Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

maalaisomena

Seurattavat (0) Seuraajat (0)

Seuratut keskustelut

Seuratut keskustelut tulevat tähän näkyviin.

Kommentit

5/22 |
05.10.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos Sofina ehdotuksistasi ja hei muillekin pitkästä aikaa :)

 

Poika tosiaan saapui maailmaan kolme viikkoa etuajassa, viimeinen päivä elokuuta. Ristiäispäivä on lyöty lukkoon (2.11.) ja pakko sanoa, että vähän jännittää... Kamalasti on kivoja, kauniita nimiä joo, mutta nyt ei vaan jotenkin mikään tunnu hyvältä :( Kaikista kivoin ehdotus on tullut meidän Eeliltä: Frodo, ja se varmasti siksi, että tuo meidän pieni mies todella näyttää pieneltä hobitilta tai menninkäiseltä :) On todella hoikka ja pitkäraajainen, hieman liian isot korvat ja nenä pieniin, siroihin kasvoihin ja suuret tummat silmät <3 Oikeastaan sellainen "vanhan miehen" näköinen poikanen :) Tuo Frodo ei vaan kelpaa miehelle ja esikoispoikakin oli ihan "kauhuissaan" ehdotuksesta. Liekö joku nimilakikin vastustaisi, vaikka näyttää noita olevan kastettuna...

 

Sofinan listasta soinnillisesti miellyttävät nuo "pehmeämmät" nimet: Miio, Nooa, miksei Mirkokin. Ihan ei on puolestaan Joose, Feeli (liian liki Eeliä) ja Jimi.

 

Toisista nimistä tuo Veikko/Veikka on aika vahvoilla ja nyt mies heitti ihan varteen otettavan ehdotuksen kolmanneksi nimeksi: Pietari. On hänen pappansa toinen nimi ja minusta ihan komea. Jos tuohon päädyttäisiin, äänestäisin toisena Veikkaa, koska muuten olisi ihan täysin nimikaima papalle tuo Veikko Pietari.

 

Mutta on kyllä tosi vaikea prokkis tällä kertaa! Ennenkin on "veivattu", mutta nyt tuntuu, ettei ole mistä veivata :( Sitä vaan jotenkin haluaisi löytää "sen oikean" ;) Olen kahlannut joitain sivustoja läpi ja yllättäen pari ihanuutta tyttöjen nimiin on tullut vastaan... A-PU-VA! Nyt linjoille ihmiset, täältä on aina "apu" löytynyt :)

 

Laitan tähän jotain listalle kirjattuja nimiä, joissa on kivoja elementtejä:

Frodo

Jerome

Marlon

Miiko

Nooa

Mitro

Aaku

Nimo

Ronan

Enrik

Aarni

Nemo

Peik

Rene

Arne

 

Jään toiveikkaana kuulolle, josko jollain "välähtäisi" näistä jotain ajatelmia :) Nyt nukkumaan!!!

 

Omppu ja Menninkäinen

228/488 |
12.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Heips!

 

Iiihanaa, lisää syyskuisia taitaa olla jo maailmassa :) Muruskin päivitys ainakin lupaa sellaista... Muitakin alkaa olla jo lähtökuopissa, joten kohta on odotettavissa "vauvasadetta" :D Mehän ei oikeasti kai olla edes syyskuisia tuon syntymäpäivän perusteella, mutta päivä annettakoon anteeksi ;) Ihan hieno päivä tuo on kuitenkin merkitä 31.8.13 :)

 

Lupailin synnytyskertomusta laitella, joten palautellaanpa mieliin vajaan kahden viikon takainen yö....

Perjantai (30.8) oli siis ihan peeaska päivä. Tuhruvuotoa tuli aamusta alkaen ja oikein mitään ei saanut tehtyä, kun tuntui, että keilapallo olisi ollut jalkovälissä. Kun malttoi olla aloillaan, oli ihan kelvollinen olo, mutta liikkeellelähtö sai aina kökkö-olon aikaiseksi. Illalla soittelin kaverin kanssa, joka oli sitä mieltä, että on soitettava KYS:iin. Sanoin, ettei ole mitään hyötyä soitella, minulla ei ole supistuksia tm. joten käskevät nukkumaan. Sitä paitsi en takuulla halunnut turhaan lähteä reissua tekemään, meiltä kun kuitenkin se 90 kilsaa matkaa sairaalaan. Painuin siis petiin, eikä unta tarvinnut kauaa odotella...

