Marsu1987

Täällä keskenmenon jälkeen yhdet "normimenkat" lusittu ja lähipäiville venailen ovulaatiota. Tosi paljon tunteita pyörii taas tän kaiken ympärillä: yhtä aikaa intoa ja jännitystä kuin turhautumista ja pelkoakin.

En oo saanut julkiselta vielä aikaa gynelle vaikka lähetteen sainkin, eli esim keltarauhasen arvoja ei oo mitattu. Tuntuu tosi pelottavalta ajatella, että jos keltarauhasen toiminta oli syynä keskenmenoon niin sama homma voi toistua uudelleenkin. Miten mahtais mieli selvitä toisesta keskenmenosta, jos syynä olisi täysin omaan kroppaan liittyvä ongelma, minkä kaiken lisäksi pystyy hoitamaankin...

Olisin ehdottomasti varannut yksityiseltä ajan tähän tutkimukseen, jos oisin tajunnut että julkisella ei pääse eteenpäin nopeesti. Lääkärillä käydessä kysyin, miltä gynen kalenteri näyttää ja kuinkahan nopeasti sinne pääsee, niin lääkäri antoi ymmärtää, että kovin pitkälle aika tuskin menee, kalenterissa oli väljää 😒

Onnea Ia, peukut pystyssä että kaikki menee hyvin! 😊

Unelma, tiedän tutun tutuissa yhden, jolla kohtukuolema viikko lasketun ajan jälkeen. 😭 Eli kyllä näitä valitettavasti tapahtuu eikä se rv12 mikään varma raja ole, mutta sen jälkeen keskenmenon riski pienenee merkittävästi.

Portland, mäkin olen ymmärtänyt, että kun 35v on täynnä niin puolen vuoden yrityksen jälkeen pitäisi päästä julkiselle tutkimuksiin 🤔

Me on lähipiirille kerrottu aika avoimesti tilanteesta jo jokusen aikaa. Ehkäisyn poisjättämisen aikaan ei tainnut tietää kun muutama, mutta nyt kun aikaa on kulunut, keskenmeno tuli ja päästään tutkimuksiin, on asiasta puhuttu monille suht avoimesti. Myös mies on puhunut omille kavereilleen.

Yllätyksiäkin on tullut: joku kertoi heidän olevan samassa tilanteessa, joillain useampi keskenmeno ennen lasta, yhdet olleet lapsettomuushoidoissa jo useamman vuoden. Jotenkin tuntuu lohdulliselta, kun ei tarvi piilotella. Ja tosiaan kun itse on avoin, saattaa vastapuolikin uskaltautua kertomaan jotakin.

Meille tämä tapa on toiminut, katsotaan miten käy, jos tärppiin menee taas aikaa. Nyt olo on taas toiveikas.

Ai niin, tärpistä ei niin avoimesti huudeltu, vain muutama tiesi ennen varhaisultraa, sen jälkeen soiteltiin molempien vanhemmille, veljille jne. Kunnes parin päivän päästä perään, että menikin kesken... silti oon jopa anopille nyt tiedottanut lääkärikäyntien "tuloksetkin". Kuten sanoin, tuntuu lohdulliselta ettei olla tämän asian kanssa yksin. ❤