Merdaid

Meillä on uusperhe joka asuu täysin erillään. Välimatkaa on 300 km. Näemme vain viikonloppuisin, aina ei jaksa lähteä toiselle paikkakunnalle. Miehellä on edellisestä suhteesta 5 - v lapsi. Käytännössä lapsen vuoksi mies ei voi muuttaa luokseni. Minulla taasen on vakituinen työpaikka ja sairaat vahemmat huolehdittavana kotipaikkakunnallani.

Käytännössä kuitenkin minun on helpompi mennä viikonlopuiksi mieheni luokse. Lapsi on hänellä vain joka toinen viikonloppu ja 5-v kanssa 3- 4 tuntia autossa ei ole ihan mitä mukavin tapa viettää perjantai ja sunnuntai iltaa. Mieheni on usein viikonloput töissä, minä en. Joskus harmittaa ajaa se 300 km viikonlopuksi hoitamaan hänen lastaan kun isä itse on töissä 12 tuntisen työpäivän. Tuntuu epäreilulta lasta kohtaan, joka on innoissaan tulossa iskälle ja saakin vain aikaa äitipuolen kanssa. Ja toki välillä tuntuu epäreilulta myös minua kohtaan. Maksan bensat, yleensä hoidan kaupassa käynnit ja lapsen täysin koko viikonlopun. Iskä tulee illalla kotiin ja käytännössä menee parin tunnin päästä nukkumaan. Kahden keskeistä aikaa ei ole. Lapsi haluaa kuitenkin olla etävanhemman kanssa mahdollisimma paljon, joka on ymmärrettävää ja minun aikuisena pitää se ymmärtää. Lapsi myöskin itkeskelee yöllä paljon, hoidan siis myös yö heräämiset jotta isä jaksaa käydä töissä. Molemmat ovat minulle rakkaita, en tekisi toista päätöstä. Joskus sitä vaan on maanantaisin vaan ihan loppu, itku tulee usein kun pääsen sunnuntaina omaan kotiin ja saan olla hetken yksin.

Antimoni: älä uhraudu lapsi -asiassa. Jos toivot yhteistä lasta ota asia puheeksi ennenkuin on liian myöhäistä. Itse roikuin edellisessä suhteessa uusperhe kuviossa jossa jouduin olosuhteiden pakosta luopumaan lapsihaaveesta (välttelin pahoittamasta ex-vaimon ja lasten mieltä). Asia ei ole muutettavissa jälkikäteen! Ymmärrän kantasi toisen kotiin, lasten lapsuudenkotiin, muuttamisesta. Itsekään en siihen pystyisi. Mutta loppujen lopuksi talo on vain talo, omaisuus on vain tavaraa tai rahaa. Perhe ei ole ostettavissa, tai edes ihmisen päätettävissä. Älä uhriudu!

Vuosi sitten keskenmeno, sen jälkeen piiiitkältä tuntuvaa odottelua  ja välissä karmaisevalta tuntuvat 40 - v synttärit. Nyt pari päivää sitten testasin plussaa ja suuressa toiveessa että tämä kaveri olisi mukanani 9 kuukautta :)

Edellisen kerran ensimmäisillä viikoilla koettu onnellisuus ei tule nyt. Ei uskalla ajatella muuta kuin että keskenmenon tunteita ei ainakaan juuri tällä sekunnilla ole. Itsensä  kuuntelu ja tunnustelu on mukana joka hetkessä. Yritän hengittää syvään, syödä edes jotain mitä pelolta pystyy, ja nukkua vaikka, herään koko ajan kuuntelemaan ja tunnustelemaan tuntuuko miltään....

Paljon uskallusta, rohkeutta ja toivoa kaikille muille jännääjille ja plussan odottajille.

Kuukautisten alku ja pettymys, itsensä kerääminen jotta ei olisi vastenmielinen kumppani uuteen yritykseen parin viikon päästä. Ei taas jaksaisi. Miten teillä muilla nämä pettymysten päivät?

Oletteko hakeutuneet lapsettomuushoitoihin ja onko tietoa miten suhtauvat kunnallisella puollekla tämmöseen 40-kymppiseen? Sanovatko heti kättelyssä ettei ole mahdollista?

Kuukautisten alku ja pettymys, itsensä kerääminen jotta ei olisi vastenmielinen kumppani uuteen yritykseen parin viikon päästä. Ei taas jaksaisi. Miten teillä muilla nämä pettymysten päivät?

Oletteko hakeutuneet lapsettomuushoitoihin ja onko tietoa miten suhtauvat kunnallisella puollekla tämmöseen 40-kymppiseen? Sanovatko heti kättelyssä ettei ole mahdollista?

Oletteko jo päässeet vaipoista eroon? Meillä poika oppi kuivaksi vasta 4.5 vuotiaana. Ei suostunut kakalle vessaan, meni aina hiljaa jonnekin piiloon ja tuli sitten kertomaan kakka tuli. Samoin pissam kanssa. Ihan jäätävö huuto vaippojen perään. Piti kertakaikiaan heittää roskiin. Tosin siis haasteena oli se, et isän mielestä normaalia ja että laitetaan vaan vaippa jos kerran haluaa. Lapsi ei ole minun, vaan olen perheessä äitipuolena. En kehdannut ottaa asiaa kovin jyrkästi esiin, onneksi isän miespuolinen kaveri sanoi asiasta suoraan. Ja isä sitten tarttui asiaan.

Päästiin siis asiass niin eteenpäin että sovittiin pojan kanssa että vaippa laitetaan vain yöksi, hirvee huutohan siitä ensin tuli kun olis iltapesun jälkeen halunnut sen heti. Viikon verran ilta- ja aamu tappeluista huolimatta siihen että vaippa vasta just kun mennään nukkumaan ja pois heti aamulla. Tästä ihan parisss viikossa meni siihen että unohti lähtee huutaan vaippaa illalla.

Kiinnostaisi kuulla miten teillä nyt menee tämän asian kanssa?