Marjana

Tänne minäkin liittyisin...

Moni minut varmaan (valitettavasti) näistä ympyröistä jo tunteekin. Eli pitkän matkan taivaltanut kuumeilija olen. Yritystä on melkein 3 vuotta kasassa ja voisin väittää joka ikinen kierto ollaan yritetty ja ajoitettu oikein.



Olen 27v ja mieheni 29v ja esikoinen siis haaveissa. Olemme yhden IVF-hoidon (koeputkihedelmöitys) käyneet läpi viime syksynä ja nyt odotamme seuraavaa hoitoa, jonka olisi tarkoitus olla toukokuussa.

Riippuen tämän kierron pituudesta, ilmoitan joko seuraavat alkavat kuukautiset tai sitten sitä seuravaat polille ja siitä lähdetään lääkityksiä aloittamaan. Mutta nyt siis meillä on tässä vielä 1-2 kiertoa mahdollista yrittää luomuna.



Mitään estettä raskaudelle ei ole, mutta miehen siittiöpitoisuus heittelee jonkin verran. Täysillä siis yritetään kaikesta huolimatta tämä kuukausikin! Nyt menossa kp 9 ja ovulaatiota odotellaan ensi viikolle johonkin kohtaan. Testejä en ostanut vaan mennään ihan fiiliksen ja tuntemusten mukaan ja pyritään joka toinen päivä peittoja heiluttamaan.



Mietin tuossa noita lapsettomuuteen liittyviä asioita ja aloin pohtia tuon D-vitamiinin merkitystä. Jossain vaiheessahan tutkittiin, että lähes jokaisella lapsettomuushoitoihin tulevalla parilla on molemmilla vaje D-vitamiinista. Itse olen alkanut sitä jo tässä aiemmin syömään lisää, mutta täytynee käskeä mieskin syömään sitä lisää. Hän juo niin paljon maitoa, että olen ajatellut, ettei hän tarvitse juurikaan lisää D-vitamiinia. Kuitenkin tutkimuksessa mainittu asia siitä, että D-vitamiini voisi lisätä siittiöiden määrää/niiden liikkuvuutta, sai nyt innostumaan asiasta.

Tämäkin aihe on vähän sellainen, että D-vitamiinin väitetään vaikuttavan vähän siihen ja vähän tuohon ja vähän tähän, mutta ei tässä ainakaan mitään menetä. Ja faktahan kuitenkin on, että Suomessa ei saa D-vitamiinia tarpeeksi ravinnosta tai auringosta.



Marjana kp 9/30-33 yk 34

kaunisikävä:

Minulla oli ensimmäisessä IVF:ssä esilääkkeenä Synarela, pistoksina Gonal-F ja irroituspiikkinä sitten Pregnyl. Ja tietysti tuo Lugesteron sitten tukihoitona loppukierroksi. Minulla ei juurikaan tullut sivuvaikutuksia lääkkeistä. Itseasiassa Lugesteron on ollut ainoa, josta on haittoja tullut. Limakalvot kuivuu hirveästi ja ehkä mielialaankin vaikuttaa. Tosin se kierron ajankohtakin voi siihen vaikuttaa lisäksi.

Minulla lääkitysannos kyllä pidettiin pienenä hyperstimulaation riskin takia. Munarakkuloita tuli kohtuullisen paljon ja lääkäri pelkäsi koko ajan hyperiä ja puolitti jopa Pregnylin annoksen vielä päivää ennen sen pistämistä. Kaikki meni kuitenkin voinnin puolesta hyvin. Siirtokin päästiin tekemään ja sen jälkeen yhtenä yönä heräsin kovaan vatsakipuun, mutta ei tarvinnut onneksi lähteä polille.



