Merelda

Kyllä mielestäni olet tunnekylmä ihminen mutta toisaalta ei se ole mikään ihme, kun ottaa huomioon, että olet narsistin lapsi ja uhri.

Hylkääminen jättää lapseen aina pysyvät traumat mutta toisaalta, millainen lapsi ja myöhemmin aikuinen hänestä kasvaa, jos joutuu asumaan ja elämään noin tunnekylmän ihmisen kanssa. Toistuuko sama ja joku päivä huomaat, että tyttäresi on yhtä tunnekylmä kuin sinä itse.

Anna lapsi adoptoitavaksi. Näin hän ei jää järjestelmään pyöritettäväksi, vaan voi oikeasti saada perheen joka häntä rakastaa.

Vierailija kirjoitti:

"Vastahakoisesti mieheni suostuttelemana tähän suostuin. Aborttia kyllå ehdotin. En kyllå tiedä olisinko pystynyt siihen.

Joka aamu katson kateellisena, kun mieheni pääsee töihin kartuttamaan eläkettään ja karkuun lapsiperhe arkea.

Pelkään, että elämä oli nyt tässä. Hoidan kyllå lapseni mutta emotionaalisesti en ole häneen sitoutunut. Olo on kuin robotilla. Onneksi sentään lapsen isä rakastaa lastaan."

Miksi ihmeessä sinä hoidat miehen haluamaa lasta kotona miehen käydessä töissä?? Osat vaihtoon heti niin molemmat voivat olla tyytyväisiä.

Oisko vaikka sen takia, et mies tienaa yli 4000 ja mä alle 2. Että kumpikohan jää kotiin?

My gut, i tild u so kirjoitti:

Oma kokemus:

Olen suurperheen vanhin lapsi. Muistan jo lapsuudessa, miten äiti oli aina väsynyt. Isä aina töissä. Ollessani 13-vuotias äiti läksi opiskelemaan ja mulle napsahti nakki vahtia nuorempia sen aikaa, kun äiti oli poissa.

No, tästä seuras se, et en halunnut omia lapsia. Mulla ei koskaan ole ollu vauvakuumetta.

Viime kesänä ehkäisy petti ja tulin raskaaksi. En tiennyt mitä tehdä. Mies taivutteli pitämään lapsen. No, ajattelin et kyllähän sitä tottuu ja oppii äidiksi ja vanhemmaksi.

Totuus on, et olen puolesta välistä raskautta ja synnytyksestä saakka vihannut vanhemmuutta. Vika ei ole lapsessa. Hän on oikein kiltti lapsi ja helppo vauva ollut. Vika on minussa. En sovi vanhemmaksi.

Haluaisin olla muualla, kuin täällä kotoba jumissa lapsen kanssa. Pelkään, että en wnää pääse työelämään. Olin 4 vuotta työtön, sitten sain määräaikaista työtä, joka loppui raskauteeni.

Suren menetettyä elämää mut pakko uskoa, et ehkä mä tähän vielä kasvan äitiyden saappaisiin. Jos en, pelkään pahoin että pakkaan laukut ja jätän lapsen miehelleni.

Vastaanpa omaan viestiin. Nyt vauva on 8kk vanha ja pakko todeta, et olen hiljalleen alkanut saamaan äitiydestä kiinni. Samalla myös pieni ihminen on sulattanut kylmän jään ja äidin rakkaus on alkanut heräilemään. Tämä alkoi tapahtumaan joskus siinä 6kk iän jälkeen. Eli ehkä mustakin vielä ihan kelpo äiti ja vanhempi kasvaa.

Hmmm... Meillä ei perheessä ole ollut mitään erityislahjakkuuksia kait. Itse olen aina ollut ns. lukutoukka. Tykkään oppia uutta ja olen ollut tällainen aina kouluun menosta saakka. Nyt opettelen itsenäisesti koodaamaan.

Opin lukemaan kunnolla vasta 3 luokalla, vaikka muuten olen päästäni aina ollut terävä ja hoksottimet pelaa. Meillä oli eläkeikää hipova ope vanhoine opetusmetodeineen, mikä vaikutti omaan lukemisen oppimiseen.

No, anyways kotona leikimme muiden sisarusteni kans koulua ja tästä se oli se seuraus, et nuorimmat sisaret oppi lukemaan ja laskemaan ennen kouluun menoa. Itse olin neljästä lapsesta vanhin. Tämä siis 90-luvun loppupuolella. Eli oma kiinnostus ja motivaatiokin vaikuttaa.sitäpaitsi, leikkimällä opiskelu on hauskaakin.

Mua kiinnostais oikeesti tavata ihminen, jossa yhdistyis sekä kova älykkyys (mensa) ja ns. pehmeä älykkyys, eli EQ tunneäly.

Meillä on työpaikalla (ohjelmistoala) paljon näitä mensan puolen älyä edustavia. työilmapiirininä ihan horroria, kun tosi moni ei omaa mitään tunneälyä ja sosiaaliset taidotkin heikot monilla. Oon tässä vaan miettinyt, et onko ketään jossa yhdistyis nuo molemmat. Hän olis must oikeesti älykäs.