 

Heräsin ykskaks siihen, että tuli supistus, ei mitenkään kivulias, mutta jotenkin kovemmalla paineella. Kello oli 1:18. Kävin vessassa ja tulin takaisin petiin jatkamaan unia. Uusi herätys, kello oli 2:29, jälleen vessaan ja vielä petiin. Sitten ei uni tullutkaan, vaan oli rauhaton olo, ei kipuja. 2:57 jälleen "paineinen", kivuton supistus. Herätin miehen ja sanoin, että taidetaan lähteä, minulla on vaan sellainen olo. Kolmelta soitin kaverille, että lähtee ajelemaan meille (vajaa 30km matkaa), ja jatkoin, että me lähdetään jo menemään. Oli vaan tunne, että liikkeelle on päästävä. Jotain ukko vielä turasi autollaan, mutta viimein lähdettiin, vähän yli kolme kauniiseen tähtikirkkaaseen yöhön ajelemaan.

 

Laitoin penkinlämmittimen täysille ja ajettiin, ei kaahattu, mutta ei aikailtukaan. Melkein heti liikkeellelähdön jälkeen totesin, että supistuksia alkoi tulla heti noin 6-7 minuutin välein, ei kivuliaita, mutta sellaisia "paineisia" kuitenkin. Poliisitkin tuli ennen Suonenjokea vastaan, mutta ei niitä onneksi kiinnostanut jäädä meitä haastattelemaan :)

 

Moottoritieltä soitin sairaalaan, ja ilmoitin meidän olevan tulossa. Supistuksia tuli tasaisesti 5-6 minuutin välein. Sairaalaan pihaan päästiin, ja mies sanoi vievänsä auton, jolloin minä sain ensimmäisen oikeasti kipeän supistuksen, ja hetken tuntui, ettei se lakkaa ollenkaan. Minä istun autossa ja nauran (!) kun en pääse ulos, kun puristus vaan jatkuu ja yks ihan paniikissa pyörii rinkiä, että pitäiskö hakea joku...


 No viimein helpotti, ja pääsin ovesta sisään. Lähdin suoraan suunnistamaan synnäriä kohti (käytävä, aula, käytävä, hissit ja kolmoseen) ja koko ajan toivoin, että ennättäisin perille ennen seuraavaa supistusta. Pääsin kuin pääsinkin ekoista ovista sisään ja kätilö tuli vastaan, kun supisti. Vastaanottohuoneessa olikin mukava yllätys, kun vastassa oli sama ihana kätilö kuin edellisen lapsosen synnytyksessä ja heti helpotti paljon, olin ainakin hyvissä käsissä. Kello oli tällöin 4:20. Minut laitettiin käyrälle ja kiikkutuolissa istuskelin miehenkin saapuessa paikalle. Supistusten väli oli 4 minuuttia. Viideltä päästiin saliin, ja tällöin tarkastettuna kohdunsuu 5cm auki. Aika hyvin, kun ei suurempia kipuja kuitenkaan ollut. Sanoin vaan, että haluan olla pystyssä ja piste. Käveleskelin ja join (janotti ihan kauheasti?!), ukko kuorsasi (!) keinutuolissa. Puoli kuudelta kätilö kävi kytkemässä ilokaasun päälle, sanoi, että jos tuntuu, niin sitä voipi hönkiä. Tässä vaiheessa supistukset tuntuivat lähinnä poltteluna alavatsalla ja selässä, joten sain kuuman geelipussin mahaa vasten, joka tuntui tosi hyvältä. Alkoihan sieltä tulla tujumpiakin puristuksia, ja paras apu oli kun mies pyöritti rystysillä selkää, sanoi jälkeenpäin, että hirvitti painaa niin kovaa kun pyysin, mutta ei siitä muuten apua olisi ollut.

