Leila Koo

Neuloissa on eri paksuisia ja eri silmäkokoja ja ompelulangoissa on eri paksuisia. Oikeanpaksuinen lanka oikeankokoiseen neulansilmään.

Mulla pitää nykyisin olla ommellessani hyvä valaistus, ei näe enää huonossa valossa niin kuin nuorena.

Oletko jäänyt leskeksi vai eronnut? Kuinka kauan olet ollut yksin?

Vierailija kirjoitti:

Leila Koo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihan ihmisestä. Esim. minä vihaan maaseudulla kökkimistä, mutta todennäköisesti vain siksi, että jouduin elämään maaseutupaikkakunnalla lukion lopppuun asti. Sen jälkeen en ole maalla asunut päivääkään, eli kaupungeissa on kulunut yli 20 vuotta. Kun on tottunut siihen, että kauppaan pääsee aina, kultuuria on tarjolla koko ajan, paljon ravintoloita ja baareja, erilaisia ihmisiä, harrastusmahdollisuuksia ja toimintaa, maaseudulla oleminen tuntuu vähän kuin matkaisi ajassa taaksepäin. Koko elämä on kuin jostain historiasta. Ihmiset lapsekkaan uteliaita, epäkohteliaita ja tungettelevia, tekemistä kuin keskiajalla.

Joku toinen voi taas nauttia virikkeettömyydestä, jos esim. harrastaa viljelyä tai eläimiä.

Tässä pikkukunnassa on vireää harrastustoimintaa. Teatteri, elokuvateatterit, kylpylä, kirjasto ja kansalaisopiston opintotarjonta on kaikki 10-20 minuutin automatkan päässä. Julkisillakin pääsee. Ei lähistöltä puutu kuin ooppera ja kaupunginorkesteri.

Ja niissä kaikissa päsmäröi sama Zonta-naisten pääsontisti, jonka nuoleskelua kaikki kyseinen toiminta on.

Ei täällä ole Zonta-toimintaa. Martat, Maatalousnaiset, Kotien puolesta ry sekä SPR:n paikallisosasto toimivat aktiivisesti, samoin sotilaskotisisaret, ev.lut seurakunta ja helluntaiseurakunta.

Mukana. Lupaan olla ostamatta vaatteita, entiset riittää. Palveluita, kuten kylpylää käytän entiseen tapaan jos korona suo. Suosin kotimaista hygieniatuotteissa ja pesuaineissa, kosmetiikkaa en osta ollenkaan, kun en käytä.

Ainoa paheeni on puutarha, jonne tulee joka vuosi hankituksi uusia kasveja. Pyrin niissäkin suosimaan kotimaisia kasvattajia.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihan ihmisestä. Esim. minä vihaan maaseudulla kökkimistä, mutta todennäköisesti vain siksi, että jouduin elämään maaseutupaikkakunnalla lukion lopppuun asti. Sen jälkeen en ole maalla asunut päivääkään, eli kaupungeissa on kulunut yli 20 vuotta. Kun on tottunut siihen, että kauppaan pääsee aina, kultuuria on tarjolla koko ajan, paljon ravintoloita ja baareja, erilaisia ihmisiä, harrastusmahdollisuuksia ja toimintaa, maaseudulla oleminen tuntuu vähän kuin matkaisi ajassa taaksepäin. Koko elämä on kuin jostain historiasta. Ihmiset lapsekkaan uteliaita, epäkohteliaita ja tungettelevia, tekemistä kuin keskiajalla.

Joku toinen voi taas nauttia virikkeettömyydestä, jos esim. harrastaa viljelyä tai eläimiä.

Tässä pikkukunnassa on vireää harrastustoimintaa. Teatteri, elokuvateatterit, kylpylä, kirjasto ja kansalaisopiston opintotarjonta on kaikki 10-20 minuutin automatkan päässä. Julkisillakin pääsee. Ei lähistöltä puutu kuin ooppera ja kaupunginorkesteri.