MicMac

Esimerkiksi Pohjanmaan sohvia saa sadoissa väreissä, myymälöissä on kangasnäytteitä valtavasti.

Esim. Masku myy jotain malleja, joku muu ketju ehkä toisia malleja.

Käy myymälässä kurkkaamassa!

Sitten pienet liikkeet saattavat olla iloinen ylläri - käy tarkistamassa, jos paikkakunnallasi on joku huonekaluliike, joka ei kuulu isoon ketjuun.

Voit testamentata omaisuutesi sisarustesi lapsille. Mahdollisuuksia on monta:

Jos haluat, että heistä tulee kuolinpesän osakkaita, testamenttaa heille osuudet. Esim. Maija Myy 1/3, Pekka Pyy 1/4, Pirkko Pyy 1/4 ja Salli Syy 1/6.

Jos haluat, että joku perinnönsaaja ei varsinaisesti tule osakkaaksi pesään, voit kirjata testamenttiin ns. legaatin. Se voi olla vaikkapa muodossa "Maija Myy pesän päältä 19.900 €" tai "Pekka Pyylle maisemataulut A ja B, vihkiryijy ja 500 €."

Tuo legaatti on kätevä, jos haluat jos tavallaan kohdistaa omaisuuttasi tarkemmin tai jos siellä on lapsia saajina. Eihän sitä etukäteen tiedä, milloin testamenttia pannaan toimeen, mutta jos testamenttaaja alkaa olla vanhus ja osa saajista imeväisiä, niin todennäköistähän se on, että asiaan palataan ennen perinnönsaajien täysi-ikäisyyttä.

Minulla ei ole kokemusta tilanteesta, jossa kaikki testamentinsaajat olisivat legaatinsaajia. En siis tiedä, kuka silloin huolehtii perunkirjoituksesta ym. 

Vierailija kirjoitti:

Noita rakennuttivat aikoinaan kädettömät lääkärit ym. hyvätuloiset, mikä aiheutti remonttitarpeen kasaantumisen. Kun ei mitään osaa eikä tajua tehdä, toki 45 vuotta asuttu tönö on lähes entinen niin pinnoiltaan kuin talotekniikaltaan.

Tässä viitataan tosi tärkeää asiaan. Nimittäin meillä on tosi paljon asuntoja, joihin rakennuttajalla on aikanaan ollut ihan hyvin varaa ja joissa on ollut hyvät puitteet laadukkaaseen arkeen. Nykyhetkeen ongelmia tuo kolme asiaa:

1)  Asuntoja on vain asuttu, joten korjausvelkaa on päässyt hiipimään PALJON. Kaikenlainen talotekniikka alkaa olla tiensä päässä. Jos jotakin on tehty, se on luokkaa keittiön kaapistot tai tapetit laiteltu näteiksi. Mutta putket, katto, ikkunat, salaojat... laittamatta.

2) Omistajilla ei ole enää varaa sijoittaa auntoon rahaa. Monella oli se tilanne, että osa kuluisat meni työnantajan piikkiin (joko laittomasti kunnan pamput teettivät kunnan duunareilla kunnan piikkiin tai esim. metsäfirmoilla osa taloista oli jo lähtöjään edustustiloja, joita siivottiin ja ylläpidettiin firman toimesta). Nyt ne aikansa isotuloiset ovat kuolleet ja leski kituuttaa talossa tai vaikka olisi kaksi pystyssä eläke ei vaan riitä mittavaan kunnostukseen.

3) Näille kohteille ei löydy ostajalla sellaisella hinnalla, jonka omistaja niistä haluaisi. Sitten kun niitä putoaa kuolinpesien käsiin, perilliset haluavat niistä eroon ja markkinoilla on siksi koko ajan realistisemmin hinnoiteltuja kohteita.

-> Valtava asuntopotti happanee ikääntyvän asukkaan hoteissa. Näitä on kokonaisia kaupunginosia esimerkiksi kaikissa sisämaan metsäteollisuuskaupungeissa. Ne on niitä 60-70-luvun tiilitaloalueita, joissa on valtavia rinneomakotitaloja ja porrastettuja rivitaloja. Siellä oli markkinointipomojen kodeissa työkäyttöön saunaosastot altaineen ja lääkärit plus kunnanpamput asuivat hienoissa rivareissa, joiden pihat hoiti kaupungin työntekijä.

Nyt muutamassa asuu Artek-henkinen perillinen ja talo on timmissä kuosissa. Muissa näkyy koko ajan enemmän ajan hammas.

Uima-allas on juuri tuon ajan talojen yksityiskohta. 

Minä luulen, että tässä ei ole koko totuus nyt ihan siinä äidin tilityksessä.

Likka on ollut jossakin mitä ei uskalla kertoa vanhemmille.

Ihan asiallista pohtia.

Sitäpaitsi niinhän se on, että jos asiasta ei mitään mainta, se on melkein aina lapsettomuushoito, alkuvaiheen raskaussäätöä (näissä sukupuoli ja ikä kertoo paljon) tai sitten on mt-puolella klappia.

Flunssat sun muut ei salailuja kaipaa.