 

Jostain syystä ilokaasu ei tuntunut miltään. Kahdelta ekalta lapselta se oli ihan tuttu juttu, ja hyvä, mutta jotenkin en kai osannut sitä käyttää heti oikein. Seisoin tiukasti sängyn vieressä, ja kätilöopiskelija alkoi tarjota kivunlievitystä (kiroilin aika paljon, joten ehkä siksi :D ). Tulikin sellainen olo, että joo, nythän minä otankin jotain troppia ennen kuin ihan kamalasti alkaa sattua ja kävin sitten makuulle tarkistettavaksi. Kovin oli äimänä tyttö, kun totesi vaan, että olen täysin auki ja lapsivesipussi pullottaa aivan ilmapallona kohdunsuulla. Kutsui toisen kätilön paikalle, joka totesi, että kalvo puhki, lapsen pää on -2 eli ei edes laskeutunut!!! Koko ajan se paine tuolla alhaalla onkin ilmeisesti ollut vaan kalvopussin tuoma paine eikä tuo mukelo.

 

Lapsivesi oli vihertävää, kun kalvo puhkaistiin, ja tadaa! minä sain kuin sainkin ilokaasun toimimaan oikein :) Tuli supistus, ja toinen, minä tunsin kuinka tuo mukula laskeutui alemmas, mutta mihinkään ei koskenut, minua nauratti (?). Kolmannella supistuksella tunsin voimakasta tarvetta ponnistaa, ja kätilö sanoikin vaan, että "kattokaa tätä äitiä, ihan ilmiömäinen ponnistaja, vauva tulee nyt". Sain "käskyn" lopettaa ponnistamisen ja vaan hengittää, puoli päätä oli jo ulkona ja kätilöopiskelija auttoi varovasti pään ulos (silloin nipisti kipeästi). Toinen ponnistus, varovasti käskettiin, ja niin syntyi 6:25 pieni poika, joka ei ollutkaan ihan niin pieni, kun itseä jännitti. En nähnyt mitään, kysyin heti mieheltä, että onko se kauhean pieni ja seuraavaksi, että hengittääkö se itse? Sitten kuuluikin pieni ääni ja näin pienen vitivalkoisen ukon <3 Lapsi oli aivan kinan peitossa ja näytti pieneltä sammakolta laihoine jalkoineen ja käsineen :) Napanuoran sitominen kesti kauan, kun oli kuulemma jotenkin niin "lasimainen" nuora, että ei kestänyt kumilenksua, joten meillä oli sellaiset hienot mustat lankarusetit navassa sitten :)

 

Istukka kesti reilu 20 minuuttia, ja sattui sitten vielä vuoronvaihtokin siihen seitsemään, ja kun sain pojan rinnalle, tuli kova alamahakipu. Alkoi kauhea sutina, laitettiin tippakanyylia, katetria, poika vietiin pois, ja isäkin hävisi viereltä. Tajusin, että vuosin, heidän mielestään ilmeisesti paljon, koska tällaiset toimenpiteet tehtiin. MInä yritin sanoa, että aina minä vuotelen, ja että on kyllä ihan hyvä olo, mutta ilmeisesti halusivat olla varppeilla. Tuli piikkiä ja pilleriä suuhun ja alakertaan ja koko ajan kätilö kävi kohtua painelemassa. Tropit ilmeisesti tehosi, koska sutina lakkasi. Poika oli punnittu ja puettu hoitajan ja isän toimesta ja heidät lähetettiin jo osastolle, minun jäädessä vielä saliin tarkkailuun. 1,4 litraa kirjattiin papereihin, ja kätilö sanoi, että 1l on heillä se raja, jonka jälkeen reagoidaan... Ahaa, no hupsis. Kävin kuitenkin omin jaloin pesulla, mutta osastolle tuli kyyti petillä :)Tosin sinne päästyäni, meidät laitettiin poijjaan kanssa suihkukopperoon :D

 

Aika sutinayö olikin ollut. Meidän Herra oli vauva numero 10 sille yölle, ja meidän jälkeen samalle vuorokaudelle syntyi vielä 6 vauvaa. Päästiin lehteenkin siis, kun normaalisti KYS:issä syntyy noin 25 lasta kuukaudessa, niin tuo 16 vuorokaudessa on aika kova juttu. Muutenkin elokuulle kirjautui yli sata vauvaa :) Ruokapöydässä tapasin äidin, joka oli synnyttänyt vastaanottohuoneeseen, kun yhtään salia ei ollut vapaana.

