Lilja83

Ruthless: Voimia! Joskus vihan tunne voi auttaa, siitä saa  voimia. Eikä lamaannu ja jää paikoilleen... tiedät varmasti mitä tarkoitan. Tule ihmeessä taas kirjoittelemaan kuulumisia, kun jaksat.

Tämä kuumeilija taas miettii ja miettii, että josko sittenkään kannattaa alkaa 2. lasta yrittämään... Nää on taas näitä päiviä, kun ainokainen on kipeenä (kunnon sairauskierre menossa pitkin syksyä..) ja on sellainen yksinhuoltaja olo. En tiedä...

Meillä on tämä ainokainen (4v.) alkanut kyselemään, että miksi ei ole veljiä tai siskoja? Siskon hän kuulemma haluaisi... Tämä on tietty hienoa, mutta mitä se sitten todellisuudessan on. Tulisikohan kovaa mustasukkaisuutta ja kuinka paljon se huomionsaaminen jää vähemmälle...kun kaikki hössöttävät vauvasta jne.

Olen tietty huomioinut sen, että tässä voi mennä jonkin aikaa, ennen kuin raskautuisi... Silloin ekalla kerralla olin jotenkin niin naiivi, etten edes ajatellut, että jotain voisi sattua tms. Jälkeenpäin olen ajatellut, että mulla on ollu tuuria... Mulla on kuitenkin suht pieni lantio ja niitä lapsivesiäkin kun odottelin (ajattelin, että se on se 1. merkki kun kuuluu lähteä sairaalaan..) ja lopputulos oli, että lapsivesi- kalvo piti puhkasta 20 min. ennen lapsen syntymää... Tuuria siis kerrakseen... Mulla kun lähti synnytys käynnistymään kohdun suun auettua niin, että sen merkkinä oli hirveen iso verinen vuoto... Siinä sit ajateltiin, että tässäkö tää oli.... No joo, tämmöstä tää oli . Ei oo tarkoitus ketään pelotella. Näitähän pitäis kai tuolla synnyttäjien ryhmässä kertoilla. Mutta jotenkin mua auttaa se kun voin kertoa näitä ajatuksia...

Mulla ei oo sit mitään hajua näistä ovulaatiotikuista sun muista ja nuo synnytysajan käsitteetkin oon hyvin unohtanut. Älkää naurako tuota lapsivesi -kalvoa... En muista enää sitä oikeeta nimeä. Mutta semmosen läpikuultavan kalvon kätilö mulle näytti, ennen kuin puhkas sen... Oikeesti se kalvo oli tosi kovaa ainesta mun kohdalla :)

Kimallus-84: tässä ei tosiaan tiedä kummalle vuodelle toive täyttyy, mutta kivaa ois, että sitten siirrytään saman porukan kesken vuoteen 2015, jos näin nakki käy.

Menhir: ja Pinjaminsiemen: Pidetään peukkuja!

Vauvaunelmia: Jospa ne siteet jäis nyt ens vuoteen ;)

Kiva on tosiaan lukea myös teistä, jotka odotatte ensi vuoden vauvaa.

Hei kaikki kuumeilijat!

Täällä uusi kuumeilija ilmoittautuu mukaan. Vähän olen lukenut alusta ja lopusta tätä keskustelua... Tsemppaukset myös täältä!

Meillä on esikoinen täyttänyt neljä vuotta tänä vuonna. Ja viimeisen vuoden ajan olen ajatellut, jos nyt loppu vuodesta uskaltaisin jättää pillerit pois (Cerazette). Mieskin on antanut "luvan" hiljattain ja kun lähes päivittäin jo ajattelen tulevaa pikkukakkosta, niin antaa palaa. Eli puolitoista liuskaa olisi vielä syötävä pillereitä...

Ootteko muut käyttäneet tuota merkkiä? Kuinka nopeasti ootte plussanneet pillereitten lopetuksen jälkeen. Oon kuullu, että merkeissä on eroja.

Mutta kerronpa vähän omasta tilanteestani: Ystäväpiirissäni on paljon pienellä ikäerolla tehtyjä lapsia. Miksi meillä sitten on lapsi jo "näin vanha". :) Kauan ajattelin vauva-ajan jälkeen, että tässä tämä oli, ei enempää lapsia meille. Numero yksi on hyvä :) Odotus-aika ja synnytys menivät kyllä ihan hyvin, mutta vauva-aika yllätti minut todellakin. Vaikka lapsi oli terve, hän nukkui todella huonosti (hän alkoi nukkua öitä putkeen vasta 3-vuotiaana..) söi huonosti ja roikkui koko ajan sylissä (ei viihtynyt vaunuissa). Tämä oli vain liian iso muutos entiselle elämälle ja tietyille luuloille tyyliin "kyllä vauvat hyvin nukkuu ja syö niinkuin meidänkin lapset "ym.  Olin aivan poikki...Imetin 11 kk ja olisin mieluusti lopettanut sen vaikka 3 kk jälkeen. Mutta vauva ei juonut mitään korviketta tai muutakaan pulloista. Tämä johti siihen, etten voinut jättää vauvaa isällekkään yöksi ja mennä mummilaan nukkumaan, kun vauvalle ei kelvannut muu kuin rinta.  Lyhykäisyydessä vauva-aika oli minulle kova koetus, eikä se loppunut taapero ikäänkään. Sitten vasta iltanukuttamisesta tuli rumba... päiväunet sentään saatiin taas kehiin, mutta silti....

Nyt on kuitenkin ollut todella mukavaa leikki-ikäisen lapsen kanssa ja aika alkaa kullata muistoja... Jos kuitenkin seuraavalla kerralla tekisin asioita toisin suurin muutos on kuitenkin jo takana, niin vauva-aika olisi hieman onnellisempaa? Toivon näin, sillä ymmärrän myös kuinka suuri rikkaus sisaruus on. Jos vaan luoja suo ja siittiöt ;) niin olisin valmis uuteen vauva-aikaan.

Voi olla kuitenkin niin, että käytännössä laskettu aika menee tuonne vuoden 2015 puolelle, mutta haluaisin silti kirjoittaa tälle ketjulle (kun koskaan ei tiedä).

Työpuolikin on hoidossa, vakituinen paikka antaisi mahdollisuuden olla kotona vauvan kanssa pidempään. Tosin tuo uusi lakiesitys kotihoidontuki puoliksi ei saa minulta ääntä. Meillä on sen verran konservatiivista, että mies ei töistä pois jäisi. Onko muuten kellään tietoa missä vaiheessa tuo lakiesitys on? Tuleeko se todella vai voiko se vielä muuttua? Olisi mukavaa pitää lapsi 3-vuotiaaksi kotona, niin että voisin itse olla hänen kanssa kotona ja esikoinen saisi käytyä rauhassa eskarin ja ekan luokan kotoa käsin (ilman päivähoitoa niin aamusta kuin iltapäivästäkin).