Leila Koo

Tosi kurja tilanne.

Itse olen hengenvaarallisen allerginen ampiaisille, lääkkeet kulkee mukana tähän aikaan vuodesta. Mulla pelko on ihan aiheellinen.

Tapahtuneesta on jo kulunut aikaa, mutta kannattaa ainakin kysyä mahdollisuutta saada traumaterapiaa, Hoidot kehittyvät koko ajan.

Olisi kurjaa, jos asia invalidisoisi sinut loppuiäksi, kaikkina kesinä.

Tunnen naisen, jonka lastenvaunuihin hyppäsi kissa, kun hän nukkui ulkona vaunissa. Hän ei itse muista tapahtumaa, mutta äiti on kertonut. Kissapelko invalidisoi häntä niin pahasti, että hän ei pysty oikein liikkumaan ulkona kuin autolla, koska täällä maaseudulla kuitenkin näkee kissoja päivittäin. Tällaisiin pelkoihin ei järki auta. On kokeiltu siedättää vielä sokealla, avuttomalla kissanpennulla, mutta reaktio on sama.

Uskovat auttavansa ja olevansa hyödyllisiä kieltelyineen, ohjeineen ja neuvoineen. Hätääntyneitä ja huolestumaan taipuvaisia ihmisiä. Rasittavia, vaikka pohjimmiltaan tahtovat hyvää.

Ei auta kuumeeseen. Muistan äitini kertoneen, että joskus sota-aikana laitettiin pieni pala ruskeaa saippuaa, jos suoli ei mitenkään muuten toiminut ja oli kovat vatsakivut. Sota-aikana jatkosodan loppuvaiheessa ruokaa säännösteltiin, sekö lie aiheuttanut joillekin ummetusta.

Ei ystävyys tuollaiseen katkea. Eri asia on, jos joku muuttuu fanaatikoksi ja paasaa aatettaan. Sama koskee myös uskontoon hurahtaneita. Sellaisten seurassa ei viihdy.

Suurimman osan kavereista puoluekannasta mulla ei ole tietoa, mutta kavereissa on ainakin 2 perussuomalaisten kannattajaa, pari vassaria ja demaria, kristillisten äänestäjää ja keskustalaista. Niin, ja sukulaisissa RKP:n äänestäjiä, ihan hyviä tyyppejä hekin.

Näkyykö paukaman keskellä tarkasti katsoen kaksi pientä reikää? Muoto ja kohollaan olo viittaa paarmanpuremaan.