Leila Koo

Kaikki järjestyy, aikanaan ja asia kerrallaan. Tulet pärjäämään hyvin lasten kanssa, jos päätätte erota.

Vaikein henkisesti on juuri tämä vahe, jossa päätöstä ei vielä ole tehty eli jatkatteko yhdessä vai panetteko avioeron vireille.

Mua on auttanut vaikeissa ratkaisuissa kirjoittaminen. Iso paperiarkki taitetaan kahtia. Toiselle puolelle avioliiton jatkamisen hyvät puolet ja toiselle huonot puolet. Sitten pannaan paperi pois silmistä pariksi päiväksi ja taas jatketaan, kunnes kaikki on tullut kirjoitetuksi. Paperia ei kannata näyttää puolisolle. Se on vain sinn työvälineesi, kun etsit itsesi ja lasten kannalta parasta mahdollista ratkaisua.

Pidä huolta itsestäsi. Muista syödä, nuku tarpeeksi ja tee edes puoli tuntia päivässä jotain sellaista, josta saat iloa. Voimia ja viisautta!

Mun äidin isoisä oli romani. Pikkusiskoni paras lapsuudenystävä oli samanikäinen romanityttö.

Masentuneet kasvissyöjät voi syödä useammin pinaattia ja lihansyöjät maksaa. Toivottavasti helpottaa.

Itse en vielä tällä istumalla usko. Masennus on niin monen tekijän yhteisvaikutuksen seuraus.

Vierailija kirjoitti:

Ajele puutarha siistiksi, hävitä turhat puskat jne. Mieti talvella pihaasi mutta älä suunnittelijaa kutsu, tulee helvatan kalliiksi. Luota itseesi, sulla on aikaa.

Kaikki pensaat ei selviä alasleikkauksesta. Joitakin on harvennettava vain oksa tai pari kerrallaan. Pitää tietää mitä leikkaa ja koska on paras aika leikata. Syksy on huono leikkausaika lähes kaikille, koska kasvien täytyy saada ensin talteen lehdissä vielä olevat ravinteet seuraavan kesän kasvua varten. Kevät hyvissä ajoin ennen silmujen puhkeamista kun kasvit on vielä lepotilassa on hyvä aika leikata.

Vierailija kirjoitti:

Leila Koo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leila Koo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei heitä haluta vaientaa, heitä ei vain jaksa tietyn pisteen jälkeen enää kuunnella. Siinä missä ko henkilö velloo ehkä pitkäänkin niissä traumoissaan, ei muut vain jaksa kuunnella koska he ovat jatkaneet elämäänsä eteenpäin sinun kokemastasi vääryydestä huolimatta.

Näinhän se ikävä kyllä taitaa olla. Mutta entäs sitten, kun terveyskin on mennyt, eikä sitä asiaa haluta myöntää eikä korjata? Onko yhtään ajateltu sitä, miltä tästä yksinäisestä tuntuu? Onko se oikeudenmukaista silloinkin, että mikään taho ei tähän asiaan puutu? (Yksittäisen ihmisen on vähän vaikea puuttuakaan asioihin, mutta olisihan sellainen taho oltava olemassa, joka ei antaisi vääryyksien enää jatkuakaan. Jokaisen ihmisen elämä ja terveys on nimittäin tärkeä ja ketään ei saisi kohdella huonosti. Ja kaikkien terveys pitäisi asianmukaisesti hoitaa kuitenkin ja virheistäkin pitäisi pystyä kantamaan vastuuta. Kaikki ei tunnu siihen pystyvän, niin toiset siitä sitten kärsii.)

Hoitovirheissä auttaa potilasasiamies.

Lainopillisissa vääryyksissä auttaa oikeusavustaja.

Iso osa elämän vääryyksistä ja epoikeudenmukaisuuksista ei ole suoraan kenenkään vastuulla. Välillisesti on meidän kaikkien vastuulla.

Niin... Mutta (usein?) asioita voidaan selitellä monella eri tavalla, ja kirjata nämä asiat mustaa valkoisella, niin mitään ei enää saa selville myöhemmin, miten se asia on oikeasti ollut ja asioiden selvittelyä pitkitetään. Näin ollen ei pysty enää jälkikäteen selvittämään, mitä oikeasti on tapahtunut.

Näissä tapauksissa potilasasiamiehistä tai oikeusavustajista ei välttämättä apua ole, eikä heitä välttämättä kiinnosta olla apuna selvittelyissä muutenkaan tällaisessa tilanteessa. Näin ollen tämä yksinäinen jää yksin niiden asioiden kanssa ja lisäksi terveyden menettäneenä. Eli ei aina tapahdu oikeus niin kuin kuvitellaan.

Ikävä tilanne sitten. Mutta kukaan ei pysty muuttamaan asiaa paremmaksi olemalla vääryyttä kokeneen seurassa ja kuuntelemalla hänen murheitaan. Ihmisillä on omat elämänsä ja jokainen elää omansa niin kuin parhaiten osaa ja pystyy. Ei kannata ottaa omien murheidensa lisäksi taakakseen vielä omaa surkeuttaan valittavaa ihmistä.

Mutta nämä omat murheet eivä varmaan ole kenenkään aiheuttamia varsinaisesti? Että joku taho tms. tekisi jotain pahaakin itselle? Mutta mielestäsi esim. kiusaamiseenkaan ei tarvitse puuttua, antaa kiusatun vain kärsiä, kun ei haluta taakkaa omien murheiden lisäksi?

Olen puuttunut kiusaamiseen satoja kertoja. Jos kiusataan, kannattaa asia kertoa sellaiselle, joka voi siihen puuttua.