M35
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi ketään kiinnostaa, ”hankkiiko” joku toinen lapsia vai ei.
Tuntuu typerältä tällaiset julkiset ”minä en halua lapsia”-julistukset kuin myös joidenkin vouhotus siitä, miten kaikkien pitäisi perustaa perhe eikä mistään muusta saa samanlaista iloa elämään.
Suurinosa olettaa nykyään edelleenkin automaattisesti, että lapsia pitää hankkia. Melko ahdistavaa töissä kuunnella tuota vanhemmilta naisilta, että pitäisi nyt joku nainen ottaa ja hommata lapsia.
Vierailija kirjoitti:
M35 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M35 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M35 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tjaah, mun ei tarvinnut tehdä juuri mitään.
Erottuani eksästä nelikymppisenä haudoin mietteitäni, remppasin hankkimaani asuntoa ja juoksin lenkeillä puolisen vuotta. Sitten kävelin yhtenä surullisena iltana baariin ja tilasin kaljan. Kuinka ollakaan pöytääni ilmestyi elämäni mies, joka kysyi miksi näytin surulliselta. Ja siitä se sitten lähti. Nyt ollaan oltu yksissä kuusitoista vuotta.
Tässä näkyy aika hyvin se miesten ja naisten ero, että naisena voi vain odottaa jonkun saapuvaksi. Mies joutuu olemaan aina se aktiivinen ja keräämään ne sadat pakit.
No kyllähän tuo voisi tapahtua ihan hyvin miehellekin, ovathan jotkut naisetkin aktiivisia. Esim. omaa miesystävääni ovat naiset lähestyneet joskus jopa riesaksi asti.
Tietty jos on komea. Itse saisin odotella ikuisesti tuollaista kohtaamista.
Oletpas negatiivinen!? Itse olen kaunis nainen ja en ole ulkonäkökeskeinen (vaikka täällä jankataan aina tasoista). Monesti tullaan juttelemaan jos olen baarissa, eikä se haittaa lainkaan. Mulle luonne on tärkein.
No ei tuo nyt mikään yllätys ole jos sinua lähestytään vai mitä tässä haettiin?
Viesteistäsi sai kuvan ettet uskalla/ halua lähestyä naisia.
En nykyään kyllä enää lähestykkään kun se on täysin turhaa. Ei vaan enää jaksa. Oisin kehunut yhden ihmisryhmän sinnikkyyttä mutta se sana oli näköjään kieltolistalla av:lla.
Vierailija kirjoitti:
M35 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M35 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tjaah, mun ei tarvinnut tehdä juuri mitään.
Erottuani eksästä nelikymppisenä haudoin mietteitäni, remppasin hankkimaani asuntoa ja juoksin lenkeillä puolisen vuotta. Sitten kävelin yhtenä surullisena iltana baariin ja tilasin kaljan. Kuinka ollakaan pöytääni ilmestyi elämäni mies, joka kysyi miksi näytin surulliselta. Ja siitä se sitten lähti. Nyt ollaan oltu yksissä kuusitoista vuotta.
Tässä näkyy aika hyvin se miesten ja naisten ero, että naisena voi vain odottaa jonkun saapuvaksi. Mies joutuu olemaan aina se aktiivinen ja keräämään ne sadat pakit.
No kyllähän tuo voisi tapahtua ihan hyvin miehellekin, ovathan jotkut naisetkin aktiivisia. Esim. omaa miesystävääni ovat naiset lähestyneet joskus jopa riesaksi asti.
Tietty jos on komea. Itse saisin odotella ikuisesti tuollaista kohtaamista.
Oletpas negatiivinen!? Itse olen kaunis nainen ja en ole ulkonäkökeskeinen (vaikka täällä jankataan aina tasoista). Monesti tullaan juttelemaan jos olen baarissa, eikä se haittaa lainkaan. Mulle luonne on tärkein.
No ei tuo nyt mikään yllätys ole jos sinua lähestytään vai mitä tässä haettiin?
Vierailija kirjoitti:
M35 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tjaah, mun ei tarvinnut tehdä juuri mitään.
Erottuani eksästä nelikymppisenä haudoin mietteitäni, remppasin hankkimaani asuntoa ja juoksin lenkeillä puolisen vuotta. Sitten kävelin yhtenä surullisena iltana baariin ja tilasin kaljan. Kuinka ollakaan pöytääni ilmestyi elämäni mies, joka kysyi miksi näytin surulliselta. Ja siitä se sitten lähti. Nyt ollaan oltu yksissä kuusitoista vuotta.
Tässä näkyy aika hyvin se miesten ja naisten ero, että naisena voi vain odottaa jonkun saapuvaksi. Mies joutuu olemaan aina se aktiivinen ja keräämään ne sadat pakit.
Hakemaan mistä? Kotoako? No ei todellakaan. Itse en saa minkäänlaista huomiota, vaikka olisin esillä kuinka paljon tahansa. Ei kaikkia naisia liehitellä koko ajan, etkö ole muka koskaan kuullut naisista, jotka eivät saa miehiltä huomiota? Itse olen yksi tällainen nainen. Olen miehille ilmeisesti jotenkin sukupuoleton, ei tule iskuyrityksiä, flirttiä, ei kysellä puhelinnumeoa tai pyydetä treffeille, ei tule ihailua, kehuja ja huomiota. Ei mitään, koskaan, missään. Minä vain olen näkymätön, näin se vain on. Omat lähestymiseni miesten suuntaan on otettu vastaan aggressiolla ja halveksunnalla. Olen kai sitten niin epämiellyttävän näköinen ja oloinen, ettei kanssani haluta olla missään tekemisissä. Tämä siis kaverisuhteissakin. Jos tarjolla on ns. parempaa seuraa, saan jäädä täysin yksin. Kanssani ei mielellään haluta näyttäytyä julkisilla paikoilla. Ei minulla mitään sosiaalista elämää enää olekaan.
Luitko yhtään mihin vastasin? Siinä ei mistään kotona olemisesta puhuttu. Suurinosa naisista odottaa vain esim. baarissa, että miehet lähestyy. Itse olen kyllä jo lyönyt noiden lähestymisten suhteen hanskat tiskiin.
Eikai nuo kovat olleet. Ihan normit.