Leila Koo

Maaseudun omakotitaloasukkaita ja tilallisia. Yhdessä talossa parin talon päässä on perhekoti, eli kodin ulkopuolelle sijoitettuja lapsia. Naapureita ja muita kyläläisiä tervehditään.

Naapuriapua annetaan puolin ja toisin.  Äsken toi naapuri vajaan kilon kurkkuja omalta palstaltaan.

Hommaisin kuulosuojaimet, jos joutuisin oleskelemaan samoissa tiloissa.

Täällä perusti yrittäjä karkkikaupan omakotitalonsa alakeraan. Asuu ala-asteen ja yläasteen vieressä, muuta asiakasvirtaa kuin koululaisia ei ollut odotettavissa, kun muut kaupat on kaikki vajaan kilometrin päässä.

Sen verran paheksuttiin ja kettuiltiin yrittäjälle, että katsoi viisaimmaksi lopettaa.

Olen huomannut, että kaupoissakaan ei ole enää lasten silmän korkeudella kassan vieressä tyrkyllä makeisia. Kauppiaat kai huomaisvat, että eivät saa lapsiperheasiakkaita jos kassalla aina pääsee lapsilta itku.

Suomalaisten luonnontuotteiden jatkojalostajia, kuten järvikala ja riista. En vaan tiedä, miten käytännössä koskaan pystyy kilpailemaan halpojen ulkomaisten kalasäilykkeiden kanssa, kun nykyisten harvojen kotimaisten hinta on kolminkertainen ulkomaiseen verrattuna.

Kuivattuja herkkusieniä menisi ulkomaille ihan niin paljon, kuin vain pystyy toimittamaan. Hinnat italialaisilla toreilla on tähtitieteelliset.

Kotipalveluita ja vammaisten henkilökohtaisia avustajia tarjoavia yrityksiä... mutta kun ei nykyisetkään näytä saavan työvoimaa.

Täällä meidän suunnalla pihapuiden kaatajilla ja laavujen yms. rakentajilla nättää olevan kivasti hommia. Yksityisyrittäjinä toimivat.

Kyllä, yritän kun vien koiran yöllä ulos päivän viimeiselle lenkille.