maalaisomena
Seuratut keskustelut
Kommentit
Tervehdys Syyskuulaiset :)
Ajattelin minäkin taas jotain turista tänne (todellisuudessa tää pakoilee tekemättömiä hommiaan ;D )... Jotenkin ihanaa lukea kaikkien "loppukuulumisia" <3 Kaikilla on ne omat rituaalit, jännitykset, pelot, odotukset ym. millä uuden ihmisen tuloon valmistautuu, ja tietysti aivan erityisesti ensimmäistä odottavat, joille kaikki on uutta... Ei sitä kumma kyllä ole unohtanut melkein 15 vuotta vanhoja asioitakaan, on se lapsen tuloon valmistautuminen ja syntymä aina yhtä ihmeellistä!
Onkohan sitä jotenkin ihan vajaalla tämän asian suhteen näin kuudennella kierroksella, kun oikeasti ihan kaikki on lapsen suhteen tekemättä? Olen viimeisen kuukauden aikana kerännyt yli sata kiloa marjoja (lähinnä vadelmia, kun on tuo vattupelto oikein), keittänyt jo melkein sata litraa mehua, myynyt kirpparilla kaikki tyttöjen vaatteet, ja kodin tavaroitakin pois, on vaihdettu huoneita ja taiottu yksi lisää (se osin kesken) jne. Vauvalle on joo, jotain vaatteita tuolla lipaston laatikossa, mutta mitään ei ole pesty (silittänyt en ole ykkösen jälkeen mitään!), sängyn pehmustekankaat (vanhat verhot ;D ) seisoo pussissa matkalla ompelijalle, sairaalakassia en ole edes ajatellut ja imetysliivit on noin vm.2004.... Ja niille ystäväni antoi roskistuomion (höh, jos nyt vähän nuppuset ja harmaantuneet ovat...). Kipeitä supistuksia tulee päivittäin, öisin, iltaisin, istuessa... ja jätkä roikkuu välillä niin alhaalla, ettei pissa meinaa tulla pihalle. Jalat on iltaisin ihan "norsut", kun täällä ei muuten kauheesti päivällä istuksita (paitsi nyt, kun on samalla lounastauko, maksalaatikkoa sekin, että kaikki on oikein taiteen sääntöjen mukaan). Kaiken tietysti kruunaa se, että mies on matkatöissä ja synnärille on matkaa melkein sata km... Onkohan sitä jotenkin tuudittautunu vaan ajatukseen, että eipä tässä mitään hätää, ja jos tuleekin, niin sen mukaan eletään? Neuvolassa täti totesi vaan, että paino laskee, verenpaine on aivan priima ja tosiaan kaveri niin alhaalla, ettei meinaa päätä enää saada tuntuviin. Saiskohan jostain anottua kuukauden jatkoajan, kun olis tosiaan vielä paljon tekemistä? :)
Kunto noin muuten on kyllä ok. Selkeästi huomaa, että painoa ei ole tullut, mullahan sitä oli lähtiessä jo sairaalloisen ylipainon verran ;) Supistelut on kyllä aika keljuja, kun niitä tulee millon missäkin, mutta ei ole näkynyt mitään vuotoja tai muuta, niin enpä ole välittänyt. Ens viikolla on Kysiin meno, ja jos vanhat merkit paikkansa pitää, ollaan jo jonkin verran auki ja kokolailla ilman kauloja :) Sisätutkimuksen tekoa ehkä välttelen, koska kolme synnytystä lähtenyt sillä käyntiin, ja en todella halua tätä "sotkemaan" meidän Neiti Nelosen synttäreitä, jotka on 24.päivä. Sen verran aion kuitenkin istua tattina penkissä, että saan sen päivän, koska se tutkimus sitten tehdään kunnolla, että saatais kaveri hiillostettua pihalle. Tällaisen lauman ja matkan kanssa on pakko koittaa pelata varman päälle, kun se edellinen synnytys tosiaan kokonaisuudessaan kesti sen tunnin. Toivottavasti nyt roikuskelee tuolla siis siihen asti.