Punktio meni hienosti, vaikka jännitin aivan järkyttävästi. Pumppasivat minuun kuitenkin kipulääkettä lisää jokaisesta naaman irvistyksestä. ;) Ja aluksi annettava rauhoittava auttoi todella paljon. Jälkeenpäin arvioin kivun asteikolla 1-10 vain 3:ksi, kun hoitaja ja lääkäri epäilivät, että annan jotain 7-8 tienoille numeron. Ilmeisesti olin valmistautunut henkisesti niin pahaan kipuun, että selvisin siitä suorastaan huojentuneena. Mutta tosiaan punktio ei ole mitään, mistä ei selviäisi.



Mietit tuota rakkuloiden tyhjyyttä... Kyllä se on mahdollista, että vaikka kaikki olisivat tyhjiä. Ensimmäinen IVF-hoito on juuri sellaista kokeilua, että mikä kenenkin kropassa toimii. Joillekin joutuu muuttamaan lääkityksen kokonaan, koska munasolut eivät kasvakaan tai jäävät raaoiksi. Mutta älä mieti sitä tässä vaiheessa. Yksikin kunnollinen munasolu voi riittää!



Tulehan kertomaan miten punktio meni ja muutenkin kaikkia kuulumisia. :) Yritän käydä niitä täällä välillä lukemassa.



Muille tasaisesti tsemppiä ja plussapuhureita! :)



Marjana

Misu: Selvästi oireileva ovis on kyllä lottovoitto! Hienoa, että saitte vielä hyödynnettyä sen noin hyvin. Ja kiitos tsemppauksesta. Emme häiden suhteen ole vielä mitään päätöstä tehneet, mutta kirkon puhelinnumeron kyllä jo kertaalleen otin paperille ylös... Katsotaan nyt. Ja on meillä tosiaan häitä varten jo säästössä jonkin verran, joten nuo IVF-hoidot ei vaikuta onneksi sinänsä niihin suunnitelmiin. Toki ovat hidastaneet sitä säästämistä, mutta kuitenkin.



Ele, kiitos kun valat uskoa siihen, että se raskaus vielä alkaa. :) Kuten minä uskon siihen, että se kolmas lapsi suodaan teille jossain vaiheessa. Kun se aika on oikea... Ja tähdet suotuisassa asennossa.



Jamsuliini, kirjoituksesi ei loukannut millään lailla. Kiitos kommenteistasi ja olet varmasti oikeassa, että on hyvä käydä tämän asian kanssa pohjallakin, että pystyy käsittelemään kaikkia tunteita, joita on sulkenut pitkälti pois mielestään.



maissintähkä: Jospa äitisi uni oli enneuni. ;)



82: Minä myös aina salaa toivon miehen syntymäpäivänä tai meidän vuosipäivänä tms, että testi näyttäisi plussaa. Se olisi niin ihana kertoa sille lapselle joskus sitten.



ON: Kiitos vielä tässä yhteisesti kaikille, että olette jaksaneet tsempata minua ja ennen kaikkea lukea vuodatukseni. Parina päivänä olotila oli todella hankala. Varsinkin iltaisin. Nyt on jo hieman parempi olo ja päivissä on ollut aitoa iloa niistä ihanista asioista, ihmisistä ja eläimistä, joita minulla on läsnä tällä hetkellä elämässäni. Miehelle en osannut tai halunnut puhua näistä tunteistani ollenkaan, mutta kuin taikaiskusta hän otti puheeksi asian ja osasi tänään valita sanansa niin oikein tulevia IVF-hoitoja ajatellen. Hän toi asian esiin taas sellaisella keveällä ja humoristisella tavalla, jollaista olemme ylläpitäneet koko tämän hoitoruljanssin ajan. Kiitin mielessäni, että minulla on juuri tuollainen mies. :) Asia ei ollut iso, mutta sillä hetkellä se helpotti tätä oloa ihan äärimmäisen paljon.



Häistä emme ole nyt puhuneet, koska olemme nähneetkin aika vähän tässä parina päivänä. Se asia kyllä jäi minulle kummittelemaan siten, että se häiden järjestely voisi tosiaan olla se tarvittava tekijä kääntämään ajatukset uusille urille. Tämä vauvakuume on oikeasti niin valtava asia, ettei sitä saa päästä pois millään uudella harrastuksella tai vastaavalla "pikkuasialla".

