Leila Koo

Pelkäisin, jos hymyievä keski-ikäinen tulee vastaan hiljaisella kylätiellä. Juoksen pakoon, ennen kuin se alkaa nauraa.

Vakavasti puhuen olen iloinen siitä, ettei meillä ole amerikkalaista keep smiling -kulttuuria. Ne ilmeet on oikeasti pelottavia.

Niin, tosiaan.

Koti on niin henkilökohtainen, ettei minun kotiini saa tulla kuin sukulaiset.  Putkimies, nuohooja ja sähköasentaja saa tulla, jos on jotain hommia heille.

Tapaan kavereita kodin ulkopuolella. En itsekään tykkää kyläillä muiden kodeissa. Kodista voi lukea liian ison osan toisen ihmisen elämästä.

Olemme lukeneet lapsille paljon, kuunnelleet lapsia ja keskustelleet heidän kanssaan. Lapsilla on erinomainen suomen kielen taito.

Olemme kulkeneet heidän kanssaan luonnossa ja opettaneet tuntemaan tavallisimmat Suomen luonnon kasvit ja eläimet sekä kunnoittamaan ja varjelemaan luontoa.

Itsenäisyyspäivänä on syöty perinneruokia ja muutamaan kertaan katsottu televisiosta Laineen Tuntematon sotilas.

Lapsemme suhtautuvat muihin kansallisuuksiin yhtä kunnioittavasti kuin toivomme muiden suhtautuvan suomalaisuuteen. Omat lapset oli ensimmäiset, jotka ystävystyivät tälle kylälle adoptoidun etiopialaislapsen kanssa. Koimme onnistuneemme hienosti kasvattajina.

Huoli-ilmoitus henkilön kotikunnan sosiaalitoimeen.