Leila Koo

Joku ihmeellinen valtataistelu teillä on menossa. Keskusteluyhteys ei toimi. Onko niin, ettei kumpikaan osaa rauhassa kuunnella toista? Sinänsä ongelmat ei kuulosta kovin isoilta. Eniten jäin ihmettelemään, miksi koiran lääkärikulut maksoit juuri sinä. Koirasta on tullut samanlainen kiistakapula kuin joissakin perheissä lasten kasvattamisesta.

Minä viihdyn. Itselleni tärkeitä juttuja on helpompi ja hauskempi tehdä yksin: hoitaa puutarhaa, nikkaroida ja remontoida, samoilla luonnossa, lukea, kirjoittaa, kuunnella musiikkia. Myös ruoka-  ja vaateostokset on mukavinta tehdä yksin, matkustaminen myös.

Sosiaalista elämää on oma perhe, pari kokousta viikossa, vanhustentalon ulkoiluttajaryhmä, ryhmäliikunta kerran viikossa, pari sanaa vaihdan aina naapureiden ja muiden koiranulkoiluttajien kanssa.

Muutama hyvä ystävä on, mutta tapaamisten väli voi olla kuukausia.

Kaverit ja puolitutut usein loukkaantuvat, kun en lähde kaveriksi sienetämään tai marjastamaan. Haluan nauttia luonnosta enkä kuunnella heidän murheitaan.

Monella mielenterveysongelmat estävät kumppanin löytämisen. Jos kumppani löytyy, ei arki suju. Ei arjen ja oman mielen kaaokseen kannata lapsia hankkia. Hyvä jos pystyy huolehtimaan edes itsestään.

Hyvät naapuruussuhteet, mutta ei syvempää ystävystymistä, jos ei satuta olemaan samanhenkisiä ihmisiä. Hämäläisessä pikkukylässä kuuluu kulttuuriin tervehtiä ja auttaa naapuria.

Saa kaupassakäynti- lastenhoito- ja puidenkaatoapua. Annetaan jakotaimia oman pihan kasveista, ylimääräiset omenat annetaan metsästäjille peuroille vietäväksi jne. Itselläni ei ole tapana kutsua naapureita kotiin kahvittelemaan. Jotkut tekee sitäkin.

Porot on uteliaita ja puoliksi kesyjä. Kiertävät teltan moneen kertaan ja tutkivat teltan ulkopuolella olevat tavarat. Agressiivisuutta en havainnut.