Mutta katsotaan. :)



Menkat ovat alkamassa ihan näillä hetkillä, joten tuosta listalta minut voi tiputtaa jo pois. Tänään tuli jo vuotoa, mutta varmaan huomenna on sitten kunnon vuoto ja kp 1. Siirryn sitten marraskuisiin, kun joku sellaisen ryhmän perustaa. Täytyy nimittäin sanoa, ettei omat voimavarat riitä ryhmää perustamaan ja kiertopäivälistaa päivittämään, vaikka se yleensä mukavaa puuhaa onkin ollut. Joten odottelen, että joku muu ottaa sen homman hoitaakseen. :)



Marjana



*muoks*

Ja haluan vielä sanoa, että toivon kaikille sitä plussaa koko sydämestäni riippumatta siitä kauanko yritystä on takana. Ja kun se plussa tulee, muistakaa nauttia siitä ja sen jälkeen niistä lapsista. Mitään onnellista asiaa ei koskaan saa pitää itsestäänselvyytenä!

RM: Minun on paljon helpompi uskoa muiden raskautumiseen, koska se on tosiasiassa paljon todennäköisempää kuin oma raskautuminen luomusti. Enkä tällä tarkoita, etteikö sekin olisi mahdollista. Toivottavasti hammassärkysi loppuisi pian kokonaan. Kyllähän nuo lääkkeet yleensä muutamassa päivässä alkaa tulehdusta rauhoittamaan.



82: Hienoa, että olet saanut lääkärille ajan. Saa sitten perustutkimukset tehtyä ja pääsee jonoon lapsettomuuspolille, jos sinne asti tarvitsee lähteä. Se rattaat on niin hitaita pyörimään, että parempi olla ajallaan liikkeellä.



Jamsuliini: Kiitos sanoistasi. :) Sitä uskoa tässä on nyt koeteltu aika kovasti ja mukava kuulla, että joku muu sanoo sen raskauden oikeasti olevan mahdollinen. Eihän meillä mitään estettä sille ole.

Minulla myös menossa tuo "pidä itsestäsi huolta" -teema. Jos itsellä on hyvä olo, sujuu muutkin asiat paremmalla mielellä.



Misu: Kiitos myös sinulle. :) Minulla ainakin limat lisääntyy selvästi 1-2 päivää ennen ovulaatiota ja sitä riittää myös ovulaation aikana.



Syli, olet kyllä vahva nainen! Minusta ei olisi lähtemään mukaan sinne polille. Nostan sinulle hattua, että pystyt sulkemaan itsesi tuon tilanteen ulkopuolelle ja tukemaan tuttavaasi.



Tervetuloa myös kaikille uusille!



ON: Roxymaman kommentti siitä, että taidan olla aika palasina, kuvasti oloani aika hyvin. En edes muista milloin minulla olisi ollut näin rikkonainen olo tämän vauvakuumeen tiimoilta. Eilen illalla se olotila vaan jysähti päälle. Itkin varmaan kaksi tuntia yksin kotona. Ja näköjään ne kyyneleet alkaa valua nytkin, kun rupesin tästä kirjoittamaan. Olen onnistunut todella hyvin pitämään poissa mielestä sen pelon siitä, että lasta ei koskaan tulisikaan, mutta jostain syystä se nyt jäytää mielessä jatkuvasti. Haluaisin niin hetkeksi irti tästä kaikesta vauvahaaveen aiheuttamasta tuskasta ja pelosta.



Olisi mahtavaa päästä vaikka matkalla viikoksi, mutta eihän meillä ole edes varaa lähteä minnekään, kun syksyllä oli ensimmäinen IVF-hoito ja toukokuussa seuraava, niin niihin menee niin älyttömästi rahaa. Olikin miehen kanssa puhetta, että josko se häämatka olisi seuraava... Ei taideta kyllä kirkkoa enää tulevalle kesälle saada, mutta ehkä seuraavalle. Mehän ollaan häitäkin lykätty sen takia, että minä en haluaisi mennä naimisiin vauvamahan kanssa, enkä juuri synnyttäneenäkään. Tällä hetkellä se asia alkaa tuntua jo sivuseikalta. Ehkä se häiden järjestely olisi vain sopivaa puuhaa siirtää nämä ajatukset johonkin toiseen tärkeään asiaan.



