Leila Koo
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Inhottavimmillaan tämä ilmiö näyttäytyy niin, ettei jonkun anneta pitää puoliaan. Kun tällainen ihminen puolustautuu terävästi kiusaamista tai mitä tahansa hyökkäystä vastaan, niin hänet tuomitaan. Kiusaaja harvoin syntyy tyhjästä, vaan hän aistii sen että yhteisö antaa hänelle luvan alistaa muita. Kiusaaja tai hyökkääjä ei voi toimia, jos yhteisö on häntä vastaan.
Et varmaan tarkoita sitä, kun valittajat pitävät puoliaan? Rahapulaa valittava entinen ystäväni puolustautuu raivokkaasti aina sillä, että
1) yhteiskunnan avustusten taso on laskenut suhteessa elinkustannuksiin
2) naisten menot on korkeammat kuin miesten, mutta toimeentulo- ja asumistuki on molemmille sukupuolille sama
3) hänellä on kissat, joiden ruokinta tulee kalliimmaksi kuin koiran.
Sinulla voi olla vaikka mikä tartuntatauti, vaikka se ei ole tarttunut keneenkään muuhn.
Vierailija kirjoitti:
Olen myös tulltu siihen loppututlokseen ettei minulla ole oikeita ystäviä, ei ole näköjään ikinä ollutkaan. Kun vaikeudet jatkuvat tarpeeksi kauan ja ovat tarpeeksi monimutkaisia, viimeinenkin kääntää lopulta selkänsä. Loppuu vuesteihin vastaaminen, eivät soita saati tapaa enää kasvokkain. Olisi pitänyt taas tajuta jo aiemmin, ettei ole luottamista ihmisiin, ei ikinä eikä yhteenkään.
Kyllähän niitä selkääntaputtelijota löytyy, jos sulla kivasti menee ja kaikki suoraa putkea elämässäsi, sitä normaalia rataa. Ja tuntuu, että mitä ilkeämpi ja röyhkeämpi ihminen, sen suositumpi, ainakin pinnallisia ihmissuhteita näyttää riittävän, saattaishan siltäkin karista toki ne peesaajat, jos tulisi joku päivä oikeita ongelmia heillekin vastaan. Sit just kaivetaan se vuosikaudet sitten itse hylätty empaatikko naftaliinista kuuntelemaan miten kaikki on hylännyt hänet ja kaikki mennyt.
Kuuntelin kolme vuotta ystäväni alituista velkojen ja rahapulan valittamista. Hän ottaa koko ajan lisää velkaa ja on haalinut lapsensakin velkojen takaajaksi. En voi tehdä hänen veloilleen mitään. Hän itse voi, enkä ole ainoa ystävä joka on neuvonut, miten hänen olisi viisasta hoitaa velkansa vähitellen pois. Myötätunto ei auta. Toiminta auttaisi, mutta toiminnan sijaan hän vain valittaa viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen.
Panin lopulta välit kokonaan poikki. Ystävyyssuhde ei ollut millään tasolla vastavuoroinen. Hän esimerkiksi on tiennyt koko tuntemisemme ajan, että minulla on parantumaton selkävaiva. Tästä huolimatta hän pyytää avuksi muuttoihin, viemään kirppispöytäänsä painavia kirjalaatikoita ja kantamaan kissojensa hiekkasäkit hissittömässä talossa omalle kotiovelleen. No en ole auttanut, kun en pysty. Hän katsoo hämmästyneenä, että kuka sitten kantaa, kun olen tuonut autollani hiekkasäkit hänen pihaansa.
Tuollaisessa esimerkiksi kirjoittamassasi kurjuuskilpailutilanteessa ei kukaan saa aitoa myötätuntoa. Sama juttu kuin hammaslääkärikokemuksista kertomisessa. Sen sijaan että joku aidosti kuuntelisi ja olisi empattinen mietitään vain omia hammaslääkärikokemuksia. Puudutus eponnistui vielä pahemmin, verta tuli vielä enemmän ja poranterä luiskahti.
Muutenkin aito myötätunto on kortilla. Sellaiset ihmiset, joilla myötätuntoa vielä on on näännytetty loputtomalla ruikuttamisella ja ongelmien märehtimisellä. He ovat ottaneet välimatkaa näihin aikavarkaisiin, jotka tekevät draamaa normaaleista elämään kuuluvista vastoinkäymisistä.
Pienellä, kunnassa on noin 9500 asukasta. Viihdyn mainiosti, on luontoa, tilaa ja rauhaa. Kaikki palvelut, paitsi suutari ja vaatekaupat on lähimmässä kaupungissa 10 km päässä.
Olen syntynyt Helsingissä ja asunut myös Espoossa, Vantaalla ja kolmessa keskisuuressa kaupungissa, joista pohjoisin Kajaani. En moiti kaupunkejakaan, mutta minulla ei olisi varaa asua pääkaupunkiseudulla omakotitalossa, jolla on rantaoikeus yläkerran ikkunasta näkyvään järveen. Oma 3400 neliön puutarha on ihan parasta kaikkina vuodenaikoina.