Vaikka vauvan tulo on ihana asia, niin kylläpä syksyn merkit ilmassa tuntuu nyt jotenkin tosi masentavilta. Täällä on loikottanut vettä koko päivän, ja tytöt protestoi rankasti aamulla, kun piti pidempää lahjetta laittaa. On se vaan kuitenkin niin helppoa kesällä kun voivat kirmata pikkumekoissaan vaan tuolla ulkona. Ja kun tulee vielä se yks puettava lisää... Mahtaa ne lähdöt täältä olla ihan tosi-TV -tasoa :)
Mutta lähdettävähän se taas on. Lautanen tyhjä, joten hommiin suti! Jos lähtis hiomaan tota pojan huoneen seinää, että saatais tapetti sinne ja sänky vihdoin kasaan. Jätkä majailee tällä hetkellä patjalla pikkuveljen lattialla, ja se tuntuis ketuttavan, kun ei "feispuukkiin" pääse rauhassa :). Koitetaan vielä kasvatella mahoja, ja tulkaahan kertomaan vauvauutisia sitten heti, niitä on niin kiva lukea, niin ja synnytyskertomuksia tietty kans :) Palataan pöntölle!
Maalaisomena ja "Pauppa" rv35+0
Hei :)
Olipa ihana yllätys, että täällä on kuin onkin jotain elämää! Kiitos hurjasti Tulentyttö ehdotuksista, ja pakkohan minun oli tulla heti niitä kommentoimaan :)
Asmo: Tykkään. Osmo on kyllä kivempi, ja aika potentiaalinen, jos ei olisi tullut annettua sitä jo meidän kakkoselle 2. nimeksi :)
Iivo: Jotenkin "vetelä" nimi, en osaa muuten määritellä :)
Samo: Aika jännä, ei kuitenkaan oikein kolahda.
Ilmo: En tykkää, yksi epämiellyttävä ihminen pilaa tämän nimen minulta :(
Veli: Mun eno on Veli, ja mielleyhtymä tässä on kyllä hauska. Ehkä kuitenkin liian samanlainen Eelin kanssa...
Sisu: Voi tykkäisin, ja vielä ihanempi on Sasu, mutta meidän sukunimi alkaa Si- ja tulee näiden S-nimien kanssa sellainen puuro, että voi itku (ässää sitten muuallakin sukunimessä vielä) :( Sukunimenvaihdos? ;)
Miko: Liian muotia nykyään, tunnen ainakin kaksi jo heti tältä istumalta.
Tatu: On kiva, mutta sukulaistyttö juuri keväällä antoi omalleen :( On kuitenkin sen verran lähellä, ettei viitsi laittaa samaa.
Toni: Mun pikkuveli :)
Reetu: Mies heti karvat pystyssä, tyypillistä. Vaikka aika vapaamielinen onkin, niin joitain ihme asenteita löytyy näköjään silti :(
Roi: Hauska, aika hankala taivutella...
Ihan hyvin hajulla tässä ollaan. Erikoisuus ei tosiaan ole mikään ehto, mutta kaikki yleisimmät on kyllä aika out. Kun paljon nimiä itsekin seurailee, niin jotenkin ne kuluu suussa, ja tuntuu, että Miroja, Eetuja ja Onneja on joka talossa. Ei vaan nappaa. Kalenterinimissä on paljon hyviä, mutta aina tuntuu, että jotain pitäisi muuttaaa, joku kirjain vaihtaa, lisätä tai vähentää. Aikoinaan, kun esikoinen syntyi, olin ihan mielessäni päättänyt, että pojasta tulee Roni (lukee mun päiväkirjassakin, kun olen joku 16...). Mies sitten ihan ykskantaan ilmoitti, että ei käy. Heillä naapurissa oli sen niminen koira ollut joskus, ja hänestä se oli koiran nimi. No ala siitä sitten väittämään! Ne mielleyhtymät kun itselläkin istuvat tiukassa, eikä kukaan toinen voi sanoa, että eihän siitä nyt mitenkään voi tulla sellainen mieleen. Jos tulee, niin tulee, sille ei mitään mahda ja piste. No nyt en varmaan itsekään Ronia laittaisi, mutta siinä on kyllä kivoja kirjaimia :) Minä en vierasta ärrä-nimiä, niitäkin meiltä löytyy, ja vaikka yhdellä perheessä on mahdollisesti pysyvästi R pois sanavarastosta, ei ole minua haitannut, eikä ilmeisesti muitakaan tässä porukassa.