 

Mutta kaikki siis hyvin :) Maanantaina päästiin kotiin, ja totta kai meidän diplomi-isä pitkällä kokemuksella aiheutti makoisat naurut meille, kun soitti matkalta, että tulee pienten tyttöjen kanssa, ja minä siinä sitten totesin, että ok, ja kassi ja kaukalo on... "Ai mikä kassi?" kuuluu luurista, johon minä, että se kassi, jossa on pojan vaatteet. "Ai sellanen kassi..." No ei sitten ollut kassia, mutta herra näppärä käväs sitten ostamassa lapselle vaatteet tullessa. Minä vielä vannotin moneen kertaan, että katsokin ettei ole yhtään hintalappua, kun kattovat takuulla kieroon, kun kaikkihan on tietysti pesty ja silitetty... Saatiin ukko kotiin, niissäkin kamppeissa, ja oli kyllä isi osannu ostaa kauniit vaatteet ;)

 

Poika on ihana <3 Painonnousun kanssa meillä vähän takkuilee, kun ei toinen vaan jaksa syödä niin paljon kun pitäisi, ruokaa kyllä riittää taas, vaikka toisellekin :D Kovin on kiltti, paljon ilmeitä ja pitkä tumma tukka :) Voisi vaan tuijottaa toista, kun on niin ihme. Selvästi menneet peikot mielessä kummittelee, yölläkin joskus katsoo, että poika hengittää...

 

Mutta näillä mennään, nyt on nälkä!!! Hain pienen piraijani tähän syliin ja on lähdettävä syöttöpuuhiin. Se onkin ainoa harmistus, kun taas jälleen nuo tissit meni niin kipeiksi (mulla on jotenkin vammatissit, kun aina käy näin), että rintakumin kanssa joutuu nyt turaamaan, mutta kaveri onneksi sen hyväksyy, joten pärjätään näinkin. Mitään muita fyysisiä "vaurioita" ei ole ollutkaan. Varmaan se, että tällä kertaa maltoin siinä ponnistaessa kuunnella ja tehdä niin kuin sanottiin, auttoi. Yleensä kun tulee sellanen lähes paniikki, että lapsi on vaan nopeasti saatava ulos. Todennäköisesti ilokaasuhumala antoi maltin ;) Mutta nyt menee, palataan!

 

Omppu ja Poika 12pvä

23/60 |
31.08.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja kuinkas sitten kävikään :)

 

Täällä sitä ollaan Kys:issä pää pyörällä ;) Viime yönä kahden supistuksen perusteella päätin, että nyt mentiin. Eikä se päätös ainakaan harmita, reilut kaksi tuntia myöhemmin tänne saapumisesta (6:25) kainalossa inisi meidän perheen kuudes kultiainen "Arvi" 3410g. Nopean ja tehokkaan synnytyksen tulos, josta tämä äiti sai kätilöitä paljon kehuja :) Kovasti mieltä kyllä lämmittivät.

 

 

 

Jälkivuoto vähän säikäytti henkilökuntaa, mutta selvittiin siitäkin. Laitan synnytyskertomusta koneelta sitten paremmin, kun puhelimella on niin hankala kirjoittaa. Jälkisupistukset on kauheet ja tissejä pakottaa jo nyt, mutta on tää vaan taas niin ihanaa <3

 

 

 

Maalaisomena ja Poika :)

213/488 |
31.08.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hei kaikki ja terveiset KYS:istä ;)

 

 

 

Viekussa "inisee" ihana pieni harppinaama, syntynyt tänä aamuna klo:6:25 rv37+3. Painoa saatiin kuitenkin kerättyä 3410g ja ehdittiin ajoissa paikan päälle. Laitan synnytyskertomuksen kun olen koneella, tää puhelimella kirjoittaminen on tosi ärsyttävää :) Mutta sen verran voi sanoa, että itse synnytys oli nopea ja kovasti sain taas kehuja. Totta kai tuntuu kivalta :) Oma kroppa taas aiheutti vähän säpinää, kun vuotoa kertyi lopulta melkein puolitoista litraa, mutta selvittiin vissiin ihan säikähdyksellä. Nyt on ainakin tosi hyvä olo, ja kova nälkä koko ajan ;) Ja ilmeisesti jollain toisellakin ;) Nyt vaan tsemppiä kaikille ja tulkaahan perässä, on tää niin ihanaa taas <3

 

Maalaisomena ja "Arvi"

21/60 |
30.08.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voi apua!!!

