MicMac

Vierailija kirjoitti:

Miksi puhutaan hyväosaisista ihan kun asiaan ei voisi itse vaikuttaa? Vammat, sairaudet ja muut oikeat syyt ovat asia erikseen, mutta nämä ei koske suurta osaa vähävaraisista.

Itse olen hyvässä palkkatyössä siksi, että näin VALTAVASTI vaivaa koko nuoruuteni saavuttaakseni sen missä nyt olen! Tuntuu pahalta, kun tälle ei tunnuta antavan arvoa.

... Etenin hiljalleen ja nyt 10v myöhemmin joudun kuuntelemaan miten olen hyväosainen :D turha kuvitella että saavutukseni olisi jotenki kultalusikassa ojennettu...

Tämä!

Itse olen syntynyt hyväosaiseksi. Ex oli kunnollisesta mutta köyhästä perheestä. Kaikki 4 lasta hankkivat kunnon ammatit ja ovat menestyneet työelämässä oikein hyvin. MUTTA! Neljästä kolme on opiskeluaikana jakanut mainoksia, siivonnut, tehnyt hanttihommia ja myös oman alan ilmaisia aputöitä, että sai jalkaa oven väliin. Se neljäs hankki työn puolustusvoimien kautta ja pääsi nopeasti tienaamaan.

Perheen lapset ovat myös jokainen auttaneet toisiaan taloudellisesti, kun on ollut tarvis. Isä ja äiti eivät ole voineet, mutta juureksia ym ovat laittaneet opiskelijoiden mukaan kun ovat kotona käyneet. Nykyään lapset avustavat vanhempia ja mm. maksavat asunnon rempat, aurauksen talvella ym.

Nykyisten ammattien takia (2*DI, inssi ja lääkäri) tulee heillekin näitä helppohan se on -kommentteja. Ja se on todella väärin se!

Minulla on yksi työkaveri, jonka lapsi oli eron jälkeen puolet ajasta äidin ja puolet isän kanssa.

VANHEMMAT olivat vuoroviikoin vanhassa kodissa ja kummallakin oli uudet omat asunnot. Lapsella oli lisäksi äidin uudessa asunnossa oma pesä vaatehuoneessa ja isän luona ihan oikea huone.

Järjestely sai uuden sävyn, kun miehen isä kuoli ja äiti tarvitsi apua arkeen. Niinpä mummo muutti miehen uuteen asuntoon ja oli aina halutessaan siellä perheen vanhassa asunnossa. Myös entisen miniän viikkoina.

Lopulta sekä mummo että tyttö asuivat kokonaan siellä vanhassa talossa. Mies luopui uudesta asunnosta ja muutti sinne myös. Naiselle ostivat kimpassa isomman uuden asunnon. Lapsi oli välillä siellä äidin kanssa, välillä taas isä oli siellä ja sai omaa aikaa ja äiti ja lapsi siellä mummoa hoitamassa ja asumassa isoa taloa.

Nostin ja nostan todella hattua näille vanhemmille <3

Ihan kyyneleet nousevat silmiin, kun mietin miten kauniisti entinen miniä ja anoppi toisistaan puhuivat. Ja muutenkin tuossa perheessä kaikki välittävät paljon toisistaan. En koskaan ole saanut tietää, miksi edes erosivat. Eikä se minulle kuulukaan toki, ovat vain niin hyvä pari tavallaan edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2628 kirjoitti:

Ei ole verrattavissa.

Perustele?

Ovat eri asioita, ei ole mielekästä verrata.

Esimerkiksi ei ole mielekästä verrata kahden urheilijan pisteitä eri urheilulajeissa tai luistimia ja terrieriä.

"Mun hokkarit oli Kuningaskuluttajan testissä kolmanneksi parhaat."

"No hei vähänkö ollaan samiksia, meidän Peni oli näyttelyssä kans kolmas!"

Ei ole verrattavissa.

Eikö olekin ap siinä mielessä näppärää, ettei sinun tarvitse vaivata päätäsi asialla.

Sairauksia on tosiaan hyvin monenlaisia.

Olen itse opetusalalla ja nuori kollega sairastui hyvin vakavasti. Alkusysäys olis sisäilma, mutta voinnin alettua sai yhteen syssyyn monta vakavaa virusteitse saatavaa sairautta. Häntä oli lääkäri ohjeistanut ulkoilemaan niin paljon kuin jaksaa. Maratonjuoksija sitten rollaattorin kanssa köpötteli kotikatuaan. Niin eikö joku vanhempi jo ota asiakseen ja ilmoita "tekosairaudesta".

Aiemman työuran aikana yksi työntekijä sai avanteen ja teki 100 % etätyötä ilman matkapäivävelvoitetta. Ei siis edes ollut sairauslomalla kuin pienen pätkän. Haettiin hänet yksille harrastemessuille parin muun työkaverin kanssa. Toisen tiimin henkilö näki meidät, mutta ei jäänyt jutuille. "Joku" oli sitten seuraavalla viikolla lähettänyt sähköpostin esimiehelle ja tälle henkilölle ja kertonut, että rehellisenä ihmisenä ei voi kuin puuttua tämmöiseen toimintaan.

Eli katse omiin asioihin ja oman terveyden hoitoon mars!