Leila Koo

Vierailija kirjoitti:

Leila Koo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo oli niin kauniisti sanottu, kuin vaan mahdollista. Ja itse ainakin motivoituisin laihduttamaan. Perhana, niin olenkin kaunis, nyt ne läskit veks!

Älä eroa ap, vaan ala pitää huolta itsestäsi.

Olen nyt 7 päivää syönyt 2400 kaloria päivässä, hirveää nälässä kärvistelyä! Laskurin mukaan laihtuisin 1500 kalorilla päivä, ei pysty mitenkään vuotta olemaan noilla kaloreilla, kun 1 päiväkään ei onnistu.

Ap

Tajuat kai, että nykymenolla lihoat aina vain lisää, koska syöt kaloritarvettasi enemmän?

Tajuan. Mutta en kestä mitään vastoin käymisiä, tai kestän, mutta lohduttaudun Syömällä kaikkea maukasta, tulee hyvä olo ja murheet unohtuu. Ja on aina mitä odottaa - >herkuttelu kun lapset ulkona tai nukkuu.

Kuulostaa syömishäiriöltä, ahmintahäirö eli BED. Kerroit jo yrittäneesi saada syömistäsi normaaliksi omin voimin, tuloksetta. Ei auta kuin hakea apua. Myös vertaistukiryhmiä on joillakin paikkakunnilla.

Sukulaisellani on hoitamaton BED ja paino on yli 200 kiloa. Polvissa on nivelrikko, joutuu kulkemaan keppien kanssa eikä polvia voida leikata, koska ne eivät kestäisi painoa. Sääli kaunista naista, jonka terveyden syömishäiriö on pilannut ja tällä menolla vie hänet ennenaikaiseen hautaan.

https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk0…

Ap

Voi kun pääsisikin pois täältä.

Pois pääsy voi käydä nopeastikin, jos sydän pettää ylipainon aiheuttamasta rasituksesta.

Vierailija kirjoitti:

Leila Koo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leila Koo kirjoitti:

Sinulla saatttaa olla masennus ja itsetuntohäiriö. Aloittaisin omasta terveyskeskuksesta hoitopolun hakemisen. Mikään ei muutu, jos teet samalla tavalla kuin aina ennenkin. Muutokseen tarvitset muiden ihmisten tukea, oli se sitten mielenterveyshoitaja, terapeutti tai seurakunnan diakoni.

Minnekään terveydenhoitoon en ainakaan mene. Sieltähän kulkeutuu ne omakantakirjaukset, jotka on sitten kiusana koko loppuelämän.

Yksityisiä lääkärialveluita on myös, jos et halua käyttää julkisia.

Kokemusten mukaan sieltäkin kirjoitellaan niitä.

Tiedot eivät siirry kunnalliseen terveyskeskukseen.

Tee edelleen yksin ja kavereidesi kanssa sellaista, johon kuluu rahaa. Tee miehen kanssa sellaista, joka ei maksa tai johon miehellä on varaa, kuten ulkoilua, kirjastossa käymistä, ilmaistapahtumia, ruuan laittamista yhdessä yhdessä maksetuista aineksista.

Älkää muuttako yhteen, vaan molemmat pitävät oman asuntonsa ja käyttävät omat rahansa haluamallaan tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo oli niin kauniisti sanottu, kuin vaan mahdollista. Ja itse ainakin motivoituisin laihduttamaan. Perhana, niin olenkin kaunis, nyt ne läskit veks!

Älä eroa ap, vaan ala pitää huolta itsestäsi.

Olen nyt 7 päivää syönyt 2400 kaloria päivässä, hirveää nälässä kärvistelyä! Laskurin mukaan laihtuisin 1500 kalorilla päivä, ei pysty mitenkään vuotta olemaan noilla kaloreilla, kun 1 päiväkään ei onnistu.

Ap

Tajuat kai, että nykymenolla lihoat aina vain lisää, koska syöt kaloritarvettasi enemmän?

Tajuan. Mutta en kestä mitään vastoin käymisiä, tai kestän, mutta lohduttaudun Syömällä kaikkea maukasta, tulee hyvä olo ja murheet unohtuu. Ja on aina mitä odottaa - >herkuttelu kun lapset ulkona tai nukkuu.

Kuulostaa syömishäiriöltä, ahmintahäirö eli BED. Kerroit jo yrittäneesi saada syömistäsi normaaliksi omin voimin, tuloksetta. Ei auta kuin hakea apua. Myös vertaistukiryhmiä on joillakin paikkakunnilla.

Sukulaisellani on hoitamaton BED ja paino on yli 200 kiloa. Polvissa on nivelrikko, joutuu kulkemaan keppien kanssa eikä polvia voida leikata, koska ne eivät kestäisi painoa. Sääli kaunista naista, jonka terveyden syömishäiriö on pilannut ja tällä menolla vie hänet ennenaikaiseen hautaan.

https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk0…

Ap

Vierailija kirjoitti:

Leila Koo kirjoitti:

Sinulla saatttaa olla masennus ja itsetuntohäiriö. Aloittaisin omasta terveyskeskuksesta hoitopolun hakemisen. Mikään ei muutu, jos teet samalla tavalla kuin aina ennenkin. Muutokseen tarvitset muiden ihmisten tukea, oli se sitten mielenterveyshoitaja, terapeutti tai seurakunnan diakoni.

Minnekään terveydenhoitoon en ainakaan mene. Sieltähän kulkeutuu ne omakantakirjaukset, jotka on sitten kiusana koko loppuelämän.

Yksityisiä lääkärialveluita on myös, jos et halua käyttää julkisia.