Jään tuumailemaan, ja odottamaan, josko tästä kirpoaisi jotain lisää... Kiitos vielä kerran :)
Hei kaikki :)
Monet ovat päivittäneet kuulumisiaan, joten taidanpa minäkin kantaa korteni kekoon :) Täällä kanssa 30 rv:a jo paukkunu ja kaikki ihan okei. Poika heiluu ku heinämies, ja sanoinkin jo miehelle, ettei nuo tytöt ole koskaan tällä tavalla "möyrineet" kun nämä jäppiset. En tiedä mitä kevätjuhlaliikkeitä tuolla harjoittelee, mutta kyljet venyy ja venyy, kun herra ojentelee selkää, takapuolta, jalkoja, millon mitäkin. Nahka ihan kipee välillä tosta kaivamisesta :) Kävin ultrassa tossa heinäkuun alkupuolella ja sillon ihan viikkoja vastaavan kokonen. Mä oon vaan saanu nyt jonkun vainon niskaani noista th-henkilöistä, kun eivät millään meinaa nyt kestää sitä, että 50 kiloa ylipainosella ihmisellä voi olla ihan tavis raskaus. Mulla on paineet loistavat, pissa puhdas, hb hyvä ja sokerirasituksesta arvot ok. No nyt sano kys:llä, että pitäis sokereita seurata... Ai miks, kysyin. Että mun pitäis nyt jostain joku hemmetin ressin aihe keksiä tähän odotukseen, kun se kuitenkin sujunu tässä vähän ku vieressä tän muun hulinan ohella! Murrrr! Sanoin, että mulla on niin paljon huushollia, hommaa ja sitä ihan oikeeta murehtimista, että tyhjästä en ala kyllä asiaa nyt tekemään. Sain uuden ajan elokuun loppupuolelle ja sillon saan melko varmasti tietää, koska tää herra hiillostetaan ulos täältä yksiöstä :) Hirvittää, mutta toisaalta helpotus, niin ei tarvii arpoa.
Tohon perätilaasiaan voin minäkin sen verran kantaani kertoa, että ikuna kuuna päivänä en leikkaukseen suostuisi, enkä suostunut silloinkaan kun meidän Emppu rv:lla 36 todettiin istuvaksi :) Mulle sanottiin, että ensikertalaisella seurauksena olisi poikkeuksetta leikkaus tai jos lapsi painaa yli neljä kiloa. Tyttöä yritettiin kääntää, turhaan, ja sitten vielä sairaala mokas, kun lääkäriltä jäi perätila huomaamatta lapuista ja perui mun viimeisen kontrollin. Onneks neiti päätti ite lähteä syntymään ja niin rv 39+6 syntyi täydellisessä perätarjonnassa tyttö 3990g. Vaikka äiti lähti myöhässä sairaalaan ja ambulanssilla sitten pillit vinkuen loppumatka taitettiin, niin oli ihan ehdottomasti kaikista synnytyksistä helpoin. Pään ulostulo on ainoa minkä tunsin, mutta muuten ei ollut mitään ihmeempiä, supistuksia tietysti, mutta niitä nyt on yleensäkin synnytyksissä. Tyypillisesti lapsivesi oli vihreää, kuten yleensäkin näillä pt-muksuilla, mutta muuten tyttö oli ihan kunnossa ja huomattavaa oli, että pää oli tosi kauniin pyöreä, kun ei ollut muklaantunut tuolla lantion pohjassa :) Kätilö sanoikin, kun meidän neidillä oli aika paljon punaista tukkaa, kun syntyi, ettei sitä nyt nättiä kampausta olisi raaskinutkaan sotkea, niin siksi varmaan tuli perä edellä :) Oli lisäksi tosi liikuttavaa, kun J-kylässä ei ollut yhtään synnytystä juuri silloin menossa, kun minä saavuin, joten kaikki synnärihenkilökunta saapui seuraamaan synnytystä. Osa ei ollut koskaan livenä nähnyt perätilasynnytystä, joten saivat kokemusta sitten siitäkin. Kaiken kaikkiaan positiivinen kokemus, eikä muuten tytöltä löytynyt lonkistakaan mitään vikaa, vaikka tosi tiukasti olikin istunut ja minulla itselläni on ollut lonkkaluksaatio.
Töissä/saikulla olemisesta on myöskin paljon puheltu. Minulla se tilanne, että olen "eläkkeellä", joten tähän tietoon ei tarvitse töitä miettiä ennen ens kesää muutenkaan. Just tuli jatkopäätös työeläkelaitokselta ja myönsivät sen eläkkeen/kuntoutustuen nyt sitten ensi kesäkuun loppuun asti. Tietysti on ihan jees, kun on noita mukeloita tässä, että voi olla kotona, mutta kyllä välillä tuntuu, että lanttu leviää tai seinät kaatuu niskaan täällä. Mies on nyt vielä keikkahommissa eli viikot pois, niin välillä sitä tajuaa höpöttävänsä itsekseen kun ei aikuisseuraa välttämättä näe päiväkausiin. Asutaan tosi maalla, joten ei voi vahingossa edes törmätä ihmisiin ellei varta vasten lähde kylille kattelemaan :)
Kuuma päivä tuli :( Kasvimaan tossa kävin kitkemässä ja kyllä tuntu, että koko ajan saa juoda jotain, kun niin porotti kuumasti. Pitäis ruveta mökkiä raivaamaan, on onneks täällä sisällä vähän inhimillisemmät olot kun tuolla ulkona. Ku vaan jaksais... Supisteleehan tuokin aika tiukkaan välillä, mutta siihen on jo tottunu, ja jos vanhat merkit paikkansa pitää, niin sitä taas ollaan pari senttiä auki jo tossa parin viikon päästä. Ei osaa enää hätkähdellä, vaikka ainahan niitä yllätyksiä mukaan voi tulla tietysti.
