loor4

Millainen tilanne teillä nykyään on? tai onko täällä enään edes ketään? 

Meillä on puhuttu paljon muttamies edelleen sitä mieltä että opinnot poisalta. tai ainakin minulta. Eli mulla on noin 1.5 vuotta oppisopimuskoulutusta jäljellä:/ eihän tuo loppujen lopuksi enään pitkä aika ole mutta tuntuu vaan niin turhauttavan pitkältä kun vauvakuume on ollu päällä jo reilun vuoden. 

Tänään kaupassa sitten päädyin normaaliin tapaan vauvavaate osastolle ja normaaliin tapaan hipelöin ja haaveilin. Mutta tänään sitten sieltä lähti matkaan yksi aivan yli ihana body. Jo ennen kassalle pääsyä tiesin että nyt häätyymyöspoiketa jäätelö altaan kautta.. tiedän että tää ei oo fiksua mutta kai mäolen jonkun sortin tunnesyöjä. nimittäin siihen suruun joka iskee pian kotiin pääsyn jälkeen kun yrität jankuttaa itelles että ei vielä, koulut ensin ja samalla tuijotat sitä syötävän suloista bodya. Sefiilis on ehkä mailman kamalin.mutta sitten kai hae siitä jäätelöstä ( Ben&Jerry's cookie dough, ah nam<3)

Olenko ainut kelle käy näin? 

Kun on vain niin suuri vauvan kaipuu <3

Niin eihän siinä muukuin että tuo mies meinaa olla sellanen että minäkin jo kun kaikki muutkin tyyppiä..  

Syksyllä keskustelimme asiasta ja puhuimme juuri mainitsemista asioista joka näkökannasta ja kumpikin oli sitä mieltä että nyt voisi vauva tulla mutta sitten varmaan mieskin säikähti itse omaa vauvakuumetta ja koki jostain syystä että ei ole vielä sittenkään valmis. Olemme sen jälkeen hiukan vauvasta puhunut mutta olen antanut aiheen olla että ei tule vahingossakaan painostettua. Pieniä vihjeitä kyllä olen antanut juurikin katsomalla erilaiset äidit, vauvatavaroiden katselu kaupassa, netissä vauvakeskusteluja lukien yms.

Mekllä oli syksyllä tosin tilanne niinkin hyvin että mies oli töissä ja hyvällä palkalla ja itse keväällä valmistuneena tietenki kouluihin hakeneena. Mutta en päässyt niin olisin voinut vuoden päästä hakea uudestaan ja jos silloin syksyllä 2015 kouluun pääsisin nii tieten aloituksen voisin vuodella lykätä ja olla juuri syntyneen vauvan kanssa kotona vuoden. Rahallisesti oltais kyllä pärjätty kun säästöjä kummallakin on kertynyt jo hyvin ja miehen kuukausitulot on 3500 €/kk. 

Meillä on hyvä  kokonen kaksio rivitalosta. Eli ei olisi ollut tilan puutetta näin alkuun. Tietenkin jossain vaiheessa muutamme tuosta kumminkin pois. Niin ei se asuminenkaan meillä olisi ollut ongelma. 

Meillä muutaman vuoden lykkäykseksi en sanoisi. Itse olen sitä mieltä että lykkäystä tulee nyt vähintään opiskelu + muuta vuosi töitä opiskelujen jälkeen. Tuosta tulee jo varmaan lähemmäs viisi tai kuusikin vuotta. Mutta olen sitä mieltä että kesken opiskelujen en halua vauvaa tehdä silloin opinnot katkeaa yli vuodeksi ja pelkään miten hankala ne oppinnot on sitten taaas alkaa jatkamaan. Ja suoraan valmistuttuani en halua äippälomalle jäädä koska töiden saaminen on tietenkin hankalampaa. Haluan olla valmistuttuani muutaman vuoden töissä ja mieluusti vakinaisen työpaikan saada. Tästä aiheesta olemme kans paljon puhuneet koska minähän itse en tuolon viiden kuuden vuoden päästä paljoa ole vielä mutta mieheni on ikäeromme takia tuoloin jo siinä iässä että perhe pitäisi jo pikkuhiljaa alkaa  olemaan yms  asiat kohdallaan.

Tämän hetkinen tilanne ei ihan heti vauvaa mahdollista. Olemme maaliskuussa ulkomaille lähdössä ja ennen sitä en halua raskaaksi tulla. Ja itsellä olisi nyt mahdollisimman pian tarkoitus alkaa oppisopimuksella opiskelemaan maatalousalanperustutkinto joten vauva haaveet saa odottaa. Ei se auta kun koittaa kestää tämä vauvakuume:/ 

eihän sitä tiedä miten se mielimuuttuu ja saa nähdä jos sitä aikasemminkin jo alettaisiin yrittämään entä viiden tai kuuden vuoden päästä :)

Toivotaan teille onnea yritykseen ja plussatuulia sinne:)  täällä tilanne on sama mies ei koe olevansa vslmis vaikkakin myönsi poteneensa pienoista vauvakuumetta. Ei se auta kun odotella:/

Täällä on 19 vuotias naisen alku joka kärsinyt jo pidempää vauvakuumeesta. Poikaystäväni 26 ja yhdessa oltu pian 2 vuotta ja yhdessä asuttu vuosi. Syksyllä meillä oli kovastikkin vauvasta puhe ja silloiseen tilanteeseen olisi sopinutkin. Olin itse keväällä lukiosta päättötodistuksen saanut ja kouluun hakenut mutta en päässyt. Ja poikaystäväni töissä käyvä toisaalta määräaikasessa mutta soppari on syksyyn 2015. Eli olisimme pärjänneet ihan hyvin kun säästöjäkin on jo. Olimme tosiaan ja yrittämään alkamassa kunnes poikaystävä ottikin takapakkia asiassa ja halusi lykätä. Syyksi sanoi että kummallakaan ei ammattia ole vielä edes.. poika ystävä on siis lukiosta yo paperit saanut ja yliopistossa nelisen vuotta opiskellut kunnes vaihtoi ammattikorkeaan joka vielen kesken ja yrittää nyt sitten töiden ohella opiskella. Mutta motivaatiota ei oikeen ole ollut edes aloittaa opiskelua töiden ohella vaikka syksyllä kun vauvasta puhuttiin niin sanoi senkin syyksi että se koulu vie sitten niin paljon aikaa..