MariaNoora
Seuratut keskustelut
Kommentit
Mulla on ollut aivan sama tunne, monesti ja vielä paniikkikohtauksia ja ei pelkästään "meinaamisia" veitsen tms kanssa vaan olen tuossa hirveästi oloissa myös satuttanut itseäni pahasti.
Onko sulla joku trauma, joku muu triggeri joka ton käynnistää? Jos haluat niin voisin antaa s-postiosoitteen ja voitais jutella.
Tarviit nopeasti apua. Oikeasti.
Minua itseäni sekä pelottaa että tunnen ihan kivaa odotusta ja jännitystä siitä jos ja/tai kun lapsia tulee. Kun äitini oli ikäiseni, hänellä oli jo minut ja veljeni.
Nämä tällaiset viestit ymmärrän hyvin, mutta enemmän tuossa AP:n tekstissä kuulen vain nyt just tämänhetkisen väsymyksen. Tuskin niistä lapsistasi kuitenkaan ikinä luopuisit vaikka sellaista mahdollisuutta suorastaan tyrkytettäisiin.
Muista, että kun vaan päätät niin mahdollisuus on moneen. Enkä nyt tarkoita jotain kuntosalia vaan repäise ja kerää vähän rahaa ja häivy itsekkäästi reissuun, lomailemaan jonnekin kauas. Ota vaikka lainaa. Sitten jaksat taas kun saat etäisyyttä edes hetken. Ei elämän kuulu olla pelkkää suorittamista, ei sinun kärsimystäsi kukaan tule kunnioittamaan ja siitä kiittämään. Että nyt vaan itsekkäästi pientä hedonisti-sinän herättelyä ja lomalle nainen!
Outo meikki vaan. Kulmakarvat meikattu veks ja tosi mauton toi silmien "rajaus".
:D Voi että kun taitaa väsyttää, itse kutakin. Ap, olen itse kova tekemään typoja, mutta en mäkään oikein nyt tajunnut ja varmaan olen mäkin sitten kauhea virheitä tuijotteleva viisastelija.
Varmasti joudut. Jos kerrot totuuden ja se kannattaa tehdä. Osastolla olo ei ole mikään iloinen lomareissu, mutta ainakin voit jättää hetkeksi ulkopuolelle ihan kaiken. Ajattelin itse tulevani vain hullummaksi siellä "hullujen" (anteeksi sanankäyttö) keskellä, mutta ainakin se on hetki irti muusta. Saat ruokaa ja rauhaa. Ja valitettavasti joudut myös tuolloin kohtaamaan ne kipeät ajatukset joita varmaan pakenet. Mutta kun tajuat, että niihin ei kuole ja apua voi saada niin toivon sinulle käyvän saman kuin minulle: osaston jälkeen olin onnellinen kliseisesti pienistä asioista. Että sain päättää omista arkisista asioistani ja ymmärsin, että voisi olla heikompikin tilanne.
Älä torjunta suoralta kädeltä osastohoitoa. Se voi olla käännekohta sinulle.