Tällä hetkellä yritän vain keskittyä itseeni ja omaan hyvinvointiin. Päivät menee töissä ja ulkoilen kyllä paljon luonnostaan, mutta lisäksi olen nyt sopinut viikonloppureissuja ystävien luokse toisille paikkakunnille jne, että tulee tehtyä asioita, enkä jämähdä kotiin pelkästään silloin, jos miehelläkin on menoja tai töitä. Yritän tätä kautta saada potkittua itseäni perseelle ja saada päälle positiivisen vauvakuumeen uudestaan. Näitä hetkiä varten varmasti lapsettomuuspolikin tarjosi niitä keskusteluapuja, mutta ihan vielä en sinne suunnalle halua kääntyä. Jos en omin voimin saa itseäni nousemaan tästä olotilasta, niin sitten varaan sinne ajan.



Plussatkaa nyt joku, että saadaan plussajuna liikkeelle! :)



Marjana kp 30/32-33

sajeeve: No ainakin siellä kropassa jotain tapahtuu, jos testit antaa haamua kuitenkin. Uskotaan siis, että kohdalle sattuu vielä kunnon takiainen, joka tarraa tiukasti kiinni. :)



Mäntänen: Meillä viimeisen alkionkin jälkeen vain sovittiin, että laitetaan hoitojonoon ja käskettiin soitella, kun maaliskuussa alkaa menkat... Hoitajat kyllä ovat ystävällisiä ja ihania, että ei siinä mitään. Ihan olen tyytyväinen kyllä ollut, mutta lääkäreillä saisi olla enemmän aikaa. Toisaalta ajattelen myös asian niin, että mitä tehokkaampia ne ovat, sitä useampia ne voivat hoitaa ja sitä lyhyempiä nuo hoitojonot olisivat. Think positive siis :D



Katka, aivan mahtavaa! Pidän niin suuresti täällä käsiä ristissä, että tuo plussa kestää ja raskaus on tosiaan kunnolla alkanut. Ihanaa! :)



ON: Ei ole täällä menkat alkaneet... Tuhruvuotoa on tullut nyt keskiviikosta asti jostain syystä, mutta menkkojen pitäisi alkaa vasta tulevana keskiviikkona tai torstaina. Testailinkin tänään puhtaan negan... Piti vaan testata.



Miten paljon tätä lapsettomuuden tuskaa täytyy kestää reippaana ja rohkeana? Meillä tulee maaliskuussa 3 vuotta yritystä täyteen ja huomaan nyt itsessäni, että turhautuminen ja pelot on lisääntyneet viime aikoina. Olen monet kerrat yrittänyt sanoa itselleni, että tämä(kin) asia on sellainen, ettei se murehtimalla parane, kun asiaan ei voi itse enempää vaikuttaa. Se vauvankaipuu on vain jotain sellaista, jota ei voi työntää kokonaan taka-alalle. Se on mielessä aivan jatkuvasti. Se tulee mieleen aivan kaikesta. Tekisin mitä vaan, jos saisin tämän vaiheen loppumaan ja pääsisimme nauttimaan raskausajasta ja sen jälkeen meidän omasta lapsesta.

Ja olisin iloinen, jos tältä asialta saisi hetken rauhan jollain tavalla. Ettei jokainen raskaana oleva nainen, isä tai äiti lapsensa kanssa kaupassa, lastenvaatehyllyt jne muistuttaisi siitä, mitä meiltä puuttuu edelleen.



Minulla on nyt tosi paha olla, eikä edes mies ole kotona, että voisi käpertyä kainaloon.



Marjana kp 29/32-33 yk 33