MariaNoora
Seuratut keskustelut
Kommentit
Kuulostat täydelliseltä partnerilta ystävälleni. Hän on nainen, 26-vuotias. Kaunis oli silmissäni ennen kuin ihastui minuun.
Ei sulla hätää ole noilla markkinoilla. :)
Entinen avomies löi kaappiin reikiä pääni ohi nyrkillä, väistelin, itse olin siis selkä kaappia vasten. Sitten käveli keittiöön ja yhtäkkiä tuli minua päin saksilla. Menin vessaan, luokittain, rukoilin ja itkin. Että kunpa se vaan ei pääsisi tänne. Teki kaksi isoa reikää oveen, mutta naapuri tuli paikalle ennen kuin pääsi sisään.
Aina kun kuulee tapoista tai niiden yrityksistä, tuntuu niin epätodelliselta. Että ei minun kohdalle onneksi käy. Nyt oli lähellä ja vaikea edes ajatella koko tapahtumaa.
Osastolla olo on oman kokemukseni mukaan älyttömän tylsää. Ja ymmärrän kyllä miksi, siellä on niukat resurssit ja todella laidasta laitaan potilaita. Hullultahan se tuntui kun joku psykoottisessa maniassaan piti omaa showtaan yllä puhuen viidellä kielellä ja kaikkien muiden potilaiden kanssa kuin oltaisiin yhtä suurta perhettä konsanaan, toiset eivät reagoi mihinkään ja tuijottavat seinää. Yksi saa dramaattisen ylihypekohtauksen ja hakkaa hoitajien koppia kun vaatii tupakkaa tai jotain. Mutta kun on rauhallista niin on rauhallista. Pidetään vaan huoli, että akuutein vaihe saadaan selätettyä, tarkkaillaan fyysistä kuntoa mm. labroilla, tullaan välillä juttelemaan. Olemista se vaan on. Mutta kun aina Suomessa vaan valitetaan kaikesta niin kiitän Luojaa tästä oman kaupunkini suljetusta. Se ärsytys tylsyydestä alkaa lopulta tuntua luksukselta kun huomaa, että hitsi vie, näähän on pitäneet musta huolta ja ehkä tässä vielä toivoa on. En olekaan täysin arvoton paska.
Vierailija kirjoitti:
Millaiseen paikkaan pääsee Tampereella ? Voinko joutua pakkohoitoon?
Pakkohoitoon et varmaankaan joudu. Kun olin todella itsetuhoinen (ilman hoitoa kuollut) minua vain pyydettiin ja pyydettiin jäämään. Kun kiukustuin ja menin ihan sekaisin niin vasta sitten ulkomaalaistaustainen lääkäri sanoi, että se on M1-lähete jos en suostu heidän ehtoihinsa. Mutta minä olinkin aika rankasti suisidaalinen. Otin salaa yliannostuksen insuliinia sairaalassa jne.
Älä pelkää hoitoa vaan ajattele se vain pieneksi ajanjaksoksi elämässäsi. Sitten kun pääset avohoidon piiriin, saat pitää itsemääräämisoikeutesi ja samalla apua.
Niin no tämä oli siis tosi kärjistetty esimerkkiversio. Mutta mitä itse olen huomannut niin omassa (huom. siis vain omakohtainen kokemus) lähipiirissä ja vähän kaukaisempienkin tuttavien kautta tilanne on se, että mitä enemmän hehkutetaan ja mitä upeammalta halutaan elämän näyttävän, sitä harmittavampaa on todellisuus.
Enkä edes ymmärrä mitä hävettävää siinä olisi puhua näistä tosiasioista, elämäähän tämä vaan on ja jotenkin paljon helpommalta tuntuu olla ihmisten kanssa jotka eivät turhia kiillottele elämänmenoaan. Tajuaa paremmin, että kaikilla on ristinsä kannettavanaan ja turhaa kadehdintaa ympäriinsä ajatella, että noilla ja näillä on kaikki niin paljon paremmin. Enkä tarkoita mitään vahingoniloa vaan sitä, että osaa suhteuttaa paremmin oman elämänsä ongelmia.
Ap