 

Mä vasta nyt huomasin, että täällä on käynyt ihmisiä :) Välillä on ollut aikoja itekkin pois, kun tosiaan tuntuu, ettei täällä ole ketään. Nimipalsta ainakin on ihan kuollut :( Tuonne Syyskuisiin olen käynyt jotakin jorisemassa, vaikkei sielläkään mitään ruuhkaa kyllä ole :) Mutta onpa ihanaa huomata, että "omilla kulmilla" on eloa :D

 

Mutta siis hieno homma nani, että vielä muistat tämän paikan, ja onnea kovasti uuteen kotiin! Niin se aika vaan kuluu, että teilläkin "vauva" lähestyy jo ensimmäistä vuotta. Ja tervetuloa Äiti_Espoosta "Kulmille" ja peukut tulevalle kevätvauvalle :)

 

Minä olen edelleen yhtenä kappaleena, mutta veikkaan, että lähtö häämöttää ehkä lähempänä kuin arvataankaan ;) Viikko sitten torstaina aamulla tuli ensimmäiset kappaleet limatulppaa ja perjantaina lisää. Koko viikko on ollut sellasta kärvistelyä, millon supistelee, milloin painattaa ihan jumalattomasti tonne alakertaan :( Tänään on tullut pitkin päivää sellasta inhaa ruskeeta tuhrua ja pystyssä ollessa se ihana paineen tunne tuolla alhaalla on tuntunut tosi kurjalta. Kotona tässä ollaan, vaikka kyllähän se viimeisin normaalisynnytys vähän lyö paniikkia, kun kesti sen tunnin ja meiltä kun on se sata kilsaa sinne synnärille...

 

Suututtaa kun tosissaan tähtäin on sinne syyskuun puolelle ja vaikka mitä hommia vielä tekemättä! Kämppä on ku hävityksen jäljiltä, kun on tehty huoneiden vaihdoksia ja yritetty nämä olemassa olevat neliöt tehokäyttää parhaalla mahdollisella tavalla. Mutta tosiaan tämän päivän saldo on kolme läpikäytyä laatikkoa, astianpesukoneen tyhjennys ja täyttö sekä ruoanlaitto. Muuten on saanut istuksia sohvalla jalat kohti kattoa tai tässä koneella.

 

Mulla oli viikko sitten perjantaina kontrolli KYS:issä ja silloin annettiin painoksi poijjaalle alle 2800g. Kovin on pienehkö jätkä, vaikka minustakin yrittivät sokeriäitiä tehdä :) Ei ole arvoissa ollut kerrassaan mitään sanomista, ja itsellä on paino vaan tippunut. Olen nyt yli kaksi kiloa kevyempi, kuin silloin kun aloin tätä "pauppaa" odottaa. Jotain positiivista sentään, kun mulla se BMI on yli 40... Luultavasti on turha ilakoida tätäkään, kun olen vastaavasti sitten imetysaikoina vaan lihonnut aina :(

 

Viime lauantaina tehtiin käännös sairaalalla, kun oli ihan sellaiset tuntemukset, että jotain tapahtuu, mutta vielä mitä! Ei sitä näköjään osaa arvioida, vaikka kuinka on olevinaan "konkari", millon pitää lähteä. Pakko on tunnustaa, että tällaiset oireet ovat ihan ensimmäistä kertaa päällä, eikä siis mitään arviota itsellä ole, mikä on tilanne oikeasti. Tuurillahan tässä käy taas niin, että myöhässä ollaan... Onneksi kuitenkin tuo viikkolukema on jo niin hyvä, ettei pitäisi kaverilla suurempia hätiä olla, mutta sen verta arka olen, että sairaalaan sen kyllä mieluummin teen kun kotieteiseen...

 

Mutta täytyy tulla nyt kurkkimaan tänne useammin, ja ilman muuta päivittää kuinka tilanne etenee täällä päin :) Pakko on jaksaa mennä pakkaamaan sankollinen puolukoita, kun mies toi tänään töistä tullessaan. Saa musikoille vääntää marjapuuroa talvikylmillä... tai mutsi saa vääntää, mä oon ihan surkea tekemään sitä, aina saan sellasta kokkarevelliä ;)

 

Maalaisomppu ja "Pauppa" 37+2

 

 

Aktiivisuus

Ei tapahtumia.