M36 ja latino

Meillä on työpaikalla psicólogo, jolla saa/täytyy käydä säännöllisesti. Hänen kanssaan käsitellään vakavia ja kauheita asoita, joita minun työssäni kohtaa liian usein. Hänen kanssa saan käsiteltyä pahanoloni rakentavasti.

Augusto Cury: The Dreamseller -the Revolution

Ikävä! En ole nähnyt perhettäni nyt kolmeen viikkoon ja menee vielä kuukausi ennenkuin näen heidät taas.

Vaimo kuulostaa väsyneeltä puhelimessa, enkä voi mitenkään auttaa. Välillä mietin miten voin kertoa hänelle minun päivistä, olen viettänyt ”lapsettoman” vapaata elämää töiden lomassa.

Mä hymyilen lähes aina tutuille, puolitutuille ja tuntemattomille. En ajattele mitään ihmeellistä. Taidan olla suomalaisten mielestä hullu!

Vierailija kirjoitti:

M30 ja latino kirjoitti:

Mä tiesin jo nuorena, että seuraisin isän jalanjälkiä. Tein töitä sen eteen, että pääsisin opiskelemaan juuri sinne minne halusinkin ja että saisin juuri sen työpaikan, jossa nyt olen. Mun elämä oli ”täysin suunniteltua”. Ainakin siihen asti kun tapasin mun vaimoni. En ikinä kuvitellut muuttavani Eurooppaan. En varsinkaan Suomeen, mistä en tiennyt lähes mitään.

Enkä ois ikinä uskonut että osaan kirjoittaa suomea!

Hah! Mä olen asunut Suomessa jo useamman vuoden ja aloin opiskelemaan suomea jo paljon ennen muuttoa. Kiitos, en olisi ikinä uskonut kirjoittavani näin ”hyvin”. En todellakaan puhu yhtä hyvin kuin kirjoitan. Aksenttini on aika kamala vaikka kuinka puhun. Kirjoittamisessa on se hyvää, että tähän voi käyttää aikaa ja miettiä rauhassa kielioppia ja myös tarkastaa ennen kuin julkaisee mitään.

Olen aina ollut hyvä kielissä ja haluan oppia uutta. Suomenkieli on tarpeellista (kun asuu siellä) ja mielenkiintoista. Kielioppi on haastavaa, mutta ei mahdotonta. AV on hyvä paikka harjoitella kirjoittamista.