metriletti
Seuratut keskustelut
Kommentit
Inhosin ensimmäistä etunimeäni niin paljon, että vaihdoin sen lopulta 30-vuotiaana pois todettuani, etten opi ikinä pitämään siitä enkä kunnolla edes sietämään sitä. Mikä nimi oli niin kamala? Leila. En oikein tiedä, miksi inhoan sitä niin paljon. Kyllähän siitäkin kiusattiin kouluaikoina, mutta ei niin paljon että se selittäisi inhon kokonaan. Olen elänyt viimeiset 8 vuotta erinimisenä ja pidän nykynimestäni kuin hullu puurosta :D Tottakai, koska valitsin itse sellaisen että se varmasti miellyttää. Maistraattikin hyväksyi nimihakemukseni.
Fiskars-sakset ja Savonia-aterimia. Savonioita en ostanut itse, vaan perin ne äitini kuoltua.
En ostaisi noista kumpaakaan, mutta jos olisi aivan pakko valita toinen niin valitsisin turkoosin version,vaikka minulla onkin vain tyttöjä. Syy: inhoan oranssia (ja siinä toisessa oli sitä) ja turkoosi taas on oma lempivärini. Lapseni ovat vielä sen verran pieniä, ettei heillä ole ehdottomia mielipiteitä omien vaatteidensa väreistä.
En käytä eikä ole ryppyjä. En käytä itse asiassa mitään muitakaan voiteita. Iho on yhä todella rasvoittuva kuten oli teininäkin ja siitä haluaisin kyllä jo vähitellen eroon, mutta on tässä se hyvä puoli että iho näkyy pysyvän pitkään rypistymättömänä. Se onkin kai ainut paksun ja rasvaisen ihon etu? Ehkä voitin tältä osin geenilotossa. Äitini nimittäin kuoli sileäihoisena 67-vuotiaana. Ei hänkään käyttänyt tietääkseni ryppyvoiteita.