Mapi

Mä kans täällä ihmettelen oman kroppani temppuiluja. Kaks kiertoa ollaan yritetty ja ekalla kerralla olin jo melko varma, että oisin raskaana, kun kaikennäkösiä oireita oli: tissit turpos isommiks ku ikinä, kahvi ja alkoholi alko etomaan, vähän väliä tuntu nippailuja alavatsassa yms. Menkat sieltä sit kuitenkin tuli 3 negatiivisen testin jälkeen. Nyt oon sit aatellu, että yritän olla huomioimatta oireet ja ootan mitä testi sanoo. Tänään aamulla (kp 33) sitten tuli vähän rusehtavaa vuotoa, oletin siis että menkat alko. Mutta aamun jälkeen ei ole ollut siitä enää tietoakaan, saa nähdä kuinka käy. Varmaan ylihuomenna teen testin, jos menkkoja ei huomennakaan kuulu.

Taustoja: oon 26v ja vauvakuumeillut niin kauan kuin muistan. Miehen kanssa ollaan seurusteltu kohta 3v. Viimeisen vuoden aikana mieskin on alkanut sopeutua ajatukseen lapsista ja juhannuksen jälkeen kertoi olevansa valmis.

Heippa kaikille! Täällä kuumeilija 26v. Avomies 27v näytti vihdoinkin vihreää valoa, eli lapsi saa siis tulla, kun on tullakseen. :) Vuoden verran oon odottanu kärsimättömänä niin tuntuu kyllä ihan mielettömän ihanalta, että nyt oikeasti yritetään lasta.

Haluaisin kans liittyä siihen suljettuun ryhmään, jos mahdollista. :)

Olen 25v ja avomies 26v, yhdessä oltu kohta 2v. Olen ollut pitkään vauvakuumeessa, mutta mies vähän jarruttelee. Ollaan sovittu, että vuoden vaihteen jälkeen ruvetaan suunnittelemaan. Ensi vuoden aikana toivottavasti saadaan vauva ainakin aluilleen. En malta odottaa. Onko muilla ollut pahoja vauvakuumeiluja ennen yrittämisen aloittamista? Joka päivä se (oma lapsi) on ainakin itellä mielessä ja se on aina ollut suurin haave. Itelle yrittää puhua järkeä, että ei tässä vielä kiire ole ja olisi hyvä ehtiä vähän säästämään ym ym mutta silti tuntuu raskaalta vaan odottaa.