Lumotar

Kesäkeijulle tsemppiä uuteen kiertoon, samoin kaikille muille tädin yllättäneille... Ja onnenpotku takapuoleen niille joilla vielä ovikset ja plussatoiveet käsillä! Vasta tänne tulleena ei jää vielä nimet mieleen, ja menee herkästi sekasinkin että kukas nyt teki mitäkin. Jännäilen vielä taustalta noita maaliskuisiakin, niin menee sekasin vielä nekin että kukas se kirjotti täällä ja kuka siellä.



Täällä on nukuttu tänään pitkään, mies lähti lasten kanssa asioille ja tämä mamma sai jäädä kotiin rauhassa heräilemään. Aamupalaakaan en ole vielä "ehtinyt" syödä, ja töihin pitäisi jo kohta suunnata. Kiireinen aamu siis. ;)



Tänään kp 23/29, viime kierrossa tähän aikaan olin löytänyt jo kaikki mahdolliset raskausoireet ja tainnut testatakin jo kertaalleen kun kuvittelin bonganneeni tosi aikaisen oviksen... No tiedetäänhän se, kuinka siinä kävi. Ovis oli ihan ajallaan ja menkat tuli kuten pitikin, mielikuvituksen tuotetta oli siis kaikki.



Nyt olen ainakin tähän päivään saakka onnistunut pitämään pään kylmänä, ihmeenkin kylmänä, koska en ole kuvitellut vielä mitään oireita mihinkään suuntaan, ja mieli on enemmänkin sellanen "noh, katsellaan...". Kehittäiskö tästä ensimmäisen mielikuvitusoireen: oireettomuus? Muistan molempien edellisten raskauksien kuumeilusta sen, että hutikierroissa kuume on ollut VALTAVA, ihan oviksesta menkkoihin asti, mutta tärppikierroissa mieli on ollut rauhallinen ja "kuumeeton", jopa sellanen että on miettinyt että kauhee, jos tulee tärppi ni kuinka monta asiaa taas elämässä muuttuu, ja oonkohan mä nyt miettinyt ihan loppuun asti...? Täysin vieras olotila itselle. Sitten kun plussa on saatu tikkuun, niin se kumma olo on vaihtunut suunnattomaksi onnentunteeksi ja riemuksi.



Voi kauhistus mikä analyysi tästä syntyi...



Pakko kysyä teiltä, joilla jo ennestään lapsi/lapsia, miten järki ja tunteet sulautuu yhteen tässä lapsiprojektissa? Itsellä kun järki sanoisi että kaksi lasta riittää, mahdutaan hyvin nykyiseen asuntoon, autoon, liikkuminen sujuu, kulut on kohtuulliset, ja lapset osaa jo monta asiaa itse ja "hankala" vauva-aika on jo takana (yövalvomiset ym). Miksi aloittaa taas alusta? Tunne taas sanoo että tätä kolmatta kaivataan, jotain ikäänkuin puuttuu, ja mieli ei rauhoitu ennenkuin se kolmas on saatu. Liekö se on jossain selkärangassa, ihan pikkutytöstä asti olen ajatellut että sitten isona haluaisin kolme lasta. Tähänkin asti eletty enemmän tunteella ja se hyväksi todettu, niin miksi tässä vaiheessa muuttamaan strategiaa.. :D



Nyt sinne aamupalalle, että ehtii vielä töihinkin.

Täällä varovaisesti kurkistelee nurkan takaa uusi kuumeilija. Kaksi lasta on tähän perheeseen jo siunaantunut, -07 ja -09. Näiden jälkeen jo päätettiin että kolmatta ei enää tule, mutta niin vaan taas nosti vauvakuume päätään ja e-pillerit nakattiin nurkkaan. Nyt yk 3 ja kuume taas ihan omissa sfääreissään, ajatus raskaudesta ja uudesta pienestä ihmisestä houkuttaa hurjasti. ;)Jo kahdessa ekassa yrityskierrossa olen onnistunut keksimään itselleni kaikki mahdolliset oireet jo heti oviksen jälkeen, nyt olen päättänyt vakaasti pitää pään kylmänä kierron loppuun saakka. :) Joopa joo, ei varmana onnistu. Nyt kp 20/29, katsotaan kuinka käy.