Leila Koo

1903 valmistunut ja käyttöön otettu jämerä hirsitalo.

Asumismukavuus muuten kohdillaan, mutta talvella saa olla sisällä villasukat jalassa.

Vierailija kirjoitti:

Leila Koo kirjoitti:

Hoitajat tuntevat vastuunsa.

Suomessa oli yleislakko 1956. Äiti kahlasi auraamattomia jalkakäytäviä pitkin lumihangessa Pohjois-Haagasta Hesperian sairaalaan ja takaisin jokaisena työpäivänä.

Minkä vastuun?

Ei hoitoala ole enää samaa kuin 1950-luvulla, ei kuulukaan olla. Nykyään ainakin tunnetaan käsitteet kohtuullisuus ja työhyvinvointi. Toteutuksessa tosin on joissain paikoissa aika paljonkin parantamisen varaa.

Arvelen, että sairaala tarjosi mahdollisuutta majoittua lakon ajaksi sairaalan tiloihin. Äiti ei kuitenkaan voinut jättää meitä lapsia hoitamatta. Mutta myöskään mielisairaalapotilaita ei voinut jättää osastolle keskenään ilman hoitoa.

Yleislakko tarkoittaa juuri sitä, että työntekijät eivät ole työnantajien käytettävissä. Julkinen liikenne ei toiminut jne. Yhteiskunnan kannalta keskeiset toiminnat kuitenkin jatkuivat. Lämmitys, sähkö- ,vesi- ja viemäriverkosto. Samoin palo- ja pelastustoimi sekä välttämätön vanhusten ja sairaiden hoito. Juuri tällaisia tilanteita varten meillä on mahdollisuus ottaa valmiuslaki käyttöön.

Laita oma postilaatikko tien varteen mahdollisimman lähelle käytössäsi olevaa rakennusta. Yleensä tien varressa on jo valmiiksi postilaatikkoryhmä enemmän tai vähemmän epämääräisessä yhteistelineessä.

Jos olet liikuntaesteinen, posti saattaa hyväksyä, että sinun postilaatikkosi on vielä lähempänä rakennusta, ihan sen pihassa.

Sitten vain laatikkoon osoite ja sukunimi selvästi ja ilmoitat Postille tämän osoitteen.

Näin toimii ainakin meillä täällä Hämeessä yksityistien varressa asuvilla.

Hoitajat tuntevat vastuunsa.

Suomessa oli yleislakko 1956. Äiti kahlasi auraamattomia jalkakäytäviä pitkin lumihangessa Pohjois-Haagasta Hesperian sairaalaan ja takaisin jokaisena työpäivänä.

Vierailija kirjoitti:

Leila Koo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leila Koo kirjoitti:

Osallistun Joulupuu-keräykseen tänäkin jouluna. Hankin muutaman lapsen toivomat lahjat ja lisäksi vien itse neulottuja villasukkia ja lapasia, jotka sosiaalityöntekijät osaavat jakaa Joulupuu-perheisiin. Joulupuu-keräys menee oman kotikunnan vähävaraisille ja lastensuojelun asiakkaina oleville lapsille. Ei keräyskuluja, kaupat antavat toivomuspuun olla ilmaiseksi ja toimittavat paketit sosiaalityöntekijöille, jotka jakavat ne ilmaiseksi.

Toivottavasti tuolla Joulupuu-keräyksessä osataan erotella ne, jotka oikeasti tarvitsevat apua niistä, jotka vain pyytävät sitä kaikista mahdollisista paikoista. 

Sosiaalitoimessa tiedetään asiakkaiden tilanne ja tulot. Sen kautta ei mene apua kuin todella tarvitseville.

Joillakin paikkakunnilla niitä paketteja tulee liikaa tarpeeseen nähden, ja lopulta niitä tarjotaan myös sellaisille, jotka voisivat itsekin ostaa useamman paketin ko. keräykseen.

Pakwtin tuova auttaja ottaa kuusesta pois lapun, jonka lahjan hankkii ja kiinnittää lapun paketin päälle. Ei siis voi käydä niin, että sama lapsen toivoma rakentelusarja ostetaan viiteen kertaan.

Itse neulon sukkia ja lapasia ylimääräisiksi paketeiksi. Minua ei haittaa, jos siitä pinosta annetaan vietäväksi muutama sukkapari kotihoidon asiakkaina oleville vanhuksille.