Mutta nyt hommiin. Täytyy käydä kurkkimassa aina täällä. Kovin hiljainen tuntuu olevan koko foorumi verrattuna aiempiin raskauksiin täällä, mutta se on nyt sellainen aika tällä kertaa :) Terkkulein: Omppuli ja "Pauppa" 30+3
Onpa täällä tosiaan hiljaista... Nimipohdinta ei juurikaan täällä ole edennyt :( Nimikirjat selattu moneen kertaan ja ihan kuin joku puuttuisi. Mahassa tuntuis olevan aika eloisa kaveri, sen verta monoa tulee koko ajan, että ehkä jotain kivoja toisia nimiä Vilkkaan jatkoksi... :)
Edelleen toiveikkaana odottelen ehdotuksia :) Sitä tässä nyt pohtinut, että pitäisikö tällekin pojille etsiä nelikirjaimista nimeä, kun veljilläänkin molemmilla on? Siskoillekin kun on sitten sattuneet nuo kuusi kirjainta kaikille...
Vielä ei ole kiirus kova, mutta haussa jo kovasti nimi oma ;)
Hei vaan hei :)
Kiitos kysymästä Muruski, vielä ollaan läjässä, omaksikin ihmetykseksi, mutta johan on olotkin ;) Limatulppa irtosi viikko sitten to-aamuna osa ja pe-aamuna taas lisää, mielestäni aika "hyvä otos" oli. Kärvistelty on sitten sen jälkeen ihan urakalla. Supistuksia tulee ja toi hiivatin jätkä painattaa tonne alas niin, että tuntuu koko alakerta tippuvan, mutta eipä ole päätä näkyny. Mikään muu ei ärsytä ku se, että mullakin olis sata hommaa vielä tekemättä, mutta oikein mitään ei saa tehtyä, kun jos ei ala puristella, niin sit alkaa toi jumalaton "painatus".
Kontrollissa kävin viime perjantaina ja silloin sain painoarvion 2700g eli aika pikkuinen kaveri olis kuitenkin tulossa, vaikka mustakin yrittivät ra-di -äitiä tehdä. Sokereissa ei kerrassaan mitään, kuin ei myöskään pissassa, paineissa tai hb:ssakaan. Ja se päivä, YES! Keskiviikkoaamuna kun 38 napsahtaa tauluun, saan soittaa saliin jo kahdeksalta, ja jos ei ole ruuhkaa, ottavat sisään ja tää heppu saa häädön ;) En jaksa uskoa, että kauhean epäkypsä olis tilanne näillä oireilla. Ei tehny perjantaina edes sisätutkimusta ku sano, ettei yhtään provosoida, kun mulla synnytys saattaa lähteä jo sillä käyntiin (kolmesti näin käynyt). Kaikista hulluinta tässä on se, että mua on ruvennut pelottamaan ihan kauheasti koko juttu? Uskoisin, että se edellinen kokemus tähän vaikuttaa, kun se tilanne oli vaan niin kamala. Kai tuo alitajunta tekee kepposia, ja peilaa sitä muistoa mieleen, vaikka nyt ollaankin jo näin pitkällä, ja tämä kaveri on tooodella elossa moukaroinnista päätellen. Kyllä ne tytöt vaan mielessä enemmän nyt ovat olleet, kun tämän pienokaisen synnytys lähestyy...
Eipä se auta kun kattoa, mitä jokainen päivä tuo tullessaan, itsellä edelleen kirkkaimpana se tavoite, että tässä sinne "omalle kuulle" päästäisiin :) Kämppä ei tosiaankaan ole kunnossa, huoneiden vaihdokset vähän kesken ja sitä rataa, mutta laitellaan sitten jälkeen päin jos ei nyt pystytä. Siihen on nyt tällaisenkin "natsi-perfektionistin" tyytyminen :) Ehjän kameran sain kuitenkin hommattua ja puolukat ostettua talveksi, kai niistä jotain diplomia saa.... :D Palataan "kanssasisaret", nyt se on vaan jännitystä kuka lähtee ensin ;)
Omppunen ja "Pauppa" 37+1