuvasti tai vahtii ettei pientä sisarusta vahingoiteta jos perheessä päihde/mt/hyväksikäyttötaustaa)

Eli jokin muu apu tai puuttuminen olisi ensisijaista, ja etsivä nuorisotyö on vain kuin ottaisi buranaa kun tarvitsisi antibioottikuurin?

En ehkä sanoisi noinkaan sitä nimenomaista hetkeä ajatellen. Mutta sanoisin, että joko aiemmin tarjottu tuki ei ole tepsinyt tai nuori ei ole saanut tukea. Poikkeus on traumaattinen kokemuksen kohdanneet ja sellaiset päihdeongelmaiset, joilla päihteet tulleet kuvaan vasta nuorina aikuisina.

Minulle yksi keskeinen merkki on 8. luokan TET-viikko. Jos nuori ei silloin hakeudu oikeasti harjoittelemaan, niin koulussa pitäisi huolella käydä tilanne läpi. Poikkeus toki juuri paikkakunnalle muuttaneet.

Jos on ns. normaalin perheen normaali nuori, niin löytää ja haluaa löytää TET-paikan. Jos ei nuori ja perheensä ole lainkaan kartalla miten voisi etsiä jne. , niin ollaan jo melko pihalla arjen taidoissa.

Tämä sai alapeukkuja. Mutta kysykääpä omilta nuorilta, ketkä olivat omassa koulussa työharjoittelussa.

Sieltä nousee nuoria, joista varmaan käytetään ilmauksia ujo, omituinen, voi tulla jopa vammaisuuteenkin liittyvää. Eli oikeasti autismikirjolla moni ja sitten on niitä, jotka elelevät kadun varjoisella puolella.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2628 kirjoitti:

Ja jäi vielä pois tärkeä ryhmä eli (diagnosoimattomat) nepsynuoret. Heistä moni alkaa kyllä lääkitä itseään päihteillä tai pelaamalla, jos apua ei tule.

Sehän ei ole nuoren vika, jos nuori sanoo etsivälle nuorisotyölle, ettei kiinnosta uhlata elämäänsä johonkin työntekoon, mutta silti ei jätetä rauhaan.

Tämän ryhmän nuorilla siis pinnallisesti on usein päihdekuviota tai peliriippuvuutta. He koukuttuvat toimintaan, joka palkitsee heidän aivojaan paljon voimakkaammin kuin neurotyypillisen aivoja. Terapia/lääkkeet vievät tämän tarpeen pois, jos nuori diagnosoidaan ajoissa tai elämä muuten vastaa tarpeita.

Tai esim ADHD tai ADD aiheuttaa sellaisia ongelmia, että nuori putoaa toisen asteen opinnoista tai ei pysty organisoimaan pääsykoelukujaan ja jää lukion jälkeen looppiin (useimmat kyllä pystyvät työllistymään).